The Last of Us julkaistiin PlayStation 3:lle vuonna 2013 ja heti julkaisun jälkeen useimmat pelaajat olivat innoissaan uutukaisesta. Jotain suosiosta kertoo se, että Metacriticissä selviytymisseikkailu on arvosteltu 95 pisteen arvoiseksi. Teos menestyi niin hyvin, että PlayStation 4 -konsolin ilmestyttyä TLOU väännettiin The Last of Us: Remastered -versioksi. Nyt vuosien jälkeen Sony on päättänyt imeä vielä kerran kaiken irti pelisarjan ensimmäisestä osasta julkaisemalla The Last of Us Part I -version, joka on teknisesti kutsuttuna remake eli täysin uusin tehty versio.





Luonnollisesti TLOU Part I ei ole muuttunut tarinallisesti, joten alkuperäisen vuonna 2013 julkaistun Manun kirjoittaman arvostelun pääset lukemaan täältä. Pidin myös itse hyvin paljon Joelin ja Ellien tarinasta. Arvostelua varten pelattu kerta oli minulle nyt neljäs, sillä olen läpäissyt alkuperäisen kahdesti ja remasteredin yhdesti. Lähtökohtaisesti neljännen kerran antaminen samalle pelille tuntuu melko hurjalta, sillä maailmassa riittää muitakin teoksia tahkottavaksi. PS Storessa TLOU Part I maksaa 80 euroa, mikä on kieltämättä kova hinta, joskin nykyisin normaali. Mutta kyseessä on kuitenkin “vanha peli”. Ennen käynnistystä pohdin, tarvitsemmeko tosiaan Joelin ja Ellien tarinaa jo kolmantena eri versiona. Ensimmäisten kohtausten jälkeen kävi selväksi, että emme ehkä tarvitse, mutta kyllä me silti tämän haluamme.


Mitä uudistuksia remake sitten pitää sisällään? Koko peli on tehty alusta asti uusiksi päivitetyllä Naughty Dogin PS5-pelimoottorilla ja -teknologialla. Näiden ansiosta esimerkiksi pelimekaniikkaa on kehitetty paremmaksi ja mukana on runsaasti esteettömyysominaisuuksia, jotta mahdollisimman moni pelaaja pääsisi nauttimaan tarinasta. Lyhyesti sanottuna The Last of Us Part I näyttää luonnollisemmalta ja nykyaikaisemmalta. YouTube täyttyy aivan varmasti vertailuvideoista, joita katsomalla saa parhaimman käsityksen muutoksista. Muutokset ovat kuitenkin hyvin selkeitä. Esimerkiksi Ellie ja Joel sekä muut hahmot ovat paljon realistisemman näköisiä.


Myös taistelualueet hajoavat räiskinnän tiimellyksessä, josta esimerkkinä pirstoutuvat lasipinnat. Yhdeksän vuoden aikana tekniikka on muuttunut niin paljon, että kokonaisuus näyttää huomattavasti paremmalta. The Last of Us Part I on eloisampi, sillä mukaan on lisätty paljon erilaisia yksityiskohtia. Kadut ja sisätilat ovat yksinkertaisesti vaikuttavia. Esimerkiksi ikkunasta sisään tulviva valo on todella kauniin näköistä. Samalla kuitenkin tajusin, kuinka synkkä TLOU oikeasti on. Päivitetty grafiikka korostaa pelin synkkyyttä entisestään, mikä on hyvä asia. Eihän tässä mistään iloisesta retkestä ole kyse. Jotain vaikuttavuudesta kertoo valokuvaustilan tehokas käyttö ja valokuvia pullisteleva SSD. Sonyn mukaan parannusta on myös tehty vihollisten tekoälyyn, mutta mielestäni vastustajat ovat edelleen melko tyhmiä, joten uudistus ei puskenut esille visuaalisten uudistusten tavoin.


Remakessa on mukana myös Sonyn 3D-äänet ja ohjaimen tuntovaste sekä mukautuvat liipasimet. DualSense mm. reagoi hahmon kädessä olevaan aseeseen antamalla liipaisinvastuksen. Tuntovastetuki taas puolestaan herättää ympäristön eloon siirtämällä esimerkiksi sateenropinan ohjaimeen. Täytyy myöntää, että en ole DualSense-ohjaimen erikoisominaisuuksien suuri ystävä. Vaikka pelaan paljon räiskintöjä, en erityisemmin pidä liipasinvastuksesta. Varsinkaan, kun liipaisimien asetuksien muutos aiheuttaa pientä naks-ääntä ohjaimessa aina, kun Joel laittoi aseen reppuun tai otti sen käteen. On kuitenkin mukavaa, että DualSensen ominaisuuksia arvostaville on tarjolla herkkuja. Me muut voimme ottaa halutessa ominaisuudet pois päältä.


The Last of Us Part I on täydellinen taidonnäyte siitä, miten tekniikka on muuttunut noin kymmenessä vuodessa. Tämäkin arvio koostuu lähinnä “katsokaa nyt, miten paljon kaikki on muuttunut realistisemmaksi ja näyttävämmäksi” -ajatuksesta. Viimeistään nyt me tiedämme, mihin Sony ja Naughty Dog pystyvät PlayStation 5:n kanssa. Jokin pieni piru kuitenkin pohtii olkapäälläni, miksi emme vihdoin saisi jo jotain uutta IP:tä tai jatkoa vanhoihin pelisarjoihin? Remasterit ja remaket ovat kivoja, varsinkin jos sellainen tehdään omasta suosikista, mutta kyllä minä janoan jo uusia täysin uusia pelikokemuksia. Toisaalta, en minä sylje Sonyn päälle ja nautin uudistetusta TLOUsta täysin rinnoin.

The Last of Us Part I sisältää Left Behind -lisäosan, mutta ei Factions-pelimuotoa.