Puolalaisen Flying Wild Hogin kehittämä villin lännen toimintapeli Evil West on kuin aikakapseli. Vaikka se kyllä näyttää ihan modernilta peliltä, se on sisältönsä ja pelattavuutensa osalta kuin unohdettu PlayStation 2 -sukupolven B-luokan peli, jonka joku on kaivanut esiin arkistojen syövereistä.


Tarjolla onkin useamman tunnin verran äärimmäisen veristä ja enimmäkseen ihan toimivaa räimettä, mutta PlayStation 2 -aikakauden B-luokan pelejä pelanneet tietävät, että nimilappu tuo mukanaan myös painolastia.



Evil West sijoittuu nimelleen uskollisesti vaihtoehtoiseen villiin länteen, jossa kaikenlaiset yliluonnolliset olennot ovat arkipäiväistä elämää. Vampyyrit himoitsevat ihmisten verta, ihmissudet popsivat näitä aamupalakseen ja kaiken kukkuraksi bandiititkin riekkuvat kukkuloilla rajoittamassa ihmisten vapauksia.


Näitä ongelmia pysäyttämään on perustettu salainen virasto, joka käy sotaansa pimeyden voimia vastaan. Pelaaja on viraston perustajan ainoa poika, joka dramaattisten tapahtumien kautta perii isänsä työpaikan kauniisti sanoen mielenkiintoisessa tilanteessa. Nyt tehtävänä olisikin kutoa yhteen vampyyrien hyökkäyksen hajoittamat viraston edustajat, sekä löytää keinot tulevan maailmanlopun pysäyttämiseksi.

Evil Westin tarina ei tule voittamaan palkintoja omaperäisyydestä, eikä todennäköisesti mistään muustakaan meriitistä, sillä se on kauniisti sanoen ennalta-arvattavaa tuubaa. Gears of War -henkisen karut äijät käyvät keskusteluja muristen mutta ilman Epic Gamesin pelien hienovaraista otetta. Aloin itse katselemaan ”ohita välianimaatio” -nappia hempein silmin jo siinä toisen tunnin kohdalla ja sitä olisi ehkä pitänyt hyödyntää, sillä tarinasta ei jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa.


Mutta ei se mitään, sillä tällaisissa peleissä tarina on vain tekosyy, joka liikuttaa pelaajan paikasta A paikkaan B ja antaa jonkinlaisen löyhän selityksen sille, miksi juuri nyt pitäisi tappaa volkkari-pakun kokoinen mutantti, joka riehuu romuttamolla jättimäisen kilven ja kirveen kanssa. Se varsinainen houkutin on tietenkin se itse toiminta.



Todella piristävänä poikkeuksena valtaosasta vuoden 2022 toimintapelejä, Evil West ei ole minkäänlainen avoimen maailman peli. Sen sijaan kentät koostuvat komeiden maisemien ympäröimistä ränneistä, jotka vievät pelaajaa kentän alusta kohti sen loppupomoa. Matkalle mahtuu muutamia sivuhaaroja, joiden päästä löytää kokemuspisteiden virkaa toimittavia kolikoita tai jotain muuta pientä kerättävää. Ystävällisesti haarakohdissa se tie eteenpäin on vieläpä merkitty hohtavilla esineillä, joita käyttämällä tietoisesti edetään kohti tavoitetta, vaikka sitten kiipeämällä ketjua pitkin ylemmälle tasolle. Näin ei tarvitse koskaan arvailla, mikä haaroista vie eteenpäin ja mikä sivupolulle.


Toisin kuin kuvista voisi päätellä, Evil West ei varsinaisesti ole kolmannen persoonan räiskintäpeli. Sankarillamme on kyllä alati kasvava valikoima tuliaseita, mutta niillä räiskiminen on sivuroolissa. Valtaosan ajasta tilanteita ratkotaan jättimäisen rautaisen sähkönyrkin avulla. Pelin edetessä sankarimme oppii jos jonkinlaisia temppuja ja kikkoja, joiden hyödyntäminen avaa mukavasti taktisia mahdollisuuksia. Miksi juosta viholliselta toiselle, kun sähkönyrkkiin rakennetun sähkölasson avulla voi joko nykäistä vihollisen luokseen tai itsensä tämän iholle, samalla tainnuttaen poloisen kunnon komboa varten?

Kolikon kääntöpuolella jo parin tunnin pelaamisen jälkeen ohjain on ladattu täyteen erilaisia näppäinyhdistelmiä, joiden paineleminen tai pohjassa pitäminen tuottaa näitä erilaisia liikkeitä. Niiden käyttö kun ei ole mikään pieni lisuke, jolla pelaamistaan voi halutessaan piristää, vaan elinehto. Tästä alkavat myös pelin suurimmat ongelmat: Evil West olisi kaivannut vielä useampaa käytettävyysasiantuntijoiden tuunauskierrosta.


Pelillä on hyvin ärsyttävä tapa käyttää vihollisten väritystä erilaisten reagointia vaativien tilanteiden ilmaisemiseen. Jos vihollinen hehkuu oranssina, sen voi käydä lopettamassa lähitaisteluliikkeellä. Jos vihollinen hehkuu hieman eri sävyisenä oranssina, se on iskemässä hyökkäystä, jota ei voi väistää, vaan joka täytyy keskeyttää potkulla nivusiin. Huomaatteko ongelman? Entä jos lisään, että valtaosa pelin kentistä sijoittuu tulipalojen keskelle, jolloin koko pelimaailma on täynnä oranssin sävyjä kaiken aikaa?

Erityisesti pomotaistelut ovat usein äärimmäisen turhauttavia, kun pelaajan täytyisi yhtä aikaa koittaa pysyä kirjoilla siitä, mitä pomo on parhaillaan tekemässä ja miten siihen pitäisi reagoida, samalla kun taistelukentälle jatkuvasti hyppivät pienemmät viholliset hyökkäilevät niskaan sivuista ja takaa. Peli ei myöskään sisällä mitään ”kun olet lukittu teloitusanimaatioon, olet haavoittumaton” -tason nössöratkaisuja, joten jos joku vihollinen sattuu hyökkäämään kesken pitkän esipurkitetun animaation, se oli siinä se peli. Parempaa tuuria ensi kerralla.


Tarjolla on muutenkin runsaasti erikoisia ja puolivillaisia ideoita, kuten parikin rinnakkaista kokemussysteemiä. Tasojen myötä saatavilla pisteillä aktivoidaan erikoiskykyjä, kun taas kentistä kerättävällä rahalla… aktivoidaan vähän toisenlaisia erikoiskykyjä toisesta valikosta? Kenttiin kätkettyjä aarteita etsimällä voi taas saada todella harvinaisia erikoiskykyjä, jotka pitää löytämisen ja avaamisen jälkeen vielä aktivoida erikseen valuutalla? Eivät nämä tietenkään ole mitään mahdottomia juttuja hahmotettaviksi, mutta jälleen tuntuu siltä kuin Evil West olisi monilla osa-alueillaan kaivannut vielä vähän lisää iterointia ja tuunausta.



Nämä puutteet ja ongelmat eivät tee pelistä mitään pelikelvotonta pasketta, sillä tarjolla on kyllä tarpeeksi hyvääkin. Enimmäkseen taistelu on hauskaa ja mukavan veristä. Jos ei saa viihdettä siitä, että mottaa hirmuisella heijarilla vampyyrin taivaalle ja ponnistaa sitten perään lyömään tämän oikealla suoralla päin lähintä dynamiittitynnyriä, joka sitten räjäyttää tusinan muutakin vampyyriä veriseksi muhjuksi, ongelma ei ole pelissä, vaan pelaajassa.


Juuri tällaiset pelit ovatkin niitä kaikkein turhauttavimpia tapauksia. Sellaiset, jotka ovat nyt ihan jees, mutta jotka olisivat verrattain pienellä vaivalla voineet olla paljon parempiakin. Evil West ei olisi tarvinnut mitään perusteellista raivaustyötä, vaan hieman solmukohtien availua, paria tarkistuskierrosta käytettävyys- ja saavutettavuusasiantuntijoilta ja ehkä sitä, että joku olisi ottanut suunnittelijoilta liidut pois yhtenä päivänä viikossa, jotta nämä olisivat keskittyneet jo lisättyjen juttujen tuunailuun sen sijaan, että keksivät peliin uusia mekanismeja.

Nettikeskustelujen perusteella myös bugeja riittää yllin kyllin, varsinkin yhteistyötilassa. Tämä on harmi, sillä yhteistyötila oli yksi niistä jutuista, joita kehitystiimi mainosti eniten ennakkoon. Jos se ei nyt sitten toimikaan ja on suunnittelultaan niin löperöä tasoa, että toimivanakaan sitä ei viitsisi pelata, niin jotain on mennyt mönkään.
50 euron hintalappu on Evil Westille vähän turhan suuri, varsinkin nykykunnossa. Mutta jos se joskus on tarjolla Steam-alennusmyynnissä vaikka puoleen hintaan? Silloin suoraviivaisesta räimeestä pitävien kannattaa olla hereillä.