Ryu Ga Gotoku Studion julkaisut ovat tuottaneet minulle runsaasti iloa aina siitä lähtien, kun törmäsin ensi kertaa Yakuza-sarjaan, joka siis tunnetaan jatkossa Like a Dragon -nimellä. Pelien viehättävä tapahtumaympäristö (eli urbaani Japani), hauskat pop-kulttuuriviittaukset ja Segan vanhat kolikkopelit ovat auttaneet silloinkin, kun juonen kuljetus on lipsahtanut vähän kliseiseksi tai turhan, noh, japanilaiseksi. Ehdoton suosikkini peleistä onkin Lost Judgment, joka yhdistää pelien parhaita puolia kohtalaisen kekseliääseen – eikä siis vain mutkikkaaseen – käsikirjoitukseen.


Sallittakoon siis, että olin vähän epäileväinen sen suhteen, miten paljon samuraiden aikaan eli yli 100 vuoden taakse historiaan sijoittuva Like a Dragon: Ishin! jaksaisi innostaa. Siinä kun otetaan pois käytännössä ne kolme asiaa, joihin olen peleissä kenties eniten tykästynyt. Päälle vielä se, että konehuoneen puolella pitkään palvellut Dragon Engine on nyt siirretty sivuun ja peli – joka vieläpä julkaistiin Japanissa alkujaan PS3:lle vuonna 2014 – on nyt toteutettu uusiksi Unreal Engine 4:n päälle.



Pelin alku tuntuikin hieman huolestuttavalta. Käytettävissä on erittäin pieni alue, jolla kaikki tapahtuu, mutta siltikin onnistuin haahuilemaan edestakaisin yrittäessäni löytää henkilön, jonka myötä tarina etenisi. Jotenkin juuri alkupäähän on onnistuttu kasaamaan useampi epämääräinen tehtävä, joissa pitää etsiskellä ihmisiä ja lukea dialogia sen toivossa, että jotain paljastuisi. Varsin nopeasti kävi ilmi myös ilmi, että Unreal-siirtymä ei ole juurikaan muuttanut pelilogiikkaa: välillä on luvassa ihan samanlaista epämääräistä kääntyilyä, jotta hahmonsa saa asemoitua juuri oikein kohteeseen nähden, sekä turhanaikaista säätöä inventaarion rajallisuuden ym. kanssa. Sulavammalta uusi pelimoottori kyllä tuntuu, paitsi valikoissa, joiden hidastelu käy välillä hermoille. Puhtaasti henkilökohtainen ärsytys oli kameran Y-akselin suunnan vaihdon puuttuminen ainakin arvosteluversiosta.


Isoin välittömästi havaittava pelillinen muutos liittyy taisteluihin. Siinä missä Yakuzoissa on perinteisesti taisteltu paljain käsin, korkeintaan välillä ympäristöstä kättä pitempää poimien, ottaa Ishin! keskiöön miekat ja yllättäen myös ampuma-aseet. Pelaaja voi jälleen valita useasta eri tyylistä, mutta tällä kertaa niiden ero on todella tuntuva, kun tappeluvälineetkin vaihtuvat. Itse asiassa tuntuu, että etenkin pelkkää asetta käyttävä Gunman-tyyli on jopa hieman turhan tehokas, sillä tavalliset katutappelut saa aika usein selvitettyä valtavilla komboilla yksinkertaisesti vain takomalla ampumisnappia, kunhan ei päästä vastustajia iholle. Itse huomasin käyttäväni perusvihollisiin eniten Wild Dancer -tyyliä, joka yhdistää miekkailua ja aseen käyttöä, ja pomoihin sitten taas puhdasta miekkailua, jossa väistöt, torjunnat ja vastaiskut nousevat keskiöön.

Moni on varmasti myös sitä mieltä, että taistelut ylipäätään ovat melko helppoja etenkin Normal-tasolla. Olen toki näiden pelien veteraani, mutta en edelleenkään mitenkään taitava taistelija, ja ensimmäiseen 11 tuntiin en onnistunut kuolemaan kertaakaan edes pomovastuksiin. Jos siis olet kokenut sarjan parissa, aloita suoraan korkeammalta tasolta, vaikka helppous toki tekeekin jatkuvista tappeluista vähemmän aikaa vieviä.



Kun varsinainen peli sitten lyhyen esinäytöksen jälkeen käynnistyi, tunnelma oli kuin olisi kotiin tullut. Vaikka Ishin! sijoittuu aivan eri aikaan, mukana on kaikkea nimenomaan tästä sarjasta tuttua. Ryoma Sakamoto on kuin Kiryu Kazuma eri aikakaudella, ja sen enempää juonta spoilaamatta voin paljastaa, että muitakin tuttuja nähdään. Pääasiallinen tapahtumapaikka on Kyo, siis nykyinen Kioto, ja sieltä löytyy laidasta laitaan sivutehtäviä, kauppoja, söpöjä eläimiä pelastettavaksi, ihmissuhdedraamaa ja kasapäin kaikenlaista perin hassua – etenkin, jos nyt ylipäätään pidät RGG:n huumorista.


Itse asiassa on jälleen melkein hämmentävää, miten paljon sisältöä mukaan on tungettu. Juonta seuraamalla läpipeluun saanee tehtyä järkevässä tuntimäärässä, mutta tarjolla on yhtä jos toista oheistoimintaa kalastuksesta maanviljelyyn ja jopa eräänlaista luolien raidaamista. Ei siis ole mitään ylärajaa sille, kauanko pelissä saa vietettyä.

Jossain siinä viiden tunnin kohdalla kiitinkin itseäni siitä, etten antanut periksi hieman lannistavalle ensivaikutelmalle vaan jatkoin eteenpäin. Mitä enemmän peliä pelasin, sitä enemmän huomasin siitä pitäväni. LAD: Ishin! on tuttua Ryu Ga Gotoku Studio -laatua ja näen upottavani siihen vielä runsaasti tunteja lisää. Ei ole lainkaan vähäinen ansio riisua pois kaikki Tokio-estetiikka, Sega-retroilu ja muu pintakuviointi ja myllätä vielä koko taistelusysteemikin, mutta säilyttää silti pelisarjan syvin olemus entisellään.