Resident Evil -uusintaversiot eivät ole enää mikään uusi juttu, sillä Capcom on kalastellut niiden vesistöissä onnistuneesti jo muutaman kerran. Erityisesti Resident Evil 2:n uusintaversio keräsi hirmuisesti kehuja ja nosti kaikkien uusintaversioiden rimaa kerralla runsaasti.


Se ei ollut mikään perustason grafiikkapäivitys, vaan alusta alkaen uusiksi tehty peli, joka nappasi alkuperäisestä mukaan toimivat jutut, mutta ei pelännyt tehdä muutoksia ja parannuksia kun niitä kaivattiin.

Resident Evil 4 on samaa koulukuntaa, mutta luonnollisesti sen tilanne on hieman erilainen kuin Resident Evil 2:n. Nyt uusintaversioiden niskassa on jo kohtalaisesti odotusten asettamia paineita, joita ei varmasti laske se, että Resident Evil 4 on yksi modernin pelaamisen legendaarisimmista klassikkoteoksista. Haastetta on siis varmasti riittänyt, mutta yltääkö peli niiden tasolle?



Alkujaan vuonna 2005 julkaistu Resident Evil 4 oli ilmestyessään todellinen vallankumous. Pelaajat olivat jo alkaneet kyllästyä pelisarjan menoon, joten Capcom otti ja keksi pyörän uudelleen. Perspektiivi pudotettiin korkeuksista pelaajan selän taakse ja tempo vaihtui hitaasta selviytymiskauhusta nopeatempoisemmaksi. Voidaankin perustellusti väittää, että Resident Evil 4 on koko kolmannen persoonan räiskintäpelien genren luoneiden pelien joukossa.


Nyt julkaistu uusintaversio on enimmäkseen sama peli, mutta täysin uusiksi tehtynä. Siinä missä Resident Evil 2 pelimaailmansa fyysistä rakennetta isolla kädellä, Resident Evil 4 noudattelee enimmäkseen alkuperäisen maantiedettä ja rakennetta. Ymmärrän ratkaisun hyvin, sillä siinä missä Resident Evil 2 oli enimmäkseen täynnä geneerisiä käytäviä, joiden perään monikaan ei itkenyt, Resident Evil 4 on täynnä ikonisia paikkoja ja kohtauksia, joita muistellaan edelleen.

Vastaanotto tuskin olisi ollut kovin positiivinen, jos vaikka pelin alkuhetkillä oleva epätoivoinen selviytymistaistelu hulluja kyläläisiä vastaan olisi pistetty täysin uusiksi. Koska nämä kohtaukset myös toimivat edelleen erittäin hyvin ja pelimaailma tuntuu nytkin rönsyilevän mukavasti ja olevan kohtalaisen täynnä salaisuuksia ja kerättäviä aarteita, tuttu peli mutta älyttömän paljon paremman näköisenä on ihan hyvä ratkaisu.

Ne tuunaukset ja uudistukset onkin kohdistettu sinne, missä niitä 18 vuoden jälkeen eniten kaivattiin: pelattavuuteen.



Huolestuneet voivat huokaista helpotuksesta, sillä myös pelattavuuden puolella Resident Evil 4 tuntuu yhä tutulta. Uudistukset eivät enimmäkseen ole dramaattisia, vaan enemmänkin pientä modernisointia. Kontrollit tuntuvat nyt paremmilta ja luonnollisemmilta, koska ne on pistetty uusiksi pitäen mielessä peliohjaimet, joissa on enemmän nappeja kuin GameCuben ergonomiaihmeessä. Käyttöliittymää on myös modernisoitu ja tuunailtu, ja sekin toimii hyvin.
Yksi merkittävimmistä uudistuksista onkin hieman erikoisesti poisto. Resident Evil 4:n kyseenalaisin lahja pelaamisen maailmalle olivat quick time eventit, eli automaattisesti rullaavat välianimaatiot, joiden aikana pelaajan täytyi painella nappeja ruudulle ilmestyvien kehotusten mukaan tai peli päättyi. Näitä ei enää uusintaversiossa nähdä. Osa quick time eventeistä on poistettu kokonaan, loput taas muokattu orgaanisemmaksi osaksi peliä.


Tätä prosessia tehdessään kehitystiimi lisäsi yleisempään peliin mahdollisuuden torjua vihollisten iskuja Leonin taisteluveitsellä, sekä salamurhata näitä hiljaa takaapäin. Iholle kiinni käyvät vihollisetkin voi ohjaimen rämpytyksen sijaan tappaa kertalaakista törkkäämällä puukon kurkkuun, mutta tämä syö reippaasti puukon kestävyyttä ja kun puukko leviää käsiin, se täytyy joko korjata kovaan hintaan kauppiaan luona, tai vaihtaa heikompaan väliaikaismalliin.

Uudistus on kiva ja vaikka Resident Evil 4 ei vieläkään olekaan mikään hiippailupeli, on aina kiva saada uusia taktisia mahdollisuuksia. Puukko yhdistettynä äänettömään varsijouseen onkin monessa tilanteessa erittäin kätevä tapa harventaa vihollisia tai napsia satunnaisia vastaantulijoita pois päiväjärjestyksestä ilman sen suurempaa meteliä.

Myös kaikkien Resident Evil 4 -fanien suuri suosikki, kauppias, on saanut suuremman roolin. Miekkonen jakelee nyt pieniä (tai vähän suurempia) sivutehtäviä, joiden palkintona jaettavilla jalokivillä voi sitten ostella erikoiskaupasta harvinaisempia varusteita, aarrekarttoja ja muuta mukavaa. Kokonaan uutena juttuna Leonin reppuakin voi tuunailla. Sen käsittely on edelleen melkoista Tetristä pelaajan yrittäessä tunkea ruuduista koostuvaan laukkuun mahdollisimman paljon roipetta ja aseita, mutta koko repun voi myös vaihtaa.

Eri reput tarjoavat erilaisia pieniä bonuksia ja niihin voi myös kiinnittää pieniä koristeita, jotka muokkaavat peliä omilla tavoillaan vaikka laskemalla craftauksessa käytettävien resurssien määrää, tai nostamalla vaikka pistooliammusten löytymistodennäköisyyttä. Tämän enempää näistä uusista jutuista ei sitten saakaan Capcomin mahtikäskyn johdosta sanoa, kuten ei myöskään mukaan lisätyistä uusista kohtauksista, tuunatuista pomotaisteluista tai tarinan muutoksista. Sanon siis vain tämän: niitä löytyy, ne toimivat, peukku pystyyn.


Tässä vaiheessa on varmasti jo aika selvä, että peukku on muutenkin vahvasti pystyssä. Pidin Resident Evil 4:stä aikanaan suuresti ja hurahdin siihen taas aivan totaalisesti. Peli meni arvostelujakson aikana läpi ihan puhtaasta pelaamisen ilosta ja taidanpa vielä palata takaisin hakemaan platinapalkinnonkin kaiken muun keräämisestä.

Suurimmat valituksen aiheeni liittyvät tekniikkaan. Normimenon mukaisesti Resident Evil 4:ää voi pelata joko 60 FPS:n nopeudella ja 1080P-resoluutiossa, tai 30 FPS:n nopeudella, mutta 4K-resoluutiolla ja säteenseuranta päällä. Perinteiseen tyyliin valitsin 60 FPS:n nopeuden ja sen peli myös piti, eli tällä osa-alueella ei valittamista ole. PlayStation 5:n tilaäänet toimivat myös mainiosti ja tuovat peliin reippaasti tunnelmaa ja myös taktista syvyyttä. On todella veikeää kun voi äänen avulla havaita hyvin tarkasti, missä joku piileskelevä vihollinen kykkii messuamassa pahoja rukouksiaan.

Se ongelma onkin HDR, joka ei tunnu toimivan. Kun sen kytkee päälle, kaikki mustat sävyt liiskautuvat heti karmean näköisiksi ja muu peli näyttää siltä kuin yrittäisi katsoa HDR-sisältöä ilman HDR-televisiota. Koska noin 90% pelistä tapahtuu hämärissä ja pimeissä alueissa, HDR:n suurempi kontrastiavaruus olisi ollut hyvin tervetullut.

Voisin myös nipottaa pelin loppupuolen rytmityksestä ja muutamista hieman turhauttavista kohtauksista, jotka olisivat kaivanneet vielä vähän enemmän tuunausta, mutta se olisi todellakin vain nipottamista nipottamisen vuoksi. Ne eivät pilanneet pelikokemusta, joka oli riemastuttava. Resident Evil 4 siis sai kuin saikin arvoisensa uusintaversion ja on sen myötä todennäköisesti yksi vuoden 2023 parhaista peleistä.