Nintendo Switchin Pokémon -sarja sai jatkoa Pokémon Legends: Arceuksen myötä. Jos aikaisemmin Pokémon -sarjan osat ovat startanneet nuorten valmentajien lähdöstä seikkailuihin, Arceus korottaa panoksia ja tempaisee pelaajan vanhaan maailmanaikaan, jossa taskuhirviöt ovat vielä uusi asia. 1800-luvun Japaniin perustuviin maisemiin sijoittuva seikkailu ottaa rohkean askeleen kohti sympaattista tunnelmointia. Mukana on 242 pokémonia, joilla on vieläpä kattava määrä erilaisia mahdollisia evoluutiomuotoja.



Pelaaja paiskautuu menneisyyteen mystisen ja oudon aika-avaruusvääristymän kautta Arceuksena tunnetun äänen saattelemana. Hän päätyy Hisuin alueelle, jossa hänet ottaa vastaan pipopäinen pokémon-professori nimeltä Laventon. Nykyajan nuoren shortsit ja T-paita vaihtuvat pian perinteisempään pukeutumiseen ja yksinkertaisempaan elämään. Läheiseksi tiimikaveriksi tulee poikahahmo Rei tai tyttöhahmo Akari sen mukaan, mitä pelaaja on valinnut oman hahmonsa ulkonäköä edustamaan.


Hisuita uudisasuttavan Jubilifen kylän väki on linnoittautunut puisten muurien sisälle rakentamaan kotiaan. Kyläläiset pelkäävät pokémoneja, mutta suhtautuvat niihin myös varovaisen uteliaasti – Galaxy Expedition-tiimin päällystöllä on tavoite tutkia ja löytää monstereita ja oppia niistä mahdollisimman paljon. Tässä kohtaa kuvaan astuu pelaaja, joka on professori Laventonin mielestä lupaava tapaus taivaalta tipahtamisensa vuoksi. Pelaaja tulee osaksi Galaxy Expedition-ryhmää ja ryhtyy suorittamaan pokémonien etsimiseen ja uuteen elinympäristöön tutustumiseen kuuluvia tehtäviä tutkimus-, turvallisuus- ja lääkintäjoukoille, sekä auttamaan kyläläisiä uuden tulevaisuutensa rakentamisessa. Hisuin alkuperäisasukkaiden kilpailevat klaanit, Diamond ja Pearl tulevat myös tutuksi, kun nämä tarvitsevat apua vaarallisen levottomiksi käyneiden pokémon-aatelisten kanssa.


Pelistä on pyyhitty pois monenlaista sarjasta ennestään tuttua, kuten salit, valmentajataistelut ja yllätyshyökkäykset, ja tilalle on tuotu maailma, jossa tutustutaan ympäristöön, kerätään tietoa ja vaihdetaan ajatuksia mahdollisuuksista pokémonien kanssa elämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaa paperisen pokédexin täydentelemistä erilaisten pokémon-kohtaamisten myötä. Kunkin pokémonin tutkimustaso nousee niihin liittyviä erilaisia tehtäviä suorittamalla, mutta valinnanvapautta on. Jos tutkimustason haluaa saavuttaa vaikkapa vain keräämällä tiettyä lajia tai taistelemalla sitä vastaan, niin voi halutessaan tehdä mutta myös erilaisilla yhdistelmillä taso kirii täyteen kymppiin lähes huomaamatta. Ärsyttäväksi hinkkaamiseksi ei pokémon-jahti varsinaisesti mene, mutta muistikirjaa on hyvä pitää silmällä sen varalta, jos jokin tutkimus on vielä pienestä kiinni valmistua. Pelaajan taso kasvaa pelin edetessä ja kokemuksen karttuessa, mikä mahdollistaa tälle pääsyn uusille alueille sekä kyvyn saada taivutettua tahtoonsa aina korkeamman tason pokémoneja.

Jubilifen kylä on suuren seikkailun tukikohta. Siellä sijaitsevat suurin osa pää- ja sivutehtävien aloitus- ja päätepisteistä, kaupat, joissa tehtäviä tekemällä ansaitut rahat voi pistää palamaan sekä pelaajan oma lepopaikka. Lisäksi kylän viljelijöiltä voi ostaa tarvikkeita alkeellisten Poké-pallojen tekemiseen, mukavalta mummelilta amuletteja tukemaan tiukoissa paikoissa ja kapteeni Zisulta vaikkapa uusia liikkeitä pokémoneille, kun niiden taso sen sallii.



Pokémonit vaeltavat vapaana ympäristössään samalla tavoin kuin Let’s Go -peleissä sekä Swordissa ja Shieldissa, mikä tekee maailmasta monsterien osalta mukavan eläväisen tuntuisen. Osa pokémoneista (ja toisinaan niiden kouluttajatkin) on kohdattaessa aggressiivisia ja ne käyvät sumeilematta kimppuun, kun taas jotkut juoksevat karkuun pelaajan havaittuaan. Erilaiset lähestymistavat lisäävät vaikeustasoa sen mukaan, onko kyseessä hiiviskelyä ja piileskelyä vai nopeutta vaativaa toimintaa tai jopa pakenemista. Pokémonit tuottavat tietysti vahinkoa ja voivat muksia pelaajan itsensäkin pökerryksiin, mikä lisää oman haasteensa.


Varsinaisen kohtaamisen pokémonin kanssa voi aloittaa heittämällä sitä kohti joko esineen tai ruokaa hämäykseksi. Jos tarkoitus on kerätä pokémon, nakataan sitä sopivalla poké-pallolla tai taistelun toivossa sekaan viskataan jokin pokémon omasta kuuden yksilön tiimistä. Villejä pokémoneja voi pehmittää hetken taistelussa ja kerätä palloon vasta niiden heikennyttyä. Erityisesti joidenkin voimakkaampien pokémonien kohdalla tämä onkin lähestulkoon ainoa tapa toimia. Kun otus jää haaviin, se lähetetään aitaukseen Jubilifeen odottamaan kohtaloaan eli tiimiin liittymistä tai vapautusta – tai jopa kylään asettumista, jos joku sen asukkaista sattuu tarvitsemaan kyseisen tyyppistä apuria.


Raaka-aineita tarvikkeisiin, kuten erilaisia kiviä, yrttejä ja hedelmiä keräillään kätevästi vaikkapa matkanteon ohessa. Koska erityisiä reittejä ei tehtävissä maalailla, voi pelaaja itse valita, kuinka hän taittaa matkaa, mitä reittiä ja mistä vaikkapa poimii jotakin, mitä kylään on saatettu toivoa tuomisiksi. Eri kartta-alueiden ekosysteemit vaihtelevat kasvistonsa, ilmastonsa ja pokémoniensa puolesta, mutta myös ristikkäisyyttä on, joten kaikkea ei tarvitse mennä jahtaamaan rajatuilta alueilta. Tämä lisää mukavasti vapauden tuntua toimintaan, jossa on muutoin tietynlaista toistoa verrattuna pelisarjan vakiintuneempiin mekaniikkoihin. Pelin edetessä käyttöönsä saa myös erilaisia kutsuttavia pokémoneja, joiden erikoisosaaminen on eri ympäristöissä kulkemisessa. Maateitse loikkiva Wyrdeer on upea, mutta pelaajaa selässään pienessä korissa kuljettava, kiipeilevä Sneasel on jo ehtaa komediaa.



Arceuksessa vanha, tutumpi Pokémon yhdistyy uusiin mekaniikkoihin. Ensinnäkin, taistelut tapahtuvat reaaliaikaisesti kartalla verattuna siihen, että aikaisemmissa osissa on käytetty RPG-tyypillistä erillistä taisteluruutua. Taistelut ovat vuoropohjaisia, mutta vuorojen järjestykseen ja liikkeiden tehoon voi vaikuttaa. Vuorot voi nähdä taistelu-UI:ssa ja ne muuttuvat sen mukaan, valitseeko pelaaja käyttää Agile Stylea tai Strong Stylea, jotka ovat saatavilla osalle liikkeistä. Agile eli ketterä tyyli saattaa tarjota kaksi peräkkäistä vuoroa seuraavalla kierroksella, mutta se vähentää hyökkäyksen tekemän vahingon määrää, kun taas Strong eli vahva tyyli tarjoaa vastaavasti enemmän tehoa, mutta voi aiheuttaa vuoron menetyksen. Jos matsissa oleva pokémon vaihtuu kesken vuorojen, ne nollautuvat oletukselle.


Pokémonien mekaniikat toimivat yksinkertaistetussa muodossa hyvin ja niiden hallinnointi ja kehittäminen on tehty helpoksi. Enimmillään kahta eri tyyppiä edustavat pokémonit voivat käyttää taistelussa neljää eri liikettä. Kukin otus kerryttää hahmokohtaisia kokemuspisteitä taistelusta, mutta lisäksi tasoa voi nostaa käyttämällä kokemuspisteitä kohottavia esineitä. Pokémoneilla on myös erilaisia voimatasoja esimerkiksi hyökkäykselle, kestävyydelle ja puolustukselle, joita taas kohotetaan siihen tarkoitetuilla, käytettävillä esineillä. Eri liikkeiden käyttökerrat kuluvat taisteluissa, joten pokémonien heikennyttyä ne kaipaavat lepohetkeä, jonka voi ottaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa kartoilta löytyvissä telttaleireissä tai kaupungissa. Evoluutio tulee pokémonien saataville suoraan inventaarionäkymään, kun edellytykset tapahtumalle on saavutettu. Yksinkertaisimmillaan evoluution mahdollistaa pokémonin hahmotason nouseminen, mutta erikoisempiakin vaatimuksia eri lopputuloksille on. Helppoa, nopeaa ja onnistuu missä tahansa, mikä on reissun päällä erityisen mukavaa.



Kartalle ilmestyy välillä pieniä, paikallisia aika-avaruusvääristymiä, jotka tuovat rajatuille alueille harvinaisempia ja voimakkaampia pokémoneja. Jos pelaaja on oikeaan aikaan paikalla, voi vääristymään meneminen lihottaa Pokédexia ja repun taskuja – tai sitten selkäänsä saa huolella. Joka tapauksessa tapahtumat ovat kiintoisia ja hauskoja, kuten myös silloin tällöin ilmaantuvat suuret, villien pokémon-laumojen kokoontumiset sekä säännöllisemmin kartalla kuljeksivat, voimakkaat ja kiiluvasilmäiset alfa-pokémonit, joita vastaan taisteleminen palauttaa maanpinnalle, jos suuret luulot omista kyvyistä pääsivät nousemaan päähän asti. Hauska lisä on tosiaan se, että ympäristö on vaarallinen suoraan pelaajalle: veteen putoaminen ilman ratsua, kalliolta putoaminen ja osuman ottaminen villistä pokémonista pistävät pelaajan tainnoksiin ja tällöin pelaajan laukusta putoaa tavaraa kartalle. Esinepussukka ilmaantuu joillekin muille pelaajille heidän kartoilleen, josta sen keräämällä tavaransa hukannut pelaaja saa omansa takaisin ja löytäjä saa Merit Points-pisteitä, joita kylässä voi taas hyödyntää pokémonien vaihtamiseen Internet-yhteyden yli. Hyvistä teoista siis palkitaan yhteisöllisesti!


Vaikka juonen pelaaminen sisältää (ajoittain aika hauskaakin) turinoita, tarinointia ja noutamista, ei toimintaa totisesti puutu: taisteluihin on helppo päätyä kartalla liikkuessakin, mutta pokémon-aatelisia vastaan käytävät, juoneen liittyvät kamppailut ovat nopeutta ja koordinaatiokykyä vaativia haasteita. Käytännössä nämä pomotaistelut vaativat minun reflekseilläni pari yritystä, mutta onnistumisen ilo oli lopulta suuri.



Pokémon Legends: Arceuksen maailma tuo mieleen läheisesti Legend of Zelda: Breath of the Wildin maailman ja estetiikan. Aktiivisesta monsterielämästään huolimatta ympäristöstä huokuu tietynlainen ihana rauha ja kauneus, joka istuu kokonaiskuvaan hyvin. Säätilat vaihtelevat ja taisteluissa liikkeiden efektit ovat vaikuttavat. Ihmishahmot tosin tuntuvat staattisilta, sillä heitä näkee vain leireissä ja kylässä seisoskelemassa, satunnaisesti niiden ulkopuolella, mutta ei vaeltelemassa tai toimittelemassa omia asioitaan. Maailma tuntuu siis oudolla tavalla tyhjältä pokémoneista huolimatta. Toinen harmillinen juttu ovat ympäristön ja pokémonien runsaat animaatiobugit ja tekstuurien toistuvuus ja huono laatu, joka tuo mukaan tunteen pelin keskeneräisyydestä. Tietyn välimatkan päässä hahmoanimaatiot tökkivät ja läheltä näytettävien ihmishahmojen vaatteet näyttävät hyvin rakeisilta. Toisinaan hahmojen ja esimerkiksi puiden sivuille piirtyy sahalaitaa. Pieniäkin asioita muuttamalla, vaikkapa päivitysten kautta, peli saisi vähän paikattua ulkonäköään. Äänimaailma on puolestaan sopivasti Pokémonia, ripauksella aikaan ja paikkaan sitovaa tunnelmaa.


Kauhean syvälliseksi tarina ei mene, mutta sydämellisyys ja roolipelimäisyys ovat sen parasta antia. Sivutehtävissä on enemmän toistoa kuin juonessa, mutta mieluummin juuri näin päin. Yhdistettynä maailmaan, jossa pelaaja voi kulkea suhteellisen vapaasti, Arceuksen alueet tuntuvat oivalliselta kehdolta sen moninaiselle elämälle. Läsnä ovat generaatio 4:n pokémonit, joitakin generaatioiden 1-3 lajeista sekä tukku uusia, joka on jo hyvä kattaus erilaisiin ympäristöihin istuvia pokémoneja. Pokémon Legends: Arceus ei välttämättä ole täydellinen osuma niille, jotka pitävät aikaisempien sarjan pelien salijärjestelmistä ja muusta modernista, mutta sopivaa historiapalaa hakeville se voi olla mieleen. Myös niille, jotka eivät ole aikaisemmin olleet kiinnostuneita Pokémon-peleistä, Arceus vaikuttaa näyttäytyvän kiinnostavana, eikä syyttä – Pokémonista ei tarvitse tietää oikeastaan mitään pitääkseen tästä pelistä. 1.1.0-päivitys tuo muuten juonen läpipeluun jälkeen lisää kivaa tekemistä, sisältöä ja taisteluja, jotka syventävät jo koettua seikkailua. Toiveikkaana jään odottamaan, tuleeko vastaavia sisältöpäivityksiä jatkossa lisää.

Ruutukaappaukset ovat käsikonsolitilassa otettuja.