Destiny 2 on juuttunut niin pahasti uriinsa, että sitä voisi kohta alkaa myymään Spintires-pelinä. Vaikka pelillä riittää pelaajia ja faneja runsain mitoin, Bungie tuntuu panostavan siihen suunnilleen yhtä paljon resursseja kuin keskimääräinen sulkemisuhan alla oleva MMO-studio.


Tuorein lisälevy, The Witch Queen, jatkaa samalla linjalla. Siinä olisi kyllä ollut aineksia muutaman tunnin mittaiseksi lisäsisällöksi, mutta valitettavasti kestoa on reilut 10 tuntia. Tämä ei toki ole MMO-henkisen pelin lisälevyltä mikään huikea mitta, mutta kun kaikkialla tulee sellainen olo, että samoja muutamia ideoita on kierrätetty uudelleen ja uudelleen, vähempikin olisi ehkä riittänyt. Paitsi että sitten fanit olisivat ryhtyneet mellakkaan 40 – 80 euron hintalapun edessä.



The Witch Queenin tarina on sitä normaalia Destiny 2 -tasoa, eli koomisen yliampuvaa saippuaoopperaa, jossa ihan asialliset näyttelijät lukevat vähän vähemmän asiallista dialogia haudan vakavalla pieteetillä. Tällä kertaa Savathûn, paha tyyppi, on aloittanut shokeeraavan hyökkäyksensä, jonka tavoitteena on tuhota ihmiskunnan rippeitä suojeleva ja Guardianeille taikavoimia antava Traveller-planeetta.


Eikä siinä vielä kaikki, sillä Savathûn on jotenkin onnistunut valjastamaan Guardianien taikavoimat omaan käyttöönsä ja näin pelaajien eteen heitetään pahiksia, jotka käyttävät eri hahmoluokkien superkykyjä näitä itseään vastaan. Tämä on ihan hauska idea, varsinkin kun valon lataamilla pahiksilla on pelaajien tavoin Ghost-kaverit, jotka herättävät nämä kuolleista, ellei joku säntää pää kolmantena jalkana paikalle liiskaamaan kummitusta kesken herätysprosessin.

Huhujen mukaan jotkut pelaajat diggaavat Destinyn tarinasta, mutta minun korvissani se on vain niin kornia kamaa, että oksat pois. Enkä siis halua väittää, etteikö korni ja haudanvakava hömppä voi olla hauskaa, mutta sitten sen pitäisi olla sen verran kornia, että se pyörähtää takaisin viihdyttävän puolelle. The Witch Queen ei pääse lähellekään tätä tasoa, joten se on vain jäätävän tylsää tuubaa. Meinasin nyrjäyttää silmäni, kun joku mahdollisesti perjantai-iltapäivän kotiinlähtöä odottava kirjoittaja oli heittänyt peliin kohtauksen, jossa pelaajan Ghost-kaveri kyselee Ikoralta, miksi hyvisten puolella oleva Traveller on suonut valon voimat myös pahiksille. Ikora vastaa kuin kuolinilmoitusta lukien: ”en yksinkertaisesti tiedä. Emme ehkä koskaan saa tietää”. Tätä kikkaa kutsutaan kirjoittajien piireissä ”laiskaksi oikopoluksi”. En jaksanut keksiä mitään parempaakaan selitystä, tyytykää tähän.



The Witch Queenin suurin ongelma ei toki ole sen löperö tarina, vaan Destiny 2 -lisälevyjen perustyyliin se, että joku on yrittänyt venyttää noin kolmen tunnin mittaisen tiiviin ja viihdyttävän pelikokemuksen viisi kertaa pitemmäksi. Otetaan vähän esimerkkejä.


Valtaosa tarinatilasta koostuu siitä, että pelaaja juoksee yksi toisensa jälkeen muutamassa paikassa. Käydään tukikohtana toimivassa leirissä puhumassa Ikoran kanssa ja saamassa tehtävä. Juostaan mystisen pyramidin luokse katsomaan, onko siellä valot päällä. Eivät ole! Mitä tämä voi tarkoittaa?! Guardian, käy ihmeessä pelimaailman toisella laidalla tarkistamassa, onko töpseli seinässä! On, mutta valot eivät silti ole päällä?! Mitä tämä oikein tarkoittaa! Guardian, palaa takaisin tukikohtaan keskustelemaan Ikoran kanssa siitä, miksi valot eivät toimi! Sitten toistetaan.


Sama filosofia ulottuu myös siihen varsinaiseen pelisuunnitteluun. Niissä todellista pelattavuutta sisältävissä tehtävissä on kyllä hauskoja ideoita, kuten vaikka pomo, joka ei ota vahinkoa, ennen kuin juoksee haavoittumaton sotakone niskassaan tuhoamassa suojakilpiä ylläpitävät kristallit ja niiden vartijat. Veikeää! Mutta sitten sama juttu tehdään uudelleen. Ja uudelleen. Ja pari tehtävää myöhemmin vielä pari kertaa uudelleen.

Tai miten olisi hauska puzzle, jossa täytyy keksiä, että seinää koristavien hieroglyfiryhmien joukossa on muutama, jotka eivät sovi muiden sääntöihin. Kun niitä ampuu, tie eteenpäin aukeaa. Sepä oli kiva puzzle! Mitä seuraavassa huoneessa odottaa? Ai, prikulleen sama puzzle? Ja seuraavassa huoneessa sama uudelleen, mutta nyt hieroglyfit ovat hieman erillään? Vähän vähemmän kivaa, täytyy myöntää.



On todettava, että vaikka reunat hieman repsottavatkin, Destiny 2:n räiskintä on edelleen aivan älyttömän toimivaa. Aseet tuntuvat tyydyttäviltä ja tarjolla on sen verran laaja valikoima työkaluja, että kukin löytää varmasti ne omaan tyyliin sopivimmat. Kaikki hahmoluokat saavat myös entistä laajemmat ja uudistetut versiot kykypuistaan, joskin julkaisuversion yhteydessä vain yksi kolmesta kykypuusta on valmiina. Muut lisätään peliin myöhemmin.


Tarinatila on tietenkin vain pieni osa The Witch Queenin sisällöstä, sillä Destiny 2:n todellinen pelattavuus on loottiliukuhihnalla juoksemista. Tarinatilan aikana pääsee vain varustetasolle 1500, mikä ei riitä kunnolla edes niiden muutamien kolmen pelaajan instanssien läpäisyyn, raidista puhumattakaan. Niinpä edessä on runsaasti grindausta, kun yrittää pala ja piste kerrallaan raahata itseään korkeammille tasoille, jotta voi toistaa samaa uudelleen. Itse en enää tätä jaksa, mutta selvästi aika moni muu jaksaa ja se heille suotakoon.

Tässä kohtaa pitääkin sitten puhua siitä kenties Destiny 2:n suurimmasta ongelmasta, Bungien rahoitusmallista. Joku voisi kuvitella, että 40 eurollaan saisi sen täyden pelikokemuksen. Ei toki, sillä jos haluaa peliinsä uusia luolastoja, täytyy pulittaa 80 euroa Deluxe-versiosta. Jos haluaa niiden kahden lisäksi vielä kolmannenkin, joutuu ostamaan 25 euron hintaisen erillisen "Bungien 30. synttärit" -paketin siihen päälle.


Ymmärtäisin tämän, jos The Witch Queenin perusversio olisi ilmainen tai maksaisi vaikka 10 euroa, mutta 40 euroa on sellainen ihan normaali lisälevyn hintalappu, ehkä jopa vähän korkea sellainen. Kun sillä ei saa läheskään kaikkea sisältöä, joku ei selvästikään arvosta pelaajiaan hirveän kovasti.

80 euron panostus ei edes ole mitenkään pysyvä, sillä Bungiella on outo tapa kierrättää pelin sisältöä, joten tähän mennessä vino pino sellaista sisältöä, josta pelaajat ovat maksaneet itsensä kipeäksi, on ”siirretty holviin”, eli käytännössä poistettu pelistä. Tämä on suoraan sanoen täyttä potaskaa.


On harmi, että Bungie käsittelee peliään niin nihkeästi, sillä Destiny 2 voisi olla älyttömän hyvä peli. Se tärkein, eli räiskintä, on todellakin riemastuttavan hauskaa puuhaa, mutta kun rahoitusmalli saisi korealaisten MMO-pelien pyörittäjätkin kalpenemaan ja muutenkin pelaajia tunnutaan arvostavan yhtä paljon kuin possupankkeja, ei tällaiselle menolle voi kovin paljon peukkua näyttää. Erästä toista sormea kylläkin.