Voi ei! Piraattibottien uusin ryöstöreissu uhkaa romuttaa automatisoidun maatilamme hedelmät. Tarkistakaa käskyjononne ja valmistautukaa puolustukseen. Autonautit, matkaan!

print("Hello, pirate world!");

Parin vuoden takainen Autonauts keräsi mainittavan määrän kehuja: kehittäjä Denkin värikäs maalaisidylli lainasi miljöönsä Stardew Valleyn kaltaisilta farmisimuilta, mutta sivuutti vastaavien pelien narratiivit ruumiillisen työn autuudesta: toisin kuin yleensä, Autonauts-maatilan pyörittäminen ei vaatinut omien hihojen käärimistä, vaan robotin käskyttämistä. Ennen pitkää täysautomatisoitua farmia pyöritti pieni bottien armeija. Vastikään ilmestyneessä Autonauts vs Piratebotsissa taas pyöritetään ihan kirjaimellista bottiarmeijaa.


Jos sivuuttaa hetkeksi koko robottiaspektin, Autonauts vs Piratebots on hyvin perinteinen surivival-peli, jossa pelaaja kerää ensin raaka-aineita alkeellisilla työkaluilla, jalostaa sitten raaka-aineet materiaaleiksi, ja seuraavaksi rakentaa materiaaleista parempia työkaluja — joilla päästään taas uusien materiaalien kimppuun. Nyrkeillä hakattua puunrunkoa käytetään alkeellisen työpöydän tekemiseen, jonka avulla rakennetaan kirves. Kirveellä puut kaatuvat nyrkkejä nopeammin, ja rungoista valmistetaan lautoja, ja laudoista paaluja. Ja niin edelleen.

Autonautsin idea on kuitenkin työnteon automatisoinnissa: miksi kylväisit itse jokaisen puunsiemenen itse kaivamaasi kuoppaan, jos voit ensin käskyttää yhden robotin kaivamaan kuoppia, ja määrätä sitten toisen hakemaan siemeniä siemenlaatikosta sekä tiputtamaan niitä alueelta löytyviin kuoppiin? Käskyt ja niiden ketjutus muistuttavat yksinkertaista koodaamista, joten varsin nuoremmille pelaajille Autonauts-pelit voivat olla mielenkiintoinen ensikosketus koodikäskyjen maailmaan.



Autonauts vs Piratebotsissa on kuitenkin ongelmansa. Nimen autonauts-kohta toimii hyvin: oman pienen farmin pystyttäminen on leppoisaa ja hauskaa puuhaa. Työtehtävien jakaminen yksinkertaisiin toimintoihin, ja näiden toimintojen tehokas ketjuttaminen on hauskaa puuhastelua, kuten on laajempienkin tuotantolinjojen suunnittelu: jos samasta raaka-aineesta kehitetään kymmentä eri tuotetta, on tärkeää että linjan jokainen osa toimii sujuvasti.


Parhaimpina hetkinä Autonauts on tietyllä tapaa erinomainen peli. Sanon “tietyllä tapaa”, sillä en ole täysin varma, oliko minulla lopulta erityisen hauskaa pelatessa vai ei. Autonauts kutittelee joka tapauksessa samaa hermoa kuin Civilization, XCOM ja muut “vielä yksi vuoro…” -pelit. Aina on jokin homma, joka kaipaa viimeistä silausta. Pohdin lounasvaihtoehtoja kun äkkäsin, että minullahan on vihdoin materiaalit hintavien soppalautasten tekemiseen. Soppa kaipaa vettä, joten ensimmäiseksi rakensin tynnyreitä veden säilömiseen. Veden kantaminen tynnyreihin ei kuitenkaan onnistu ilman ämpäreitä, joten ämpärinrakennuksen automatisoiminen kulutti aikaa sille siunatun työpisteen rakentamisen sekä ämpäreitä rakentavien että kantavien robottien koodaamisen verran. Seuraavaksi paneuduin saven keräämiseen ja muokkaamiseen kulhoiksi. Ennen kuin ymmärsin katsoa kelloa, lounasaika oli vaihtunut illalliseksi ja vatsa kurni peliääniä kovempaa.

Ongelmat nousevat pintaan, kun nimestä tutut piratebotsit astuvat kuvaan. Piraattien mukana tulee myös piraatteja vastaan taisteleminen, ja taisteleminen on jotakin mikä ei istu erityisen luontevasti Autonautsin automaatiomaailmaan. Ryöstöretkiä järjestävillä piraateilla on useita tuhottavia tukikohtia, joiden lisäksi alueilta löytyy yksi silmälappuinen ja puujalkainen pääjehu. Puolustustornien ja -muurien sijoittelu, sotajoukkojen hektinen johtaminen ja kaikki muu taisteluun liittyvä keskeyttää jatkuvasti pelaajan monimutkaisemmat suunnitelmat, joita täysautomatisoitu yhteiskunta vaatii pyöriäkseen. Tällöin pelaaminen on jatkuvaa turhautumista, puoliksi unohdettujen suunnitelmien muistelua sekä niiden hidasta toteutusta, ennen kuin seuraava kärhämä vaatii taas pelaajan huomion. Taistelu ei tunnu erityisen tyydyttävältä, eivätkä toisiaan aneemisesti iskevät robotit luo todellista jännitettä.



Kaikki ei ole tietenkään ole lopullisesti pilalla. Sotimisen kanssa oppii elämään ja sen vahingot minimoimaan, mutta on selvää, että Autonauts vs Piratebots on ottanut fundamentaalisella tasolla harha-askeleen. Uusin osa eroaa emopelistä nimenomaan sotimisella, ja jos kaikki sotimiseen liittyvä on enemmän tai vähemmän pakkopullaa, ollaan menty aika pahasti metsään.


Täysautomatisoidun yhteiskunnan pyörittäminen on jo itsessään aika iso työ, ja siinä riittää sarkaa yhden pelin edestä. Kun yritän selvittää, mikä neljännen metsurini käskyjonossa estää häntä hakemasta uutta työkalua hajonneen tilalle, en kaipaa päälle vyöryvää örkkiarmeijaa — joka on päässyt varastoilleni, koska robottivartijoideni suojelema alue oli pikselin verran liikaa vasemmalle. Jos haluat testata kaoottisuuden rajoja ja heittää ilmaan toisen tusinan tasapainoteltavia lautasia, Autonauts vs Piratebots voi olla vastaus juuri sinulle.