Uskoisitko, että Minecraftin ensimmäinen palikkaversio juhlii pian 15-vuotissyntymäpäiviään? Räjähdysmäisen elinkaarensa aikana Minecraft on levittäytynyt lukuisille eri osa-alueille, mukaanlukien tarinapeliksi sekä isometriseksi hack-n-slash -toimintapeliksi. Tällä kertaa Minecraftin ällösöpöt creeperit, kalisuttelevat luurankosoturit ja röhkivät piglinit mittelöivät strategiapelin areenoilla.



Mojang Studiosin sekä Blackbird Interactiven yhteistyönä kehittämä Minecraft Legends tähtää kahden hyvin erilaisen maailman yhdistämiseen: miltä tuntuisi käskyttää pientä armeijaa Age of Empiresin tapaan, jos pilvimaisemista ohjailevan yliherran sijaan määräyksiä annettaisiinkin eturintamassa taistelevana sankarina? Pelaaja siis ohjaa yhtä ratsunsa selässä sotivaa sankaria, mutta miekan kalisuttelun lisäksi sankari antaa mukana kulkevalle armeijalle yksinkertaisia käskyjä.


Idea on mielenkiintoinen, mutta siihen on syynsä miksi nojatuolikenraalit ja miekanheiluttelijat pelaavat omia pelejään: kahta täysin erilaista genreä on lähes mahdotonta yhdistää sulavasti. Minecraft Legendsin vastaus ongelmaan on mekaniikkojen suoraviivaistaminen, ja voi pojat kun niitä suoraviivaistetaan! Monimutkaisten kirjainyhdistelmien minimoimiseksi itse sankaria ohjataan käytännössä suuntanäppäinten lisäksi vain hyppäämisen ja miekanheilautuksen verran, mukana kulkeville sotureille taas voi antaa lähinnä "mene/hyökkää tuonne", "kokoontukaa tuohon" ja "tule tänne" -käskyjä. Lopputuloksena on eriskummallinen sekasikiö, joka ei taivu oikein mihinkään suuntaan: yksinkertaiset käskyt eivät tarjoa tarpeeksi strategiointia strategiapeliksi, eivätkä yliyksinkertaistetut toimintapelimekaniikat tarjoa tyydyttävää toimintaa.

Kalseasta vastaanotostani huolimatta Legends ei ole aivan toivoton tapaus. Ideoita on paljon ja ne ovat pääsääntöisesti hyviä, toteutus on vain jäänyt puolitiehen. Käydään silti läpi, mikä tekee Legendsistä omanlaisensa Minecraft-kokemuksen.



Jaa että miksi Minecraftin maailmassa edes soditaan? Aiempi spin-off -peli Dungeons esitteli mystisen artefaktin korruptoiman kyläläisen, joka nousi kaikkien örkkien ja örrimörriäisten yliherraksi. Tällä kertaa päänvaivaa aiheuttavat Nether-maailmassa elelevät piglinit. Pahantahtoiset possukaiset rakentavat portaaleja, joiden avulla he siirtävät valtausarmeijansa seesteiseen Overworldiin. Sodanjulistuksensa lisäksi piglinit terraformaavat Overworldia Netherin kaltaiseksi, helvetinlieskojen täyttämäksi pätsiksi, joten possuinvaasio on pysäytettävä ennen kuin koko maailma on menetetty. Kolme jumalanpuolikasta kutsuu apuun mystisen sankarin, joka saa käsiinsä miekan lisäksi luutun: vaikka vihollisilla on tarkoitus luututa lattiaa, tällä luutulla on tarkoitus luritella mukana kulkevia henkiä.


Henget ovat Legendsin tapa toteuttaa Minecraftin perusmekaniikkoja, eli nimen mukaista mainausta ja craftausta. Palikkamaailman sotateollisuus vaatii resursseja, joten pelaaja voi lähettää mukana kulkevat henget keräämään ympäristöstä luonnonrikkauksia. Pelaajan ei siis tarvitse onneksi vaihtaa miekkaa hakkuun, vaan lähinnä klikata aluetta maailmassa, ja henget noukkivat kaiken mitä alueelta löytyy.

Taskujen ollessa täynnä kaikkea hiilenpalasista kivenmurikoihin pelaaja vaihtaa mainauksesta craftaukseen. Avoimesta maailmasta löytyy suojeltavia pikkukyliä, joiden asukkaat arvostavat suojamuureja sekä vartiotorneja. Vaikka rakentelu on helppoa, Minecraftin iloa siitä on vaikea löytää: rakennustilaa ja -vaihtoehtoja on niin vähän, että esteettisten pikkukylien rakentamisen sijaan pelaajan on pakko lätkiä muureja ja torneja minne sattuu. Vaikka timpurifantasiat jäävät köykäisiksi, rakennelmia on pakko pystyttää, sillä sikojen valtausarmeijat tekevät jatkuvasti yöhyökkäyksiä kyliin. Ilman puolustusta kylät kaatuvat ja pelaaja menettää yhden pesämunistaan.


Aamun sarastaessa on kuitenkin vastaiskun aika: jos kylät ovat pelaajan suojelemia tukikohtia, Nether-portaalit ovat possujen puolustamia päämajoja. Pelaajan perimmäinen tavoite on tuhota kaikki kartalta löytyvät portaalit, joita löytyy kymmenkunta. Muureilla, paraakeilla ja vartiotorneilla suojatut portaalit ovat viheliäisiä rakennelmia, joiden kaatamisessa pelaajan oma armeija on avainasemassa. Yhdet soturit hajoittavat rakennelmia, toiset tainnuttavat vihollisen sotilaita, kolmannet parantavat omia, ja niin edelleen. Oikeaoppisen hyökkäysarmeijan kasaaminen on avain onneen – ja kun mikään muu ei toimi, kolmenkymmenen kamikaze-creeperin hyökkäys auttaa yleensä ongelmaan kuin ongelmaan. Tekoälyn ja käskyjen ollessa mitä ovat, pelaajalle jää käytännössä vaihtoehdoiksi joko hyökätä kerralla koko köörillä, tai paimentaa seuraajia kuin hermoromahduksen partaalla keikkuva eskariopettaja.

Pelaajaa palkitaan kristalleilla, joilla hankitaan parannuksia tarjoavia alttareita. Yksi alttari kasvattaa resurssipussukan kokoa, toinen tekee saman armeijalle. Alttareiden asettelu on omanlaisensa palikkatesti, sillä tilaa on hyvin rajatusti.



Minecraft Legends ei ole hirveä peli, ennemminkin tasoa “ihan okei”. Suurin ongelma on siinä, miten simppeliä kaikki on. Suoraviivaistaminen on pakollista, jos tehdään kahta monimutkaista genreä yhdistävä peli, jota vieläpä markkinoidaan myös lapsille. Liika on kuitenkin liikaa: kun aivoille, sorminäppäryydelle tai luovuudelle ei ole tarvetta, silmät alkavat lupsua. Vaikeutta voi toki nostaa vaikka kuinka kiusaavalle tasolle, mutta monimutkaisempia taktiikoita ei ole tarjolla – ainoastaan entistä voimakkaampia vihollisia, joita joutuu hinkkaamaan pidempään. Samanaikaisesti Legendsiin on ympätty mekaniikkoja niin monesta pelistä, etten usko (varsinkaan nuorempien) lasten sisäistävän niistä kaikkia: millä todennäköisyydellä ikärajan sallima 7-vuotias osaa suunnitella tukikohdan parannuksia tarjoavat alttarit tarpeeksi tiiviisti, etteivät kokemuspisteet huku hukkatilaan?


Annan peukkua yritykselle. Legends on niitä pelejä, joiden kohdalla ymmärrän miksi projektin pitchaus on aikanaan mennyt läpi: Minecraft Dungeonsin tavoin myös Legends hyödyntää laajaa maailmaa täysin uudenlaisessa pelissä, keksien samalla täysin omanlaisensa tavan toteuttaa Minecraftin perusmekaniikkoja. Taustalla on aidosti ihailtavia neronleimauksia.

Yksi puoli jota en maininnut aiemmin on pelin maailma. Proseduraalisesti rakentuva palikkamaailma on yhtä upeaa katseltavaa kuin ennenkin. Tyylikkäät valaistusefektit luovat tunnelmallisia maisemia, vaikka itse maailma on yhä rakennettu pikseligrafiikkaisista kuutioista. Jo Dungeons käytti vastaavaa yhdistelmää onnistuneesti, mutta Legendsin uudet kuvakulmat tarjoavat entistä näyttävämpiänäkymiä. Maailmassa matkaaminenkin on tehty tarpeeksi jouhevaksi, ettei pelaaja jumitu jokaiseen mäennyppylään tai kivenmurikkaan.


Ongelmat ovat pitkälti toteutuksessa sekä tasapainotuksessa. Jos pelintekijöiltä löytyy aikaa, rahaa sekä motivaatiota, Legends saattaa muuttua ajan myötä hauskaksi ja pelaamisen arvoiseksi toiminta-strategiapelihybridiksi. Nykyisillään älyttömän armeijan ohjaaminen on kuitenkin ankean yksitoikkoista, kuten on omankin miekan heiluttelu. Resurssien kerääminen ei kauaa viihdytä, eikä resursseilla rakentaminen viihdytä senkään vertaa.

Minecraft Legends ilmestyy PC:n sekä Nintendo Switchin lisäksi Sonyn ja Microsoftin kahdelle viimeisimmälle konsolisukupolvelle. Peli on pelattavissa myös Game Passin kautta.