Live A Live ilmestyi alun perin 1994 Japanissa Super Famicomille, mutta muille alueille peliä ei virallisesti koskaan käännetty. Vääryys on korjattu ja JRPG-klassikko on tuotu Switch-pelaajien saataville modernisoinnin saaneena alkuperäisen version tuottajan, Takashi Tokitan johdolla. Miten seikkailu taipuu Nintendon nykykonsolille?



Jos Live A Live ei kerro nimenä mitään, on syytä palata hetkeksi 90-luvun hämäriin. JRPG-genreen oli jo 1994 juurtunut tietynlaisia toimintatapoja, mekaniikkoja ja kerrontaa, jotka ovat yhä voimissaan tänäkin päivänä. Mielenkiintoista Live A Liven kohdalla on se, että peli poikkesi klassisesta kaavasta ja siinä kokeiltiin erilaisia tapoja rytmittää pelaamista ja tarinaa eri mittaisina jaksoina, kuin antologiana ikään. Peli tarjoaa yhteensä kahdeksan tarinaa eri aikakausilta: esihistorialliselta ajalta, villistä lännestä, muinaisesta Kiinasta, Edo-kauden Japanista, nykyhetkestä, lähitulevaisuudesta, kaukaisesta tulevaisuudesta sekä keskiajalta ja jokaisen pääosassa on oma sankarinsa.


Tarinat voi pelata siinä järjestyksessä kun itse tahtoo. Aloitin esihistoriallisen ajan sankarin, Pogon, kappaleesta. Puhetta ei oltu ilmeisesti vielä keksitty, joten ilmeikkäät pikselihahmot elehtivät asiansa ja tuntemuksensa yksinkertaistetussa muodossa. Draamaa ei kuitenkaan luolamiehen toiminnallisesta tarinasta puutu. Pogo ja hänen gorillakaverinsa Gori suorittavat aikuistumiskoetta, kun luolanainen Beru ilmaantuu heidän elämäänsä vaaralliset kultistit kannoillaan. Tämä tietää vaikeuksia ja vaivannäköä taistellen ja – kirjaimellisesti – ympäriinsä nuuskien. Jokaisella sankarilla on samaan tapaan oma toisistaan riippumaton elämäntilanteensa ja taustansa, joissa he yrittävät selvitä ongelmistaan ja tavoitteistaan. Juoni kunkin hahmon kohdalla on kohtuullisen lyhyt pelata, suunnilleen puolesta tunnista kolmeen tuntiin, mikä palvelee niiden keskinäistä erilaisuutta hyvin. Tyylillisesti kertomuksissa maistellaan muun muassa scifikauhua, juonikasta spagettiwesterniä, kolikkopelitappelua sekä TV-tokusatsua.


Peli yhdistää toisiinsa kerronnallisia elementtejä kuten keskustelua, tutkimista ja pulmia sekä perinteistä vuoropohjaista taistelua, joka hyödyntää ruudukkoa pelialueella liikkumiseen ja hyökkäysten kohdealueen määrittämiseen. Se, mitä vuoroilla voi tehdä ja kuinka vuorot ylipäätään toimivat, vaihtelee kappaleesta toiseen – esimerkiksi lähitulevaisuudessa pakeneminen onnistuu, mutta se voi johtaa satunnaiseen teleportaatioon jonnekin muualle ja villissä lännessä taistelu käydään tuliasein, kun taas jotkut pelattavista hahmoista hyökkäävät lähietäisyydeltä. Inventaarion, varusteiden tai kykyjen kanssa puuhasteluun on vedetty yksinkertaistettu linja: parempia varusteita ja esimerkiksi parantavia tarvikkeita voi löytää vihollisilta tai ympäristöstä etsien, mutta niihin ei ole tarkoitettu upotettavan järjettömän suurta osaa peliajasta. Ratkaisu on hyvä, sillä pelaajalla on syy käyttää parempia tarvikkeita ja katsella ympärilleen, mutta painotus ei keikahda hahmojen varusteluun. Salaisuuksien löytäminen tuntuu silti aina nähdyn vaivan arvoiselta.



Hyvistä varusteista on kuitenkin hyötyä hahmokappaleiden jälkeenkin. Kaikki alussa vapaavalintaisessa järjestyksessä pelattavat tarinat läpäistyään pelaajalle aukeaa keskiaikaan sijoittuva kappale uuden sankarin kera, joka aloittaa varsinaiset pelin päätöskappaleet. Jo tuttuihin sankareihin turvaudutaan vielä, kun pelin tyyli kääntyy astetta perinteisemmäksi, taistelupainotteiseksi roolipeliksi. Juoni kasvaa eeppisiin mittasuhteisiin, joissa otetaan miehistä mittaa mitä vaarallisimmissa koitoksissa. Enempää en uskalla tarinaa avata spoilerien varalta, sillä se täytyy todellakin nähdä itse.


Rytmitys on yleisesti hyvä ja pitää yllä motivaatiota ja mielenkiintoa. Live A Live tuuppaa pelaajaa välillä oikeaan suuntaan ja kertoo alkuperäistä versiota armollisemmin mitä tältä odotetaan, mikä on suuri elämänlaadullinen parannus pelaamiseen ja pelin parissa viihtymiseen. Kompassi ilmaisee seuraavan oleellisen tapahtumapisteen sijainnin sekä näyttää jo tutkitut ja vielä tutkimattomat alueet, joille on mahdollista päästä. Joskus oli kuitenkin verbaalisten lisävihjeiden puuttuessa vaikea arvata, mikä olisi järkevä suunta tai järjestys edetä seikkailussa.


Toinen mainittava ominaisuus ovat hyvät ja kattavat selitteet taisteluruudussa erilaisille kyvyille ja hyökkäyksille, joita niin omilla kuin vihollishahmoillakin on. Heikkouksista ja vahvuuksista ilmoitetaan taistelussa, jolloin on helpompi arvioida, mitä kannattaa käyttää kuhunkin viholliseen. Vuorot voi päätellä hahmojen yllä näytettävistä mittareista. Viholliset ovat keskenään hyvin erilaisia, joten taistelut pysyvät alusta loppuun asti kiinnostavina ja yleensä ottaen myös haastavina. Taistelussa kaikkien hahmojen menetys johtaa pelin päättymiseen, mutta haluamaansa tallennukseen voi tietysti palata. Vaikka peliä on uudistettu helpommin tulkittavaksi, esimerkiksi Edo-kauden kartassa ansat ja viholliset olivat yllätyksellisen vaikeita ja tallentamista yrityskertojen välillä piti käyttää paljon, jolloin taas eteneminen oli hitaampaa. Hyvänä puolena on kuitenkin automaattinen tallennus, joka ottaa suuremmat välit kiinni, jos tallennussormi ei ole ollut tarpeeksi herkästi virittynyt.



Octopath Travellerista ja Triangle Strategysta tuttu Unreal Engine 4 toimii tämänkin roolipelin alla, mikä nostaa jo vanhastaan kauniin graafisen tyylin aivan uudelle tasolle. 2D-hahmot 3D-ympäristöissä valo- ja syvyysefekteillä höystettynä näyttävät tyylipuhtaalta kokonaisuudelta, joka sitoo kunkin tapahtumapaikan ja -ajan tunnelmaan. HD-2D ei kuitenkaan ole Live A Liven ainoa kiristys ja kohotus, vaan myös alkuperäisen version upea musiikki on tuotu vivahteikkaina uudelleensävellyksinä mukaan. Suurin osa repliikeistä on myös ääninäytelty, joskin englanninkielinen toteutus on hassu. Erilaisia aksentteja on ripoteltu mukaan tuomaan vaihtelua, mutta aksentti ja lokaatio eivät aina kohtaa johtaen omituiseen, ristiriitaiseen vaikutelmaan.

Suorituskyvyssä ei ole moittimisen sijaa. Live A Live pyörii sulavasti niin käsikonsolitilassa kuin telakassakin, eikä lukuisten pelituntien aikana ilmennyt mitään erikoista.


Hauskaa on se, että Live A Live on rohkeasti oman näköisensä tapaus. Japanilaisinta antia ovat häpeilemätön kakkahuumori, sarjakuvamainen riehakkuus ja paikoin outo kielenkäyttö. Syvyyttä ja draamaa on saatu mukaan onnistuneesti kuitenkin myös dialogien kautta. Hahmot tuntuvat persoonallisilta ja ne näyttävät pieninä pikselihahmoinakin uskottavilta – kantaen mukanaan samankaltaista henkeä ja ulkoasua kuin alkuperäisversionkin hahmot.

Live A Live on suunniteltu selvästi sekä palaaville että aivan uusille pelaajille nautittavaksi. Ja kyllä, pelistä oli helppo nauttia uutena kokemuksena, sillä se tuntui paitsi 90-luvun autenttiselta peliteokselta demohenkisine ideoineen, myös ehdalta 2020-luvun Switch-peliltä. Live A Live on matalan kynnyksen pelattavaa, sillä se ei vaadi rankkaa inventaarion ja varustetason hinkkaamista tai yleensäkään vakavamielistä hahmojen tason kohotusta, vaan etenee pitkälti omalla painollaan. Teemat ovat toisinaan raskaita ja 12 vuoden ikärajasta huolimatta enemmänkin aikuisille suunnattuja, mutta seikkailunnälkäiselle sellaiselle peliä voi vain lämpimästi suositella. Demoversiota voi kokeilla ilmaiseksi ennen ostopäätöstä.