Kortit pöydälle: Persona 5 on mielestäni yksi viimeisten vuosien parhaista JPRG:istä. Erinomaisen hyvällä tarinalla ja uskomattoman tyylikkäällä yleisilmeellä toteutettu peli hurmasi minut täysin jo ilmestyessään, mutta ei se toki siihen jäänyt. Atluksen perustyyliin kuuluu, että muutamia vuosia pelin jälkeen julkaistaan tuunattu uusintaversio, jossa on jos jonkinlaisia parannuksia ja lisäyksiä. Persona 3 Portable, Persona 4 Golden ja uusimpana Persona 5 Royal.


Tämäkään ei toki ole enää mikään aivan uusi uutinen, sillä Persona 5 Royal julkaistiin jo vuonna 2019. Joten miksi ihmeessä käsittelemme sitä nyt? Olemmeko näin hitaita? Emme toki, sillä Persona 5 Royal julkaistaan lokakuun lopussa Xbox-konsoleille ja PC:lle.

Niinhän siinä vain kävi, että Persona 5 tuli pelattua miltei läpi kolmatta kertaa.



Persona 5 on jo arvosteltu V2.fi:n sivuilla (täällä) joten kerrataan nopeasti aivan ydinperusteet. Peli kertoo tarinan nuorista lukio-oppilaista, jotka hämmentävien käänteiden kautta saavat kyvyn matkustaa ihmisten kätkettyjä salaisuuksia edustaviin mielikuvituslinnoihin, joissa he voivat varastaa näiden sydämet ja näin pakottaa heidät lopettamaan pahat tapansa. Nuoret maailmanparantajamme aloittavat sotansa sadistisia opettajia, ahneita liikemiehiä ja korruptoituneita poliitikkoja vastaan, tarjoten samalla ensiluokkaista viihdettä seuraavaksi reiluksi sadaksi tunniksi.


Suuremmalta rakenteeltaan Persona 5 on yhdistelmä perinteistä JRPG:tä ja niin kutsuttuja kouluroolipelejä. Normaalina lukiolaisena pelin sankari viettää puolet ajasta koulussa, harrastusten parissa ja muodostaen sosiaalisia suhteita kavereihinsa. Kaikilla tärkeillä hahmoilla on omat tarinankaarensa, joiden aikana he oppivat voittamaan henkilökohtaiset ongelmansa ja ottavat askeleita kohti aikuisuutta.

Peli ammentaa vaikutteita persoonallisuus- ja kehityspsykologiasta ja esimerkiksi Carl Jungin “varjominän” käsite on pelissä keskeisessä roolissa. Termillä tarkoitetaan niitä persoonallisuuden piirteitä, joiden olemassaoloa emme halua tunnustaa edes itsellemme, mutta joiden kohtaaminen ja hyväksyminen on keskeisessä roolissa henkistä hyvinvointia tavoiteltaessa. Vaikka pelaamalla ei toki saa psykologian tutkintoa, tarina on piristävän erilainen ja omaperäinen, kuten Persona-sarjalta on tapana odottaa.


Myös se luolastoseikkailu on erinomaisen toimivaa. Taistelusysteemi on jatkuvasti viihdyttävä, pomotaistelut ovat mukavan haastavia ja pelaaminen vaatii suunnittelua ja strategista ajattelua. Kuten sanoin, modernin JRPG-pelaamisen klassikko.

Mutta entäs se Royal-versio? Entäs ne tuoreet käännökset?



Persona 5 Royal lisää alkuperäiseen Persona 5:een ties mitä uutta sisältöä. Merkittävimmät uudistukset ovat pelin tarinan jatkuminen noin kolmanneksen alkuperäistä pitempään, sekä useat uudet hahmot, joiden kanssa pelaaja voi kaveerata. Uudet hahmot eivät myöskään ole mitään pelkkiä täysin muusta pelistä irrallaan nähtäviä haamuja, vaan ne on upotettu mukaan alkuperäiseen peliin, näin muuttaen sen monia kohtauksia ja jopa tarinaa.


Kouluroolipeliin on myös lisätty uusia hengailupaikkoja ja aktiviteetteja, joiden avulla nokkelat pelaajat voivat aiempaa tehokkaammin rakentaa suhteitaan. Ja jos ei ole nokkela pelaaja, tai oikeammin ei ole vielä pelannut Persona 5:ttä läpi niin monta kertaa, että voisi kirjoittaa siitä tältä istumalta tutkielman, nappia painamalla voi joka päivä nähdä, mitä muut pelaajat samana päivänä tekivät. Aikaa on aina rajoitetusti, joten tasapainon löytäminen on haastavaa ja on todella kiva pystyä näkemään vähintään sen verran, että ai niin, tänään pelissä on sateinen lauantai, mikä tietenkin tarkoittaa, että tämä aktiviteetti on juuri nyt mahdollinen, tai että tämä tietty hahmo on juuri tänään vapaana sosialisoimista varten.

Aiempien pelien tavoin Persona 5 Royal on tavallaan remiksattu versio alkuperäisestä, tavallaan taas eräänlainen ohjaajan versio, jossa kehitystiimi on muutellut asioita, jotta pelikokemus sujuu entistä paremmin ja tarinassa on vähemmän aukkoja. Minun mielestäni se on myös mukavampi kokemus kuin originaali, jossa ei myöskään ollut suurta valittamisen aihetta.


Mutta entä ne uudet versiot? Pääsimme testaamaan Xbox-versiota Xbox Series X -konsolilla, eikä ole tietenkään yhtään yllättävää, että se toimii erinomaisesti. Uudet versiot eivät sinänsä lisää peliin mitään, mitä PlayStation-versiossa ei oltaisi jo nähty, mutta eivät toisaalta myöskään jätä mitään pois. Pehmeä ruudunpäivitysnopeus, äärimmäisen lyhyet lataustauot, hyvä tuki surround-äänelle ja muut modernin pelin perusvaatimukset täyttyvät helposti ja sujuvasti.

Jos sattuu jo omistamaan Persona 5 Royalin PlayStation-version, uudet käännökset eivät siis tarjoa mitään syytä ostaa peliä kolmatta kertaa, paitsi tietenkin sen, että Steam-version myötä esimerkiksi Steam Deck -sohvapelailu on nyt täysin mahdollista. On joka tapauksessa todella mukavaa, että Persona-sarja valloittaa uusia alustoja. Genrensä parhaimmistoon kuuluva pelisarja ansaitsee mahdollisimman suuren yleisön ja samalla esitän toiveen siitä, että Persona 6 ilmestyessään nähtäisiin suoraan kaikilla mahdollisilla alustoilla, eikä vain yhdellä.


Jos Persona-sarja taas on vieras, Persona 5 Royal on mitä erinomaisin tapa tutustua sen tarjontaan. Uusimpana osana se on pelattavuudeltaan sarjan hiotuin, sen tarina on erinomaisen viihdyttävä ja positiivisesti myös vielä Persona 4 Goldenissa ärsyttäneet ongelmalliset elementit ovat jääneet paljon vähemmälle.

Erinomainen peli, erinomainen uusintaversio, erinomainen käännös. Mitä muuta vielä voi vaatia?

P.S. Persona 5 Royal kuuluu Xbox Game Passin valikoimiin, joten sen tilaajat (tai ilmaiselle koejaksolle lähtevät) pääsevät pelaamaan sitä ilmaiseksi ilmestymispäivänä.