Ensimmäinen Splatoon julkaistiin WiiU:lle vuonna 2015, 2. osa saapui tuoreeltaan Switchille 2017 ja muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen sarja on palannut 3. osan voimin. Aikaisemmat kaksi osaa ovat olleet hyvin pidettyjä, joten odotukset ovat olleet ymmärrettävästi korkealla Splatoon 3:n suhteen. Minulle Splatoon oli uusi asia, joten vertailukohtia esimerkiksi edelliseen osaan en osaa esittää – mutta toisaalta hyvä tulokulma on sekin, kuinka helppoa kolmanteen osaan onkaan tarttua kylmiltään.



Splatoon 3 sijoittuu Splatlandsin hyväntuulisen värikkääseen ympäristöön sekä sen kaupunkialueeseen Splatsvilleen. Peli keskittyy mustetahroin käytäviin taisteluihin, joissa kaksi joukkuetta yrittävät annetussa ajassa maalata kentän alueita oman tiiminsä musteella, estäen vastapuolta tekemästä samaa parhaansa mukaan. Iloiset mustekalahumanoidit (inklingit ja octolingit) voivat uida oman sävynsä musteen peittämällä pinnalla nopeasti mustekalamuodossa, mutta vihollisen muste koituu turmioksi. Ammuskellakseen tai levittääkseen mustetta näiden on vaihdettava kahdella jalalla kulkevaan humanoidimuotoonsa. Koska mustetta kuluu ammuskellessa, tankkia täydennetään mustekalamuodossa oman tiimin musteessa uiskennellen. Tämä mahdollistaa myös piileskelyn vihollisilta lyhytaikaisesti. Pelaaminen yhdistää siis nopeatempoista liikkumista, piiloutumista, musteen räimimistä ympäriinsä ja taktikointia kolmannen persoonan kuvakulmasta.


Yksinpelin puolella on mukavasti tekemistä. Splatsvillesta uidaan epäilyttävän sadevesiviemärin kautta Alternan maailmaan, jossa kuusi saarialuetta ovat karvaisen, oudon töhnämöhnän valtaamina. Pelaaja nimitetään Agent 3:ksi ja pistetään suoraan hommiin. Tökötin hävittämiseen tarvitaan Power Eggeiksi kutsuttuja munia, joita löytyy pelattavista kentistä. Kentät sisältävät erityyppisiä haasteita, tasohyppelyä ja rutkasti kaikkea musteella ammuttavaa, mikä tekee yksinpelistä henkisesti tyydyttävää ja sopivasti haastavaa ajanvietettä. Liian vaikeaksi ei homma mene, vaan se tarjoaa hyvän määrän pulmia ja pohdintaa suhteessa taitoa ja tuuriakin vaativiin hetkiin. Eteneminen pysyy sujuvana ja mielenkiintoisena, mutta myös oikominen ja takaisin palaaminen myöhemmin onnistuu. Kentistä löytyy keräilykamaa ja salaisuuksia, jos silmänsä pitää auki niiden varalta. Yksinpeli voi olla uudelle pelaajalle myös hyvä valinta ennen moninpeliin sujahtamista, sillä se esittelee samalla esimerkiksi aseiden perusmekaniikkoja.


Verkkomoninpeli on Splatoonin tiukointa ydintä. Turf War on kentässä olevan mustepeitteen määrään perustuva kolme minuuttia pitkä kisa, joissa voittajille on tiedossa kokemuspisteitä ja kolikoita. Matsit ovat nopeita ja hyvin viihdyttäviä ja niitä vetää putkeen mielellään montakin. Lisäksi kentät vaihtuvat kahden tunnin välein, joten pidemmänkään putken aikana peli ei happane kesken.


10. taitotason saavuttamisen jälkeen aukeaa uusia moninpelimuotoja Anarchy Battlessa, joissa sijoitutaan ranked-listoille. Jos peli on muutenkin melkoista kuhinaa, se on sitä monin verroin kilpailullisuuden kasvaessa ja tahrintatavoitteiden vaihtuessa erityisempiin, kuten vaikkapa rajattujen alueiden hallintaan. Omia rajojaan mielellään koetteleville tämä haaste on varmasti mieluinen, mutta Splatoon 3:sta voi aivan mainiosti nauttia tavallisessa moninpelissäkin.



Peliauloja voi pistää pystyyn myös kavereiden kanssa tai ryhmittyä verkkomoninpeliin yhdessä. Koska kisat ovat mallia 4 vastaan 4, kavereita voi poimia omalle puolelleen kolme tai ottaa isomman joukon kustomoitavaan matsiin. Ranked-tilan peleihin ei omalla joukolla voi liittyä.


Mukana on myös Salmon Run, jossa räiskitään vihollisia musteella aalloittain ja kerätään näistä kultaisia munia. Tilaan voi liittyä kolmen kaverin kanssa. Salmon Run on sinänsä ihan hauska ja haasteen tahti kovenee koko ajan, mutta jotenkin tämä muoto pelistä ei ollut itselleni se mieluisin. Hektisemmästä menosta nauttivalle se voi tarjota paljon enemmän. Tableturf Battle-korttipeliä taas pääsee pelaamaan sivukujalla. Se muuntaa Turf Warin idean keräilykorttipelimuotoon, jossa pyritään samaan tapaan valtaamaan alueita omaksi eduksi. Korttia voi pelata myös muita Splatsvillessa pyöriviä pelaajia vastaan.

Splatfest on pelinsisäinen kisatapahtuma, joka järjestetään tasaisin väliajoin. Splatoon 3 jatkaa siis samaa tapahtumaperinnettä kuin edellisissäkin osissa. Pelaaja saa valita kolmesta vaihtoehdosta joukkueen edustettavakseen, ja voittajajoukkue selviää tapahtuman päätteeksi sen perusteella, mikä on kerryttänyt eniten voittoja ja suosiota. Yhteisöllisyys ja kilpailullisuus on niputettu tähän ideaan mukavalla tavalla.


Peleihin yhdistäminen toimii nopeasti, sillä Splatoon 3 vaikuttaa olevan hyvin suosittu. Pelaajia riittää ja vaihtuvuus on hyvää, jos aulasta poistuu välillä. Toisaalta aulaan jääminen on hyvä tapa päästä nopeammin uuteen peliin, jos edellisen ottelun pelaajapooli miellyttää. Välillä yhteydet saattavat tosin katketa itsestään ennen peliin yhdistämistä ja toisinaan kesken ottelunkin, jolloin pelaajat lentävät pihalle ja joutuvat hakeutumaan uuteen aulaan. Ongelma toistui sen verran usein, että se valitettavasti verottaa pelin tähtimäärää.



Splatsville on se paikka josta lähdetään ja jonne palataan. Kaupunki on mukavan eläväisen tuntuinen pelaajahahmojen hengaillessa ypäriinsä. Pelaaja itse on ainoa aktiivinen hahmo Splatsvillessa, mutta vaikutelma sosiaalisesta tilasta on hyvä.

Aseita ja varusteita on tarjolla kaupoissa runsaasti ja niitä avautuu ostettavaksi lisää pelaamisen myötä. Mukana on vesipyssymäisempiä aseita, mutta myös esimerkiksi ämpäri, valtava maalitela sekä suuri maalisuti. Jokaisen aseen mukana tulee jokin kakkosaseominaisuus, kuten vaikkapa kätevä mustekranaatti, sekä musteen ruiskuttelusta täyttyvä erikoiskyky, joka mahdollistaa lyhyeksi ajaksi jonkin erityisemmän tempun käytön.


Muut varusteet yhdistävät siistiä ja nuorekasta kosmeettista sisältöä ja erilaisia power-upeja, joita niitäkin voi muokata. Aurinkolasit, kuulokkeet, lippikset ja pipot yhdistettynä erilaisiin takkeihin ja puseroihin sekä räikeisiin lenkkareihin takaavat kaikenlaisia pieniä lisäapuja esimerkiksi musteen riittävyyteen, liikkumisnopeuteen sekä vaikka mihin muuhun tarpeeseen. Uutta ostettavaa ja päivitettävää on riittävästi ja jos Splatsvillessa harhaillessaan näkee toisten pelaajien hahmoilla päällä jotakin hienoa, saman tavaran voi tilata kauppiaalta, jos esine on saatavilla.



Pelaajat voivat luoda pelissä muille näkyvään profiilikorttiin (sekä samanaikaisesti someen) myös rajatun kokoisia Splatoon posts-piirustuksia, jotka hyppäävät esiin Splatsvillessa muiden pelaajien lähestyessä. Jonkin verran näin vitsikkäitä lausahduksia ja upeaa mustavalkoista piirrostaidetta, mutta myös kaikenlaisia asiattomuuksia ja seksuaalissävytteisiä juttuja. Näitä voi raportoida suoraan eteenpäin, mutta pelaajakunnan ajattelemattomalta tuntuvan lähestymistavan vuoksi en oikein tiedä, voiko peliä suositella ikärajan mukaisesti, vaikka muuten sisältö on väkivalta-asteeltaan matalaa.


Lopuksi sananen musiikista ja äänimaailmasta. Pelin äänitehosteet ovat pitkälti erilaisia mustekalaotuksiin liittyviä lätsähdyksiä ja mötkähdyksiä, mikä ei varmasti yllätä ketään. Tunnelmaa piristää energinen musiikki, jota on paljon ja joka on myös aivan oman kuuloistaan, vaikka esimerkiksi popin, metallin ja EDM:n päivänselviä vaikutteita kuulee koko ajan. Laulu on tietysti mustekalojen kurlutusta, johon ihme kyllä en päässyt kyllästymään, vaikka ensivaikutelma oli hämmentävä. Joka tapauksessa homma toimii yhdessä villin, värikkään ja letkeän visuaalisuuden kanssa.


Suorituskykyongelmia oli jonkin verran frame dropien muodossa käsikonsolitilassa. Mitään todella töykeää tökkimistä ei tullut ja peli kyllä kulki vaikka ruutuja olisi jäänyt välistä, mutta välillä se ärsytti enemmän. Ottelut pyörivät valtaosin hyvin ja mitään tärkeää ei jäänyt näkemättä kokonaan. Telakoituna samaa ongelmaa en havainnut, joten se liittynee suoraan Switchin virrantarpeeseen. Yhteysongelmien lisäksi tämä on toinen tekninen asia josta valitan, mutta noin muuten kokonaisuus on hiottu ja mainio. Ensikertalaisuus ei haitannut mitenkään, vaan pelin maailma ja mekaniikat olivat helposti omaksuttavissa ja hauskanpitoon pääsi kiinni nopeasti.

Ruutukaappaukset käsikonsolitilasta.