Kaikki hyvät noir-tarinat alkavat umpikujaan ajetulla sankarilla. Tällä kertaa ruutuun astelee velkojiaan pakeneva pikkurikollinen Frank, joka tarttuu viimeiseen oljenkorteensa. Vanha rötöskaveri ehdottaa yksinkertaista keikkaa: potkut saanut työntekijä tarjoaa helpon sisäänpääsyn massiivisen teknologiayhtiön saloihin. Mikä voisi mennä vikaan, kun kolmikko lähtee teollisuusvakoilemaan kyborgikoiratappeluita pyörittävää yhtiötä?



Kanadalaisen BKOM Studiosin kehittämä Sunday Gold tarjoaa uudenlaisen näkemyksen point-and-click -seikkailupeleistä. Vuoropohjaisesti etenevässä seikkailupelissä selvitellään dystooppisen lähitulevaisuuden salaliittoja, ratkotaan puzzleja ja taistellaan lukemattomia vartijoita vastaan. Vaikka Sunday Goldissa on omat ongelmansa, mielikuvituksettomuudesta peliä ei voi syyttää.


Lähdetään liikkeelle aivan perusasioista. Pohjimmiltaan kyseessä on perinteinen point-and-click -seikkailupeli, jossa klikkaillaan kiintopisteitä ympäristössä ja setvitään simppeleitä aivopähkinöitä. Sunday Gold laajentaa kokonaisuutta kahdella merkittävällä tekijällä: ensinnäkin peli sisältää japanilaisista roolipeleistä tuttua, vuoropohjaista toimintaa, toisekseen vuoropohjaisuus kantaa myös taisteluiden yli. Pelihahmoilla on siis toimintoihin käytettäviä toimintapisteitä (action points, AP) myös taisteluiden ulkopuolella, ja kun AP:t loppuvat, on aika päättää vuoro.


Eri genrejen miksaamisesta huolimatta huomionarvoisin seikka Sunday Goldissa on kuitenkin pelin kokonaisvaltaisesti kuorruttava ja ytimestä pintakuoreen puskeva tyyli. Tyyli on jatkuvasti paitsi etualalla, myös eteenpäin kuljettava voima. Harmillisesti tyylittelyn alla pyörivä koneisto ei ole läheskään samalla tasolla pintakuoren kanssa, jolloin Sunday Goldin kohdalla tyyli todellakin edeltää tarkoitusta.



Jo muutaman kuvakaappauksen perusteella on helppoa ymmärtää, miksi Sunday Goldia on verrattu parin vuoden takaiseen, loputonta ylistystä keränneeseen Disco Elysiumiin. On kuitenkin todettava, että yhtymäkohdat ovat pitkälti pintapuolisia. Molemmissa peleissä kyllä käsitellään horjuvaa mielentilaa, ja maalauksellisen maailman lisäksi peleistä löytyy pikimustaa huumoria. Erot ovat kuitenkin yhtäläisyyksiä merkittävämpiä. Sunday Gold ammentaa sisältönsä ja tyylinsä ennemminkin sarjakuvista sekä eksploitaatiosta, jolloin yhteistä on lähinnä pintapuolisen törkeyden ja moraalisen pahoinvoinnin kuvaaminen.


Ongelmistaan huolimatta Sunday Gold on miellyttävä pikku seikkailu. Vitsit ovat liian usein pelkkää kirosanojen huutelua tai Guy Ritchien elokuvista tuttua brittiöyhötystä, mutta vauhtia sekä ideoita riittää. Rytmitys toimii erinomaisesti ja lennokas tarina löytää jatkuvasti uusia, jännittäviä polkuja. Lyhyehköstä kestostaan huolimatta BKOM Studios onnistuu myös luomaan eletyn oloisen maailman. Monet hahmoista tuntuvat enemmän tai vähemmän kopioiduilta, mutta Sunday Goldin huono-onnisissa pikkurikollisissa on silti annos karismaa ja sympaattisuutta.



Tarina siis toimii kaikista ongelmistaan huolimatta. Samanlaista tökkimistä on nähtävissä muillakin osa-alueilla: esimerkiksi pelimekaniikoissaan Sunday Gold kompuroi huolella, vaikkei ikinä lennäkään suoraan naamalleen. Ongelmat eivät ole niinkään ideoissa, vaan niiden toteutuksessa.


Otetaan esille hahmonkehitys ja taisteleminen. Paperilla kaikki toimii oikein hyvin. Jokaisella hahmolla on sekä lukuisia lähi- ja kaukotaistelukykyjä että yleisluontoisempia taitoja – kuten tiirikointia, hakkerointia, parantamista tai tiimiläisten tsemppaamista – jotka kehittyvät kykypisteillä. Lukuisten iskujen ansiosta taisteleminen on hauskaa ja monipuolista, mutta voi jeskamandeeros kun sitä taistelemista myös riittää. Lukuisat turpakäräjät eivät haittaisi jos niistä löytyisi variaatiota, mutta vihollistyyppejä on vain muutamaa erilaista.

Ylivoimaisesti suurin ongelma on pelin helppous, sillä taistelemisesta katoaa nopeasti kaikki haaste: kun tajuaa että yhdellä hahmoista on halpa ja loputtomasti spammittava parantamiskyky, kaikki taistot taantuvat hitaaksi noidankehäksi, jossa pelaaja vuorotellen rokottaa vihollisen elinpisteitä ja nostaa omiaan. Lyö, lyö, lyö, paranna. Lyö, lyö, lyö, paranna. Ei haastetta, ei jännitystä, ei vaihtelua eikä varsinkaan vaarantunnetta. Omat hahmot tekevät lisäksi vahinkoa naurettavan vähän ja vihollisia vyörytetään päälle pienimmälläkin tekosyyllä, jolloin hinkkaus muuttuu poikkeuksellisen tuskalliseksi.


Sama helppous vaivaa pelin puzzleja. Tämä saattaa olla ensimmäinen kerta koko V2.fi:n historiassa kun valitan aivopähkinöiden helppoudesta, mutta Sunday Goldin puzzlet eivät haastaisi edes esikouluikäistä. Ei sillä että tarinavetoisessa pelissä pulmien tarvitsisikaan olla erityisen vaativia, mutta jos maailman tutkiminen on pitkälti piironkien penkomista ja niistä löytyvien tavaroiden käyttämistä pulmiin, edes jonkinlainen haaste olisi hyväksi. Huokaisin ääneen, kun koko pelin viimeinen aivopähkinä oli nelinumeroisen koodin selvittäminen, mutta kyseinen koodi välkkyi kirjaimellisesti neonvärisenä seinällä, polvenkorkuisilla kirjaimilla.

Sunday Gold kaipaisi myös parempaa rytmitystä. Tarinassa rytmi vielä toimii, mutta peli on selvästi kiirehditty markkinoille, sillä eri tavaroiden ja kokemuspisteiden rytmityksessä ei ole minkäänlaista järkeä. Pelihahmot saavuttavat viimeisen kokemustasonsa niin aikaisin, että pelin viimeisen kolmasosan ajan taisteluista ei hyödy kuin hyödyttömien tavaroiden — kuten lääkelaukkujen ja kranaattien — verran. Sattumalta juuri viimeisen kolmanneksen ajan pelaajaa kiusataan jatkuvilla yhteenotoilla. Hahmoilla on myös varusteita, kuten eri panssareita, aseita ja ammustyyppejä, mutta niitäkin jaellaan oudossa järjestyksessä.


Sunday Goldissa on myös lukuisia alikäytettyjä mekaniikkoja, kuten vaihtoehtoisten reittien valitseminen. Vuoropohjaisuuskin on hyvä esimerkki. Ajatustasolla vuoropohjaisuus on nokkela idea, joka pakottaa miettimään maailman tutkimista tarkkaan: kun jokaisen laatikon koluaminen ja vivun vetäminen kuluttaa toimintapisteitä, hiipparointiin syntyy mukavaa jännitystä. Erityisesti hahmovalinnassa täytyy käyttää päätä, sillä kaikki hahmot eivät osaa tehdä kaikkea; jos onkin käyttänyt hakkeroivan Gavinin toimintapisteet loppuun ja seuraava pulma on elektroninen, ei auta kuin päättää vuoro. Koko idea kuitenkin vesittyy sillä, ettei vuoron päättämisestä seuraa mitään muuta negatiivista kuin mahdollinen yhteenotto vartijoiden kanssa — ja kuten tuli aiemmin kerrottua, yhteenotoissa ei ole minkäänlaista haastetta.



Kuten arvostelusta on varmasti tullut selväksi, valitusvirsi on pitkä. En voi silti esittää, etteikö Sunday Goldissa olisi oikeasti rutkasti hyvääkin. Kehuista ylivoimaisesti suurin ja ilmiselvin on jo aiemmin mainittu tyyli: Sunday Gold on aivan uskomattoman tyylikäs peli. Kaikki upeasti vesivärjätyistä potreteista dynaamisiin kuvakulmiin, silmäänpistäviin kirjasinvalintoihin ja sarjakuvamaisiin hahmodesigneihin henkii mielipuolisen moninaista mutta silti yhteensulautuvaa tyyliä. Erinomainen ääninäyttely ja musiikki tukee jo entuudestaan vahvoja tyylivalintoja.


Tyylittelyn lisäksi pelimekaniikatkin toimivat, kaikista ongelmistaan huolimatta. Jos tappeluiden määrää vähennettäisiin ja vaikeustasoa vastaavasti korotettaisiin, Sunday Goldin vuoropohjaisissa matseissa ei olisi mitään moitittavaa. Samalla korjaantuisi moni muukin ongelma, kuten vuoropohjaisuuden vesittyminen. Hyvänä puolena ongelmat ovat korjattavissa, enkä epäile etteivätkö pelintekijät tule tasapainottamaan peliä ajan kuluessa. Toistaiseksi yksi mätä omena kuitenkin pilaa koko korin, varsinkin jos mätä muhii näin ratkaisevassa paikassa.

Nykymuodossaan Sunday Goldia on vaikea suositella, sillä vuoropohjainen taistelu on toistaiseksi turhauttavaa ajanhukkaa ja monet osa-alueet ovat hiomattomia. Pelatun perusteella en voi siis vielä hyvällä omatunnolla suositella pelin hankkimista, mutta samanaikaisesti olisi kaameaa haaskausta sivuuttaa koko projekti tämänhetkisten ongelmien vuoksi. Annan arvosanaksi ympäripyöreän turvalliset kolme tähteä, vaikka nykymuodossaan tähden alempi arvosana olisi ehkä helpommin perusteltavissa; vastaavasti jos ilmiselvät ongelmat hiotaan kuntoon, Sunday Goldissa on aineksia vähintään puolikkaaseen lisätähteen.

Sunday Gold on hyvin lupaava teos, vaikka lopullisen peukun suunta onkin ilmassa. Pelin julkaisua siirrettiinkin alkuperäisestä reilusti lokakuun puolelle, joten toivoa on.

Sunday Goldin prologi on pelattavissa ilmaiseksi Steamissa.