Let’s Sing -karaokepelisarjaa on virkistetty viimeisimpänä ABBA-versiolla. ABBA ei ole ehkä kovin yllätyksellinen tai jännityksellistä värinää aiheuttava veto näin vuonna 2022, mutta PS2:n SingStar ABBAa toisinaan koneessa pyörittävänä oli helppo tarttua johonkin näin tutun ja turvallisen oloiseen peliin.



Suurin osa kappaleista on samoja Ring Ringeja, Fernandoja ja Chiquititoja kuin SingStar ABBAssakin, mutta lisäksi mukana on myös harvemmin radiosoitettuja kappaleita ja hyvä niin. Kyseessä on eräänlainen suurimmat hitit -kokoelma ABBAa, yhteensä 30 vanhemman ja yhden tuoreemman kappaleen yhdistelmänä. Karaokepelin kaava on aivan tavallinen: sävelet kulkevat ruudulla ylhäällä ja sanat alhaalla. Varsinainen vaikeustaso tulee kappalevalinnoista ja siitä, kuinka moneen paremmin pisteytettyyn kohtaan tähtää.


Switch-versio kiinnosti erityisesti siksi, ettei minulla ollut olemassa kyseiselle konsolille mitään laulupeliä. Let’s Sing hyödyntää omia USB-mikrofonejaan, jos sellaiset ovat saatavilla esimerkiksi aikasemmista Let’s Sing -pelipaketeista. Vaihtoehtona on laulaa oman älypuhelimen mikrofoniin. Puhelintoteutus on sinänsä hyvä: Google Playsta tai App Storesta haetaan mikrofonisovellus, liitetään puhelin samaan langattomaan verkkoon kuin konsolikin ja kukin puhelin (1–4 kpl) paritetaan peliin ruudussa näkyvillä nelinumeroisilla koodeilla.

Puhelimen mikrofoni on pelivälineenä yllättävänkin nopea ja täsmällisen tuntuinen, mutta ongelmaksi muodostuvat samassa huoneessa vierekkäin ulvovat laulajatähdet, sillä mikrofonit poimivat äänet myös vierestä. Äänekkäin kiskoo siis muillekin joko roiman pistepotin – tai vetää toiset perässään pohjamutiin. Synkronointi pelin kanssa kotiverkossa on kuitenkin hyvä ja puhelimiin laulaminen on sinänsä käyttökelpoinen tapa pelata. Hitaammassa verkossa viive saattaa haitata enemmän. Sanoja ei ole pakko osata, vaan tarpeeksi äänekäs hyräily riittää pitämään pisteillä.


Hahmovaihtoehtoja on neljä: ABBAmaisen näköiset ja -nimiset Sandy, Erik, Stevie ja Greta. Hahmoja ei voi kustomoida muuten, kuin näiden asuja vaihtamalla. Klassikkoasuja aukeaa kullekin muutamia erilaisia pelinsisäisinä palkintoesineinä. Vaikka näillä sedillä ja tädeillä ei olekaan sen kummempaa virkaa kuin toimia pelaaja-avatareina, olisi joku pienikin muokkausmahdollisuus ollut mukava – etenkin siinä vaiheessa, jos sattuu unohtamaan oman ruudulla näkyvän pelaajanumeron ja -värin ja kaipaisi jotakin visuaalista vihjettä löytämään oman, juoksevan sävelrivin.



Pelitilat ovat samankaltaisia kuin sarjassa aikaisemminkin nähdyt: Legend on yksinpelaajan pidempi haastetila, jossa pelataan erilaisia tehtäviä ja lauletaan pomoja suohon avatar-asuja vastaan. Classic yhdistää tavalliseen pisteytettyyn karaoketilaan 1–4 pelaajaa ja Feat.-tilassa lauletaan duettoja joko toisen pelaajan tai tietokonelaulajan kanssa. Mixtape käy nopeatempoiseen laulujen sekoitteluun ja yhdistelyyn. World Contestissa kisataan nimensä mukaisesti maailmanlaajuisesti muita pelaajia vastaan parhaista pisteistä ja Let’s Party on kahden joukkueen pistekisa, jossa mukaan mahtuu jopa 8 pelaajaa. Pidin siitä, että pelitilat on nimetty ja eriytetty toisistaan järkevästi ja kaikki ne ovat oikeasti hauskoja. Classic, World Contest ja Legend olivat omia suosikkejani, joista etenkin World Contest muuttui mukavalla käyrällä haastavammaksi jo muutaman kisan jälkeen. Mukana on myös Jukebox-tila, joka pyörittää musiikkivideoita sanoitusten kera – kiva tunnelmanlämmittäjä vaikkapa illanviettoon, jos karaokenhaluisia ujostuttaa alkuillasta laulaa yksin.


Let’s Sing ABBA ei ole pelinä lainkaan raskas tai suuri ja se pyörii yleisesti ottaen hyvin, mutta jotakin outoa tökkimistä seuraa siitä, kun neljä 3D-pelaajahahmoa heiluu pisteruudulla samanaikaisesti. Pisteytykset täytyy katsella yksi kerrallaan eikä niistä voi klikkailla takaisin valikkoon omaa vauhtia, vaan A-painikkeella voi siirtyä eteenpäin hetken odotuksen jälkeen. Toteutus tuntuu oudolta. Switchin sisäisiä kuvakaappauksia tai videoita ei voi pelistä ottaa ollenkaan, mikä on sekin nihkeää. Ainoa tapa saada pelikuvaa ulos on ulkoisella kaappauslaitteella, joten jutun kuvitus tulee suoraan pressimateriaalista.

Pelin UI on on epätasapainoinen ja vaikealukuinen. Alkuvalikon vielä ymmärtää ja näkee, oli käytössä sitten TV-ruutu tai konsolin sisäinen näyttö, mutta teksti on molemmissa niin pientä, ettei sitä aluksi osannut edes hakea katseellaan. Esimerkiksi puhelimien yhdistämiseen annettava koodi ilmestyy yläoikealle lähes näkymättömiin, joten luulin ensin, ettei se edes ilmestynyt tarjolle. Myös laulun sanat jäävät epämukavan pieniksi. Skaalausvaihtoehto tai edes kirkkaampi, erottuvampi kirjasin olisi ollut tärkeä lisä yleiseen mukavuuteen pelin parissa.


Let’s Sing ABBA on mitä tavanomaisin karaokepeli myös varsinaisen sarjan mittapuulla. Joistakin vioistaan huolimatta se on kuitenkin myös hyvää mieltä ja hauskanpitoa niin monelle tutun (tai edes puolitutun) yhtyeen mukana. Olkoonkin kaiken yllä leijumassa se tietty ja erityinen uudelleenlämmitetyn karaokepelin tuntuma, ei ABBAlla voi juuri mönkään mennä. Joskus tarvitaan helppoa hupia, mutta n. 40 euron hinta on ehkä jotakin, mikä saattaa nostaa kynnystä pelin hankintaan.

Muut julkaisun saaneet konsolit: PS4, PS5, XBOX X/S ja XBOX ONE.