Lapsena parasta oli päästä perheen kanssa Silja Europalle, jonka arcadehuoneessa odotti mm. laskettelusimulaattori. Se oli hienoa aikaa, sillä samalla laivalla oli myös ensimmäinen kelluva McDonald’s-ravintola. Videopelit ja ranskalaiset olivat parasta jo silloin, eikä sen suhteen mikään ole muuttunut. Laskettelu- ja lumilautapelit sen sijaan ovat kehittyneet ja vuosien varrella niiden suosio on vaihdellut. Klassikkoja lienevät SSX-sarja, Cool Boarders, Amped-sarja ja 1080° Snowboarding. Lisäksi mainetta on niittänyt vuonna 2016 julkaistu Steep. Täytyy kuitenkin myöntää, että omasta mielestäni viimeisin paras snoukkapeli on ollut Cool Boarders. Näin ollen toivon, että vihdoin markkinoille pärähtäisi uusi varteenotettava snoukkailu, joka ehkä voisi olla nyt arvosteluun saapunut Shredders.





Brändilähettiläs Lisa ja lautailija Scotty sekä muut influensserit ovat saapuneet Frozen Woodin lomakohteeseen lumilautailemaan ja tekemään videoita. Pelaajana olet osa heidän tiimiään ja pääset laskemaan rinteitä sekä tekemään temppuja. Olo on kuin Instagram-vaikuttajien viikonloppuleirillä. Pelissä on mukana myös tunnettuja lumilautailijoita kuten suomalainen Rene Rinnekangas. Harmillisesti jokainen hahmo on kasvoton, sillä kaikkien kasvoilla on laskettelulasit ja maski. Näin ollen myös Renen mukanaolo käy ilmi vain silloin, kun tekstityksissä puhujana näkyy Rene ja silloin, kun hän huutaa kesken tempun teon suomeksi “NÄTTIÄ!”. Pelaajan oma hahmo on täysin sanaton ja tunteeton, siinä missä muut hahmot kertovat, mitä pelaajan tulee tehdä. Tämä on vastoin oikean maailman snoukkajengien tapoja, joissa jokaisella jäsenellä on oma halu ja näkemys tekemiseen. FoamPunch on mennyt sieltä mistä rima on matalin ja jättänyt hahmokehityksen miniminiin. Harmi, olisi ollut mukavaa, jos tunnetut lautailijat kuten Rene, olisi mallinnettu peliin kunnolla.



Shredders on avoimen maailman peli, jossa rinteille sijoitettuja pisteitä pitkin pääsee suorittamaan tarinallisia tehtäviä. Usein tehtävänä on tehdä erilaisia temppuja ja ansaita pisteitä. Haasteiden suorittaminen on yksinkertaista, eikä epäonnistumisesta rangaista liikaa. Myös tempun jälkeen laskeutuminen rinteeseen on yksinkertaista, eikä pelaajan tarvitse yrittää liiaksi täydellistä laskeutumista. Railin päälle hyppääminen ja siinä liukuminen tuntuu mahtavalta ja jopa äänimaailma hivelee korvia, mikä saa aikaan sen “oikean lumilautafiiliksen”. Myös isoihin big aireihin ajaminen ja niistä erilaisten caba-, frontside- ja backside -temppujen tekeminen saa fiilikset kattoon. Rinteissä on runsaasti tarjolla hänkkää, boxia sekä talojen kattoja, joita hyödyntämällä onnistuvat temput, jos toisetkin. Yleistunnelmaltaan Shredders on juuri sitä mitä pitääkin, kavereiden kanssa laskemista hyvällä fiiliksellä. Tarinallisen tilan kautta pelattavaa riittää yli 40 tehtävän edestä, johon saa itsestään riippuen kulutettua aikaa noin 3-7 tuntia.


Shreddersin mainostekstit kertovat pelin olevan lumilautailijoilta lumilautailijoille ja sen kyllä huomaa. Mekaniikkaan ja snoukkaamiseen on panostettu lähes kiitettävästi, mikä lienee olennaisin asia. Shreddersin isoin ongelma on, ettei peli rullaa kunnolla. Xbox Series X:llä ranien aikana kuva lagittaa ja ruudut droppailevat. Vauhdikkaissa kohdissa grafiikka ei kestä lähempää katselua, sillä kuva sumentuu rumaksi. Avoimen maailman peliksi ympäristö on melko tylsä ja muistuttaa enemmän kuolevaa laskettelukeskusta kuin virkeää lomakohdetta. Somevaikuttajien viikonloppureissun kohteeksi olisi sopinut paremmin rinteet, joissa riittää vilinää ja kuhinaa. Toivottavaa on, että Shredders saisi pian päivityksen, joka korjaisi lagit ja bugit.



Shreddersissä näkyy myös muu nykymaailmasta tuttu vaikuttajamarkkinointi. Pelaaja voi valita millaiset kamppeet hahmolleen laittaa päälle. Valikoimissa on runsaasti erilaisia lautoja, laseja, pöksyjä ja takkeja. Kamppeita löytyy tunnetuilta brändeiltä, joihin lukeutuvat muun muassa Vans, Oakley, K2, Dakine, The North Face ja Burton. Tavallaan on mukavaa, että erilaiseen lumilautasälään on panostettu näinkin hyvin, mutta toisaalta olisin toivonut enemmän panostusta pelin yleiseen grafiikkaan. Toisaalta en voi väittää, ettenkö olisi viettänyt aikaa hahmovalikossa etsien juuri minun silmääni miellyttäviä vermeitä.


Aluksi harmittelin, että Shreddersin musiikkipuolella ei kuulla tuttuja hittejä, vaan tuntematonta elektronista ambient kamaa. Melko pian kuitenkin vaihdoin mielipiteeni ja totesin, että Belgiassa asuvan aloittelevan artisti Jennifurin sävellykset tekevät Shreddersin tunnelmasta juuri oikeanlaisen. Esimerkiksi To The One I Used To Be -biisi jää varmasti kuunteluun myös pelin ulkopuolella. Häpeän, että edes ajattelin, että pelit aina tarvitsisivat kylkeensä jo valmiiksi kulutettuja listahittejä.

Alla Shreddersissä kuullun Nowhere, Now Here -albumin kappaleet.


Shredders on varteenotettava lumilautapeli, vaikka täydellinen se ei olekaan. Snoukkailua harrastavat pelaajat saavat varmasti paljon irti pelistä, sillä olennainen, eli snoukkaaminen on kunnossa. Shredders kerää varmasti ympärilleen kokeilijoita, sillä se on osa myös Xbox Game Pass -palvelua. Itse jään odottelemaan vielä odottelemaan sitä lumilautapeliä, joka räjäyttäisi tajuntani myös graafisella puolella sekä saisi aikaan samoja wow-efektejä, kuin Silja Europan simulaattori aikanaan.