Haluaisin kovasti nähdä jonkinlaisen dokumenttisarjan tai kirjan, jossa Jason Schreier tai joku muu tarvittavat kontaktit omaava toimittaja käy läpi, mitä hittoa Redfallin kehityksen aikana oikein tapahtui. Jo pelkästään se, että peliä lykättiin vuodella vain hieman ennen sen alkuperäistä julkaisupäivää kielii siitä, että projekti on ollut pahoissa vaikeuksissa.


Vaikka olisi jotenkin onnistunut missaamaan nämä uutiset, vain hetken pelailut olisivat kyllä tehneet selväksi, että projektissa on jotain mennyt mönkään kunnolla. Tuloksena on niin kutsuttu looter shooter, joka on täynnä teknisiä ongelmia ja niin uskomattoman pliisua pelisuunnittelua, että tämä olisi huono veto ensimmäistä peliään kehittäneeltä indie-studiolta.

Kun kehityksestä kuitenkin vastasi suurella budjetilla tuettu ammattilaistiimi, se suurin kysymysmerkki on, pokkaako Redfall itselleen kaikkien aikojen huonoimman AAA-pelin tittelin.



Käydään peruspelattavuus läpi hyvin nopeasti, sillä se on yhtäältä hyvin tuttua ja kaavamaista puuhaa kaikille Borderlandsia, Destinyä tai vaikka The Divisioneja pelanneille. Pelaaja on yksi neljästä sankarista, joka syystä tai toisesta jää jumiin idylliseen Redfallin pikkukaupunkiin. Kaupunki on joutunut vampyyrien ja näiden kätyreiden valtaan, ja jonkun täytyisi murhata kaikki pahikset tekemällä tarina- ja sivutehtäviä useiden selviytyjien piikkiin.


Peli on selkeää FPS-räiskintää, jossa aseet ja muut varusteet ovat MMO-henkistä loottia. Tarjolla ei siis ole vain yhtä tai kahta haulikkoa, vaan lukemattomia variaatioita eri harvinaisuuksilla ja ominaisuuksilla. Kaikilla hahmoilla on omat MMO-henkiset erikoiskykynsä ja kykypuunsa, joihin sijoitellaan pisteitä tasojen noustessa. Nyt olemme kaikki samalla sivulla ja tiedämme tarkalleen, millainen peli Redfall on.

Toinen syy peruspelattavuuden nopeaan käsittelyyn on se, että Redfallin tapauksessa sillä ei ole yhtään mitään merkitystä. Peli nimittäin kaatuu rähmälleen kuralätäkköön monta metriä ennen kuin koko pelattavuudesta kannattaa edes puhua.


Redfall on tarjolla Xbox Series S:lle ja X:lle, sekä Windows-tietokoneille. Testasin itse peliä Series X:llä ja tehokkaalla peli-PC:llä. Ennen ryöpytystä nostan hattua siitä, että Redfall on niin kutsuttu “Play Anywhere” -peli. Pelaaja voi täysin saumatta lopettaa pelisession vaikka Xboxilla, pistää PC:n päälle ja jatkaa prikulleen samasta kohdasta. Tämä on aina hienoa ja sitä näkisi mielellään enemmänkin.

Siihen ne hyvät puolet sitten suunnilleen loppuvatkin, sillä Redfall on teknisesti aivan karmeaa kakkendaalia molemmilla alustoilla. Xbox-versio pyörii maksimissaan 30 FPS:n nopeudella, mutta käytännössä aina paljon kehnommin. Jos ruudulla tapahtuu yhtään mitään, ruudunpäivitysnopeus putoaa diashown tasolle. Ongelmaa pahentaa se, että kontrollit ovat todella karmeat. En tiedä, mitä hittoa Arkanen tyypit ovat tehneet, mutta en ole ikinä pelannut FPS:ää, jonka ohjainkontrollit tuntuvat näin surkeilta. Kontrolleissa on outoa pientä viivettä ja lisäksi historian karmein kiihdytyskäyrä. Lopputulos tuntuu siltä kuin pelaisi jostain suoratoistopalvelusta jotain luistelusimulaatiota.

PC-puolella tarjolla on tietenkin parempaa, ainakin jos pelikoneesta löytyy vääntöä. Sekään ei silti selviä puhtain paperein. Myös PC-versio pyörii todella huonosti, varsinkin kun huomioidaan, miten vaatimattomalta peli näyttää. Ruudunpäivitys takkuilee jatkuvasti ja lisäksi vähän väliä vastaan tulee merkittävää pätkimistä ja nykimistä, oletettavasti koska peli ei pysty streamaamaan dataa tarpeeksi nopeasti levyltä.


Alustasta riippumatta tarjolla on myös todella paljon bugeja. Välillä tehtävien suorittaminen on mahdotonta, koska joku niissä tarvittava esine tai vihollinen ei vain ole pelimaailmassa. PC-version saa pelikelvottomaksi niinkin harvinaisella tempulla kuin hyppäämällä ALT-Tabin kautta työpöydälle ja takaisin, tai aktivoimalla vaikka nVidian Shadowplay-overlayn. Tämän jälkeen peli ei enää reagoi mitenkään hiiren tai ohjaimen painalluksiin. Kursori kyllä liikkuu ja napit animoituvat kun niitä klikkaa, mutta mitään ei tapahdu.

Muutakin teknistä valittamista löytyisi. Äänet on tehty todella amatöörimäisesti ja esimerkiksi talon ovesta kulkeminen sammuttaa kaikki ulkopuolen äänet. Valaistus toimii todella typerästi ja esimerkiksi selkä kohti katuvaloa seisomalla voi täyttää koko pelimaailman keltaisella sumulla, jonka läpi ei näe yhtään mitään.

Mutta pointti tuli todennäköisesti selväksi: nykykunnossaan Redfall kannattaa sivuuttaa puhtaasti sen takia, että peli on teknisesti aivan luokatonta roskaa. Mutta ei siinä kaikki. Lions Led by Donkeys -podcastia lainatakseni, “mutta odottakaa – asiat pahenevat vielä”.



Mutta entä jos itse Bill Gates laskeutuu vuorensa huipulta ja korjaa taikasauvaansa heilauttamalla Redfallin tekniset ongelmat? Olisiko peli sitten pelaamisen arvoinen? Ei. Vaikka kaikki tekniset ongelmat katoaisivat pelistä, tuloksena olisi parhaimmillaankin vain hyvin pliisu avoimen maailman räiskintäpeli.


Pelin maailma on todella pieni, mutta tästä huolimatta myös todella tyhjä ja tylsä. Kätkettyjä salaisuuksia ei ole juuri lainkaan, valtaosa kaupungin taloista ja muista rakennuksista on kiinteitä esteitä, joiden sisään ei pääse, ja niissä harvoissa mallinnetuissakaan ei ole mitään näkemisen arvoista. Oikeasti. Otetaan esimerkki.

Pelaajat voivat kerätä tiirikoita ja hakkerointikittejä, joita käytetään lukittujen arkkujen ja ovien avaamiseen. Koska niitä saa mukaansa vain muutaman kerrallaan ja ne ovat älyttömän kalliita, jokainen videopelejä pelannut tietää, että jos tiirikalla avaa vaikka lukitun talon oven, palkinnoksi saa kivaa loottia tai jotain muuta mukavaa. Mutta mitä jos palkinnoksi ei saisi yhtään mitään? Mitä, jos tiirikoitavan oven takaa paljastuvassa talossa ei olisi kirjaimellisesti yhtään esinettä tai vihollista? Ja mitä jos kulman ympäri kävelemällä voisi löytää avoimen oven, josta pääsisi sisään samaan taloon?

Kadut ovat muutenkin niin tyhjiä, että on ihan tavallista kävellä puolen kartan läpi kohtaamatta yhtä ainutta vihollista. Ja jos niitä kohtaa, niiden tekoäly on niin surkea, että ne todennäköisesti juuttuvat ensimmäiseen esteeseen tai eivät reagoi mitenkään siihen, että pelaaja ampuu niiden vieressä seisovaa kaveria päähän.


Piilopaikoissa voi ostaa käytössä oleviin aseisiinsa ammuksia. Se maksaa saman verran, ostipa laatikosta itselleen yhden ammuksen, tai täytti kaikkien aseidensa lippaat täysin. Eeppisiksi haasteiksi tarkoitetut vampyyrien pesät ovat tyhjiä rännejä, joiden varrella vastaan tulee pari perusvihollista ja joiden lopussa odottaa pomotaisteluhuone, johon kukaan ei muistanut pistää pomotaistelua.

En oikeasti ymmärrä, miten tällainen peli on julkaistu vuonna 2023. Redfall häviää kokemuksena 15 vuotta vanhoille peleille ja tuntuu kokonaisuutena jonkun pelin esi-alfalta. Sellaiselta kehitysversiolta, jossa tärkeimmät ominaisuudet ovat mukana “no se ei kaada peliä” -tasolla, mutta jotka vaatisivat vielä vuoden tai parin verran tuunausta, jotta ne oikeasti toimisivat, kuten pitää.

Sanotaan vaikka näin: vaikka olisi Game Pass -tilaaja, joka saisi pelata Redfallia ilmaiseksi, en suosittelisi kokemusta, ellei nyt ehdottomasti halua käydä tirkistelemässä kokemusta, joka hämmentää totaalisella surkeudellaan. Kuten jo arvostelun alussa totesin, olisi todella kiinnostavaa saada tietää, miten tähän lopputulokseen on päädytty. Onko projekti muuttanut totaalisesti suuntaa vuosi sitten tapahtuneen lykkäyksen kohdalla? Lopputulosta se ei tietenkään muuta, kun suuren budjetin AAA-peli on vuonna 2023 tätä tasoa, jotain on mennyt pieleen historiallisesti merkittävällä tavalla.