Call of Duty: Modern Warfare II:n betatesti oli Call of Duty -sarjan suosituin. Lisäksi Activision kertoi, että räiskinnän julkaisussa tehtiin sarjan ennätys. Heidän mukaansa peli tuotti kolmen ensimmäisen päivän aikana yli 800 miljoonaa dollaria. Tämä saa homman kuulostamaan siltä, että nyt tahkotaan mainetta, pelaajien uskollisuutta ja rahaa. Totuus on, että Call of Duty: Modern Warfare II:n alkutaival on ollut hyvin kivikkoinen. Pikku hiljaa päivittyvien pelien arviointi on haastavaa, sillä tuotteet ehtivät muuttua parinkin viikon aikana. Siispä tätä arviota kannattaa lukea tässä hetkessä, sillä tulevaisuudessa toivottavasti moni asia on jo toisin. Call of Duty: Modern Warfare II herättää ristiriitaisia tunnelmia, sillä se tyydyttää räiskinnänjanoa, mutta samalla kokonaisuus on harvinaisen keskeneräinen.


Kampanjan tarina on jälleen kerran perinteinen “sotaelokuva”, jossa pelaaja vaeltaa pitkin maita ja mantereita selvittäen, miksi ja miten Yhdysvaltain omaisuutta on päätynyt terroristien käyttöön. Noin seitsemän tunnin aikana pelaaja pääsee istumaan AC-130-lentokoneen ohjaimiin ja paukuttamaan maanpintaa, mutta myös vaanimaan röllipuku päällä puskissa. Esittelyyn pääsi myös täysin uusi rakentamismekaniikka, jonka avulla voi askarrella esimerkiksi räjähteitä. Mekaniikka pääsee tulikokeeseen tehtävässä, jossa pelaaja heitetään aseitta kadulle keskelle vihollislaumaa. Pimeiltä kujilta pitää selvitä hengissä rakentelutaitojen avulla ja helppoa se ei ole.

Matkan varrella tutustuttiin myös oven alta ujutettavaan kameraan, jonka avulla etsittiin oikeaa kohdetta. Terroristien etsintä oli taktista sodankäyntiä ja hetkellisesti tunsin pelaavani jotain aivan muuta kuin Call of Dutya. Mieleeni juolahti Rainbow Six Siege, enkä pitäisi mahdottomana, ettei moninpelin puolella tai Warzonessa joskus nähtäisi kampanjassa esiteltyjä tekniikoita.


Vaikka tarina ei yleisesti sykähdyttänyt, oli mukaan napattu kiinnostavia hahmoja. Erityisesti ihastuin Alejandro Vargasiin (Alain Mesa) ja hänen ystäväänsä, jotka kuuluvat Meksikon paikalliseen Los Vaqueros -ryhmään. Tempperamenttinen sotilas onnistui rikkomaa kaavoihinsa kangistunutta tarinaa ja nautinkin tehtävistä, joissa Alejandro oli osallisena. Vargasin läsnäolo ei kuitenkaan pelasta kampanjan ongelmakohtia. Selvittelyretken aikana pelaaja joutuu tuijottamaan turkasen paljon välivideoita ja muut kohdat ovat lähinnä hiipimistä paikasta toiseen.

Jäin kaipaamaan tajunnanräjäyttäviä taistelukohtauksia, mutta sen sijaan sain esimerkiksi liian pitkään kestävän takaa-ajokohtauksen, jossa pelimekaniikka petti täysin. Tarkkuutta vaativissa tehtävissä komennot eivät rekisteröityneet ja minä päädyin kuoliaaksi rekan alle toistuvasti. Teki mieli lyödä peli kiinni ja olla palaamatta tehtävän pariin enää ikinä.



Call of Duty: Modern Warfare II kohtasi julkaisunsa ensimmäisinä päivinä useita pienempiä ongelmia ja ominaisuuksia, jotka yhdessä tuottivat pettymyksen tunteen. Uutukainen ei tällä hetkellä sisällä lainkaan HC-pelimuotoa (saapuu myöhemmin marraskuussa), joka on yksi suosikeistani. Lisäksi kehittäjät kertoivat ranked-otteluiden saapuvan mukaan vasta ensi vuoden aikana. Moninpelistä puuttuu monesta muusta pelistä tunnettu ping-järjestelmä vihollisen merkkaamista varten. PC- ja Xbox-pelaajat ovat pakotettuja crossplayhin. Käyttöliittymä on julkaisupäivästä lähtien ollut buginen ja koskaan ei voi tietää, milloin joku valikko lakkaa toimimasta. PC:llä Nvidian ajurit aiheuttavat päänvaivaa, mitä voi yrittää korjata hotfix-päivityksellä, joka kuitenkin tulee ymmärtää ladata itse Nvidian sivujen kautta, sillä Nvidia Experience ei latausta ehdota. Jos näistä ongelmista pääsee ylitse, voi alkaa nauttimaan nettiräiskinnästä.


Moderni sota sisältää runsaasti pelimuotoja, vaikka valikoimista puuttuukin siis toistaiseksi HC ja ranked. Räiskimään pääsee perinteisten tilojen ääressä, mutta myös laajemmissa Ground War - ja sen Invasion-muodossa sekä Special Ops co-op-tehtävissä. Special Ops -tehtäviä on tarjolla kolme, jossa pelaajat yhdessä tukeutuvat vihollisen alueelle. Karttoja on julkaisuhetkellä suppea 15:n valikoima, joista osa on käytössä ainoastaan Ground War -pelitiloissa. Karttojen määrä on vaisu, varsinkin kun betatestissä nähty museo-kartta on poistettu tuntemattomasta syystä. Kehittäjät ovat luvanneet, että mukaan saapuu uusia alueita, mutta odottavan aika on pitkä.

Kartoista mikään ei nouse suosikikseni, sen sijaan inhokkeja on useita. Pelaajat eivät pääse äänestämään seuraavaa karttaa ja huomaan liian usein toteavani “ei taas tätä”. Mikään ei ole pelikelvotonta, vaan alueet ovat yksinkertaisesti tylsiä. Suosikkipelimuodoksi nousi Invasion, jossa olen viettänyt eniten aikaa. Pelitila tuo mieleen Battlefieldin, josta nautin. Lisäksi Ground Warit ovat erinomainen tapa kehittää aseita tai tavoitella lukuisia camoja.



Uudistunut Gunsmith-asejärjestelmä pistää uusiksi koko systeemin, sillä tällä kertaa pelaajat pakotetaan käyttämään aseita monipuolisesti. Avatakseen kaikki osat haluamaansa pyssyyn, on rutkutettava muillakin aseilla, mikä saattaa tuntua inhottavalta. Kaiken kukkuraksi muokkausosia voi hienosäätää haluamakseen. Ensisilmäyksellä uusittu asejärjestelmä on hieman sekava, mutta kunhan valikoiden parissa viettää tarpeeksi aikaa, aukeaa homman juju. Tuntumaa ampumiseen voi hakea nopeasti latautuvan ampumaradan kautta. Toisaalta internetin palstoilta löytyy runsaasti vinkkejä, mikäli omat taidot eivät riitä.


Testijakson aikana innostuin kehittämään muutaman aseen kultaiseksi, joten valikoimista löytyi omat suosikit. Tantereilla vihollisen lahtaaminen on nautinnollista, mikäli serverit ovat puolellasi. Modern Warfare II:n Time to Kill (TTK) on ainakin tuntuu olevan nopeampi kuin aiemmin, mikä näkyy suoraan pelissä. Vihollinen lakoaa maan pintaan nopeasti ja usean tapon putki on mahdollista, mikäli on asemoinut itsensä kenttään oikein. Kehittäjät eivät ole antaneet tiedotetta TTK:n ajasta, joten jos se on pidempi kuin on ajateltu, olkoon tämä kaikki vaaleanpunaista lumetta.

On ilahduttavaa huomata, että vanha työjuhtani jaksaa edelleen pyörittää uusia pelejä. Varsinkin kampanja oli melkoista silmäkarkkia ja esimerkiksi muutamat näyttävät räjäytykset painuivat mieleni sopukoihin. Ikävä kyllä moninpeli jää visuaalisesti jälkeen, eikä pääse mitenkään samalle tasolle kampanjan kanssa. Toisaalta verkkopeleissä tavoittelen usein nopeampaa ruudunpäivitystä, kun taas visuaalisuus jää usein toiseksi, joten kohdallani menetys ei ollut liian suuri. Nvidian ajurit ovat aiheuttaneet pientä päänvaivaa, minkä lisäksi asetuksia on joutunut vääntämään suuntaan ja toiseen parhaimpien löytämiseksi. Peli ehdottaa myös suositusasetuksia, mutta koneeni kohdalla suositus ei ollut käyttökelpoinen.


Kun testijakso saapui päätökseen, kilahti hahmoni maksimitasolle 55. Modern Warfare II ei sisällä julkaisun yhteydessä prestige-järjestelmää, mikä turhauttaa ja kummastuttaa. Pelkkä aseiden kehittäminen kun ei kiinnosta niin paljon, että jatkaisin räiskimistä. Oliko Infinity Wardilla oletus, että pelaajat eivät ehtisi tässä ajassa kutkutella tasorajoja? Juuri nyt tuntuu, että olen saavuttanut kaiken, kunnes tasokattoa nostetaan. Ylipäätänsä Call of Duty: Modern Warfare II tuntuu keskeneräiseltä, mikä yllätti - olin kuitenkin ollut erittäin innostunut betatestistä.

On huhuttu, että Activision ei julkaise ensi vuonna uutta Call of Dutya, joten paineet sisällön tuottamiseen on kovat. Voihan myös olla, että tavaraa hillotaan myöhempää varten, jotta on jotain mitä julkaista. Olisin toivonut pelin hiomiseen vielä vaikka muutaman lisäviikon ennen julkaisua, mutta toisaalta Activisionilla on kiire puskea odotettu Warzone 2.0 markkinoille alkavan yhteisen ensimmäisen kauden kanssa.


Kehittäjillä on varmasti kiireiset ajat menossa, sillä kun 16. marraskuuta starttaava kausi ja Warzone 2.0 saapuvat, silloin myös Modern Warfare II:n pitäisi jo päästä eroon osasta ongelmistaan, sekä saada kaivattua lisäsisältöä. Aika näyttää mihin Modern Warfare II matkaa.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 3200MHz RAM