Tiedättekö, mikä oli hyvä peli? Dead Space. Erinomaisen tiivistä tunnelmaa, runsaasti gorea ja aikaisekseen todella komeaa grafiikkaa. Kunpa joku tekisi siitä uusintaversion, tai edes henkisen perillisen sille. Ai, uusintaversio on tulossa? Ja se ilmestyy muutaman kuukauden päästä? Miksi The Callisto Protocol alkoi yllättäen hikoilemaan hirveästi?


Hupi sikseen, Callisto Protocolin kehittäneen Striking Distance Studiosin toimistolla on todennäköisesti heitetty stressilelu tai parikin päin seinää, sillä sen piti olla se vastaus Dead Space -fanien toiveisiin. Kehitystiimistä löytyy alkuperäisen pelin tuottanut Glen Schofield ja The Callisto Protocol on pelinä kuin Dead Space, josta joku on viilannut sarjanumerot pois.

Tämä kaikki olisi tosi siistiä ja kivaa, jos yllättäen julkistettu Dead Space -uusintaversio ei todellakin olisi ollut tulossa markkinoille niin samanaikaisesti, että huhujen mukaan The Callisto Protocolin julkaisua aikaistettiin parilla kuukaudella, ettei sitä julkaista aivan samaan aikaan.


Dead Space -uusintaversiota en ole toki vielä pelannut, mutta vastavuoroisesti sen kehitystiimi on todennäköisesti huokaissut helpotuksesta kilpailijaansa pelattuaan, sillä The Callisto Protocolin kompurointi avaa oven uusintaversion loistolle.



Pelin pääosassa on avaruusrekkakuski, joka avaruusalus joutuu piraattien hyökkäyksen kohteeksi Callisto-kuun kiertoradalla. Hyökkäyksen seurauksena alus syöksyy kuun jäiselle pinnalle ja paikalle tutkimaan saapuneet poliisit eivät jaksa sen enempää selvitellä syyllisiä, vaan heittävät sekä pelaajan että syöksystä selvinneet piraatit Black Iron -vankilan syövereihin pakkotyöläisiksi.


Selliin päästyään päähahmomme ottaa parin tunnin nokoset ja herää sitten keskelle kaaosta. Puoli vankilaa on ilmiliekeissä ja verenhimoiset mutantit pistävät poskeensa sekä mellakoivia vankeja että vankilan henkilökuntaa. Tavoite on selkeä: pakoon pitäisi päästä.

Paljon tämän enempää tarinasta ei sitten kannatakaan puhua, sillä se on suoraan sanoen täysin mitäänsanomatonta ja äärimmäisen kliseistä soosia. Olisin todennäköisesti pystynyt ennustamaan noin 80% pelin tapahtumista oikein ennen pelaamisen aloittamista ja samaan pystyy jokainen muukin, joka on pelannut Dead Space -pelejä tai nähnyt yhtään tämän tyylistä avaruuskauhuleffaa.


Kehitystiimi on selvästi halunnut tarjoilla heidän mielestään siistejä kohtauksia, mutta kukaan ei jaksanut miettiä, miten hyvin nämä sopisivat pelin tarinaan. Niinpä parin tunnin nokosten aikana suuri osa vankilaplaneetasta on mellakoitu näyttämään joltain 10 vuoden sisällissodan tapahtumapaikalta. Miten paljon ylläpitoa tämäkin vankila oikein vaatii, kun parissa tunnissa elintärkeä (ja ainoa) kulkureitti avaruustelakalle on hajonnut niin paljon, että jäljellä on vain pari tuulessa heiluvaa tolppaa ja huteraa lankkua?



On surullista, että alkuperäisen Dead Spacen tuottajan johtama kehitystiimi on tehnyt pelin, joka tuntuu kehnolta Dead Space -kopiolta. Tämä tosin selittyy todennäköisesti pitkälti sillä, että Glen Schofield on ainoa Dead Space -projektin vastuuhenkilöistä, joka työskenteli The Callisto Protocolin parissa. Kirjoittajat, pelisuunnittelijat, graafikot ja äänityypit ovat aivan muissa hommissa.


Pelattavuus on paperilla prikulleen samanlaista kuin Dead Spacessa. Pelaaja vaeltaa pitkin romuttuneen vankilaplaneetan raunioita ratkoen sinänsä ihan loogisia puzzleja. Tie eteenpäin vaatii sähköjen palauttamista, jotta metrot lähtevät taas kulkemaan, mutta sähköt eivät palaudu, ellei joku laskeudu vankilan alaisiin luoliin heittämään neljää virtakytkintä päälle, ja niin edelleen. Luonnollisesti joka välissä kimppuun hyökkää karmeita avaruusolentoja, jotka tilaisuuden saadessaan tappavat pelaajan äärimmäisen verisesti.

Dead Spacen tavoin avaruusoliot täytyy tappaa ruhjomalla ne muusiksi, eli irroittamalla raajoja tai katkomalla niistä törröttäviä lonkeroita, joiden ansiosta ne mutatoituvat tappavimmiksi versioiksi itsestään. Suurena erona kaikki Dead Spacen aseet oli suunniteltu niin, että ne tekivät tästä raajojen irroittelusta hauskaa ja sujuvaa puuhaa. The Callisto Protocolissa siinä ei ole onnistuttu yhdenkään aseen kanssa.


Valtaosan ajasta pelaajan pääasiallisena puolustuskeinona on lähitaistelu, joka on näin tärkeäksi komponentiksi aivan liian kankeaa ja tökkivää. Idea on simppeli: Hirviöt juoksevat iholle ja alkavat sitten huitoa eri puolilta. Pelaajan tulee vasemmalla analogitikulla väistellä iskujen alta kuin Punch-Outissa konsanaan ja lyödä sitten hirviöitä vastapalloon. Väistöt eivät toimi kuitenkaan luotettavasti, mikä on aika ikävä juttu pelissä, jossa kestopisteet ja muut resurssit ovat koko ajan kortilla. Koko homma taas leviää totaalisesti käsiin jos kimpussa on yli yksi hirviö, koska pelaaja voi kiinnittää huomionsa kerrallaan vain yhteen viholliseen.

Pelin edetessä käyttöön aukeaa myös tuliaseita, mutta ne ovat tylsiä pistooleita ja haulikoita, joilla sitten paukutellaan hirmuisesti ammuksia kestäviä vihollisia. Kaikkia aseita voi myös parannella sinne tänne ripoteltujen 3D-tulostinten avulla. Resursseja jaetaan sen verran kitsaasti, että yhden pelikerran aikana vain pari pyssyvaihtoehtoa saa tuunattua lähellekään niiden huippukuntoa, joten valinnoistaan kannattaa olla varma.


Ongelmiin tottuu ja noin siinä pelin puolivaiheilla olin sen verran sinut The Callisto Protocolin kanssa, että taistelusta tuli siedettävää. Hauskaksi en sitä olisi sanonut missään vaiheessa, sillä esimerkiksi niitä todella turhauttavia monen vihollisen kimppasessioita tulee vastaan jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla, eikä niissä oikein auta paremmaksi tuleminen. Minkäs teet kun pelihahmo ei kirjaimellisesti voi väistellä kuin huomion kohteena olevan vihollisen iskuja. Suosittelisinkin vaikeustason pudottamista helpoimmalle tasolle, sillä viholliset ovat silloin edelleen tehokkaita, mutta ammuksia jaellaan sen verran paljon enemmän, että tuliaseita raaskii käyttää muulloinkin kuin pomotaisteluissa.



Saimme arvosteluun The Callisto Protocolin PlayStation 5 -version, mikä oli todella onnekasta, sillä se oli versioista se vähiten rikkinäinen. PC-versio julkaistiin niin solmussa, että peli tökki ja pätki jatkuvasti kirjaimellisesti markkinoiden kovimmalla raudallakin. Päivitykset ovat korjanneet jo pahimpia bugeja, mutta ongelmia riittää edelleen.


Epävakaan ruudunpäivitysnopeuden ohella en itse kohdannut mitään karmeita bugeja, mutta pienempiä ongelmia kylläkin. Oli ihan tavallista, että vihollisten ruumiista esiin tallotut ammukset tai rahat tipahtivat pelimaailman läpi tyhjiöön tai liukuivat lattiaa pitkin lähimpään rotkoon. Pari kertaa peli myös lukittui totaalisesti.

Mainitsin arvostelun alussa, että kehitystiimiltä tuntuu loppuneen aika pahasti kesken, eikä tämä ollut mikään hihasta vedetty teoria. Peli kun julkaistiin kirjaimellisesti keskeneräisenä: esimerkiksi New Game+ -pelitila julkaistaan päivityksen muodossa muutaman kuukauden kuluttua, eli juuri silloin, kun Dead Space -uusintaversio tulee myyntiin. Samaten pelin tarina loppuu kuin veitsellä leikattuna ja loput nähdään DLC-paketissa, jälleen joskus alkukeväällä 2023. Hmm!


Odotin itse ennakkoon The Callisto Protocolia innokkaasti, eikä tulosta voi kuvailla kuin pettymykseksi. On masentavaa, että Dead Spacen henkiseksi perilliseksi kaavailtu peli on näin totaalisesti missannut kaikki ne pienemmät ja suuremmat jutut, joiden ansiosta Dead Space oli niin hyvä. Jäljelle jää vain pintapuolen yhtäläisyyksiä, kuten hahmon niskasta heijastuva kestopistemittari ja “joo tässä tallotaan avaruusolentoja paskaksi” -tason peruspelattavuus. Lopputulos ei ole mikään pelikelvoton paske, mutta kylläkin kaikin puolin todella keskinkertainen kauhutoimintapeli. Jos Dead Space -uusintaversio ei pistä paremmaksi, sen kehitystiimi on töpännyt kunnolla.