Mistä päin tuulee? Kuuleeko toinen sotilas, jos ammun hänen toveriaan päähän? Laukausten äänet ja niiden aiheuttama tuho saavat soltut usein hälytystilaan, joten kannattaa hiipiä ja toimia hiljaa. Näihin asioihin tiivistyy Sniper Elite 5.



Sniper Elite -sarjan viides osa Sniper Elite 5 tarjoaa perinteiseen tapaan taktista tarkka-ammuntaa ja hiiviskelyä. Tarkka-ampujana toimii Karl Fairburne, joka ei pelkää sotaa. Reippaana sotilaana hän ottaa yhteyttä Ranskan vastarintaliikkeeseen ja osallistuu Yhdysvaltain Ranger-tiimin operaatioon. Samalla kuitenkin paljastuu natsien salainen projekti. Karlille riittää tehtäviä laidasta laitaan: Välillä erikoissotilaan tehtävänä on sabotoida, toisena hetkenä missiona taas on saada nimekäs vastapuolen johtaja hengiltä.


Sniper Elite 5 on avoimen maailman peli, mutta toteutukseltaan se tuntuu vanhanaikaiselta ja hätiköidysti suunnitellulta. Teoriassa pelaaja voisi päättää, mistä suunnasta vihollisia haluaa lähestyä, mutta todellisuudessa etenemistä rajoitetaan runsaasti. Käytännössä esimerkiksi vain tiettyjä aitoja voi ylittää ja eräitä kielekkeitä kiivetä. Lisäksi joistakin puskista ei pääse lävitse ollenkaan, eikä kaikki ruohikko suojaa vihollisen katseilta. Varsinkin ruohikon tuomat ongelmat vaikuttavat hiipimiseen, kun Karlin näkymättömyys ei aktivoidu, vaan paljastaa hänen sijainnin vihollisille. Harmittaa, ettei vastarintaa päässyt oikeasti lähestymään sieltä mistä haluaa, vaan “avoin maailma” tuntui useimmiten putkelta. Tekninen toteutus ärsytti, sillä olin valmis hiipimään pitkin pusikoita, mutta myös sniputtamaan kaukaa koko alueen tyhjäksi. Esimerkiksi Escape From Tarkov tarjoaa paljon monipuolisemmat taistelumahdollisuudet, joten näin tarkasti rajoitettu pelityyli saa ärsyyntymään.

Taustalla pyörivä tarina ei myöskään ole kummoinen. Tehtävien välissä pelaajalle esitellään välivideoita ja satunnaisia keskusteluita muiden henkilöiden kanssa. Valitettavasti Fairburne tai hänen ystävänsä eivät ole niin mielenkiintoisia hahmoja, ettäheidän turinointiansa jaksaisi sen kummemmin seurata. Huikean tarinallisen elämyksen takia tätä peliä ei siis ainakaan kannata pelata. Toisaalta Sniper Eliten hauskat osiot ovat muualla, esimerkiksi elokuvalliset hidastuskohtaukset tekevät tehtävänsä. Aseen suusta lähtevä luoti napsahtaa välillä hidastettuna vastustajan kehoon, ja sen loppuliito näytetään verisenä röntgenkuvana pelaajalle. Samalla selviää, hajosiko vastustajalta aivot, keuhkot vai sydän. Hidastukset alleviivaavat eliittitason tarkka-ampumisen osaamista, mutta usein mulkosilmäiset sotilaat näyttävät verisestä ulkomuodostaan huolimatta kuitenkin lähinnä huvittavilta.


Pelimuotoja on tarjolla ihailtavan paljon, vaikka jäin epäilemään, moniko niistä on vielä hengissä tulevana jouluna. Esimerkiksi Axis Invasion -ominaisuus pilaa pahimmillaan kampanjassa tallustamisen, kun toinen pelaaja hyppääkin natsien puolelle sabotoimaan Fairburnen aikeita. Halutessaan nettipelit saa myös kokonaan pois päältä, jolloin välttyy esimerkiksi moiselta tunkeutumiselta. Yhteistyöstä pitävät pääsevät puolestaan tahkoamaan kampanjaa yhdessä ja halutessaan voi lähteä selviytymään vihollisten aalloista yhdessä ystävien kanssa. Moninpelipuolella on myös muuta tarjottavaa. Call of Dutyn tai Battlefieldin tapaan mukana on nettipelitila, jossa pelaajat tappavat rintamalla toisiaan keräten pisteitä. Poikkeuksellista räiskinnästä tekee sen hidastempoisuus, sillä päättömänä kanana juoksentelu johtaa nopeaan kuolemaan. Tärkeintä on etsiä sopiva sijainti ja sniputtaa sieltä vastapuolen pelaajia. Verkkomoninpelit ovat ihan kiva lisä ja toistaiseksi otteluihin löytyi myös peliseuraa. Epäilen tosin, että näin ei ole kovin pitkään, sillä mistään mestariluomuksista moninpelissä ei ole kyse. Mieluummin olisin nähnyt näihinkin käytettyjen resurssien kohdentuneen tarinalliseen kampanjaan.



Graafisesti Sniper Elite 5 on nähnyt jo parhaat päivänsä, sillä visuaalisesti tarkka-ammunta tuo mieleen lähinnä pelit kymmenien vuosien takaa. Hahmoanimaatiot ovat jäykkää katsottavaa ja muutoinkin sotilaat näyttävät melko kulahtaneilta. Natsimetsästys jättää toivottavaa myös teknisellä puolella.. Solttujen tekoäly ei ole parasta mahdollista ja välillä sen tasapaino heittelehtii laidasta laitaan: Yhtenä hetkenä pieni rasahdus saa koko tienoon sotilaat hyökkäämään päälle, kun taas toisessa kahakassa päähän ammutun sotilaan ystävät eivät hievahdakaan. Taustalla hyrrääkin vanha pelimoottori, josta nyt revitään viimeisiä rippeitä irti. Rebellionin olisi syytä miettiä moottorin vaihtoa seuraavaa teosta varten.


Vaikka teknisiä bugeja on korjattu julkaisusta lähtien, on mukana vieläkin ongelmia, joita ei ole saatu korjattua. Testijakson aikana esimerkiksi välivideoiden kuva ja ääni pätki todella pahasti, joka sai painamaan ohita-namiskaa. Lisäksi muutaman kerran kuoleman jälkeen en päässyt syntymään uudelleen, joten peli piti käynnistää edellisestä tallennuksesta. Tekniseltä puolelta kuitenkin löytyy myös positiivista, sillä Xbox Series X:llä latausajat ovat ihailtavan nopeat eikä odottelua tarvita.

Myös pelin vaikeusasteet on toteutettu hyvin. Helpoimmalla tasolla pelaaja voi käytännössä juosta isojenkin vihollislaumojen ohitse, vaikka luoteja vilisee kehoon ja sen ohitse. Vaikeimmassa taas on oikeasti katsottava, ketä ampuu ja mihin hiipii. Samalla mukaan tulevat myös aseen yksityiskohtaisemmat säätömahdollisuudet. Pelaajan on arvioitava muun muassa kohteen sijainti huomattavasti tarkemmin. Jokaiselle löytyy varmasti sopiva vaikeusaste, ja mikä parasta, sitä voi muuttaa kesken tehtävän tai tehtäväkohtaisesti.


Sniper Elite 5 ei pääse yllättämään suuntaan tai toiseen. Sinänsä pelissä ei ole mitään vikaa ja toinen maailmansota jaksaa aina viihdyttää minua, mutta Rebellionin pienuus ja rajallinen budjetti sekä vanha pelimoottori paistavat läpi. Vanhentunut pelimekaniikka ja ränsistynyt visuaalisuus estää kokonaisuutta nousemaan kiitettävälle tasolle. Erityisesti harmittaa, ettei nykykonsolista ole otettu kaikkea irti. Teos ei kuitenkaan ota itseään liian vakavasti, minkä voi huomata huvittavista sisuskaluja raastavista hidastuksista. Ehkä pelaajankaan ei pitäisi ottaa tarkka-ammuntaa liian tosissaan. Mikäli Rebellion haaveilee seuraavasta Sniper Elite -pelistä, kannattaisi kääntää kaikki kivet, jotta studio saisi hieman enemmän resursseja pelin tekemiseen - mahdollinen moottorin päivitys tekisi jo paljon. Sniper Elite -sarjassa on edelleen sitä jotain hauskaa, mutta pikku hiljaa se kaipaisi jo uudistusta.

Täydellä hinnalla ostettuna rahapussin nyörien aukaiseminen saa hampaat hieman irveen, mutta toisaalta Sniper Elite 5 löytyy myös Xbox Game Pass -valikoimasta. Mikäli taskusta löytyy kyseinen jäsenyys, kannattaa tarkka-ammuntaa käydä ainakin kokeilemassa. Muilla alustoilla odottaisin pienoista alekampanjaa.