Lukemattomien Warriors-pelien lista kasvoi jälleen yhdellä, kun neljä vuotta vanhan Dynasty Warriors 9:n Empires-versio ilmestyi. Valtakunnantason strategiointia sekä kevyttä taktikointia sisältävä Empires esittelee jälleen kerran Kolmen kuningaskunnan kertomuksen. Dynasty Warriors 9 keräsi hyvin ristiriitaisen vastaanoton (mukaan lukien V2.fi:n arviossa), mutta korjaako Empires isoveljensä ongelmat?



Musou-nimelläkin tunnettuja Warriors-pelejä voisi kuvata omaksi genrekseen: kolmannen persoonan arcademaiset toimintapelit esittelevät elämää suurempia sotureita, jotka lanaavat yksinään tuhatpäisiä armeijoita. Viuhuvilla veitsillä ja pistävillä peitsillä kamppailevia taistelijoita on nähty lukemattomilla eri tantereilla, aina historiallisesta Japanista Zeldan fantasiamaailmaan. Vaikka eri peleissä on yleensä omat jipponsa, pelaaja löytää itsensä tavalla tai toisella rämpyttämässä hyökkäysnappia, vihollispataljoonien kaatuessa kanveesiin.


Warriors on myös pelisarja, jonka kaikki osa-alueet voi typistää lauseella “määrä ennen laatua”. Eri Warriors-pelejä on itsessään jo roppakaupalla, jonka lisäksi jokaisessa pelissä on pelitunteja viiden keskivertopelin edestä. Pelitunnit eivät kuitenkaan aina korreloi sisällön moninaisuuden kanssa: päinvastoin, pelit toistavat itseään hyvin nopeasti, aina samankaltaisista tehtävärakenteista hiilikopiomaisiin hahmoihin.

Uusin Empires tuo hieman helpotusta yksipuolisuuteen. Pelkkien turpamättöjen sijaan peliaika jakautuu yksittäisten taisteluiden ja valtakunnan hallitsemisen välille: ensin päätetään kerätäänkö kansalle ruokaa vai rekrytoidaanko armeijaan uusia kenraaleja, sitten siirrytään sotatantereelle riehumaan.



Huonona puolena pelin kumpikaan pääpilari ei ole järin viihdyttävä. Vaikka Warriors-pelien perusmekaniikat tarjoavat varsin viihdyttävää ja aivotonta mäiskettä, koko pelisarja tuntuu pahasti vanhentuneelta. Kaikki grafiikoista pelimekaniikkoihin ja käyttöliittymään henkii parin konsolisukupolven takaista aikaa, enkä kummastelisi sekuntiakaan, jos joku väittäisi Dynasty Warriors 9 Empiresin olevan HD-remasteri vuosikymmenen takaisesta pelistä.


Pakko tosin sanoa, että jos kyseessä olisi remaster, työ olisi varsin hutiloitua. On hämmentävää, että näinkin karu ja vanhentuneen oloinen peli voi pyöriä näinkin huonosti. Ruudunpäivitys nikottelee jatkuvasti, vihollisia ilmestyy tyhjästä naaman eteen ja elementtien pop-in on jatkuva ärsyke. Vaikka päähahmot ovat ajoittain kaunista katseltavaa, yleisesti ottaen hahmomallit sekä erityisesti niiden animointi näyttää vanhentuneelta.

Kaikesta tästä huolimatta peli lyö ruutuun jatkuvasti latausruutuja, joiden kesto venyy Xbox Series X:lläkin naurettavaksi. Välillä latausruutua seuraa lähinnä hämmennys: lähes 10 sekunnin latailua seurasi yhtä pitkä välivideo, jossa geriatrisella vetreydellä siunattu hahmo pelastaa koiran vankkureiden alta. Koira haukahtaa ja tepastelee pois, ja peli kertoo että olet nyt 5 pistettä ilkeämpi tai kiltimpi johtaja. Totu tilanteeseen, sillä tulet näkemään saman maailmaa syventävän välivideon vielä kymmeniä kertoja.



Valtakuntaa voi johtaa useammalla eri tavalla. Empires sisältää monta kampanjaa, jotka esittelevät Kolmen kuningaskunnan kertomuksen eri aikoja, aina keltaturbaanikapinasta Cao Caon politikointiin. Kampanjasta riippuen saatat löytää itsesi johtajan paikalta, tai tämän neuvonantajana. Käytännön erot eivät ole suuria: asema määrittää pääsetkö päättämään koko valtakunnan suunnasta, vai ainoastaan pienemmistä vastuualueista. Samaa rekrytointia ja ruuan keruuta on joka tapauksessa tarjolla. Merkittävin ero on siinä päätätkö myös armeijan liikkeistä, vai seuraatko vain johtajaa.


Sykleihin jaettu johtaminen rakentaa kuitenkin mielenkiintoiset raamit strategioinnille. Jokainen päätös/vuoro edistää aikaa kuukauden, ja puolen vuoden välein päätetään laajemmista strategioista: jaetaanko resurssit valtionsisäisiin menoihin, vai painotetaanko armeijan kasvattamista? Myös tulevan puolivuotisen hyökkäyssuunnitelmat tuodaan esille. Valtakunnan eri puolien tasapainottelu ajaa asiansa, mutta toteutus on loppupeleissä varsin riisuttua: kampanjan edetessä kohtaa kyllä jännittäviäkin hetkiä, mutta genren kuninkaisiin verrattuna mekaniikat ovat vaillinaisia. Pelaaja voi lähinnä valita valikosta toiminnan, ja katsella miten valinnan seurauksena taulukon yksi numero kasvaa ja toinen laskee.

Ennemmin tai myöhemmin valtaistuinsalin valinnat johtavat sotatantereelle. Tällöin pelaaminen on hyvin samankaltaista kuin aiempien vuosien Warriors-peleissä, joskin hieman hitaampana. Pelaaja ohjaa yksittäistä soturia, jonka vastuulla on käytännössä koko taistelun voittaminen: juokse tuonne ja piekse viholliskenraali, kipitä tänne ja tuhoa vihollisryhmä, ryntäile lisää ja mätki muualla. Toiminta on hetkellisesti hauskaa, mutta merkittävimmät variaatiot on koluttu läpi jo ensimmäisen illan aikana. Mukana on myös hahmonluontitila, jossa omalle musou-soturille voi valita silkkisiä huiveja ja säätää rintavarustuksen kokoa. Japanipelit ovat yhä japanipelejä.


Lopullisena ajatuksena on tiivistettävä, etteivät Empiresin strategiaelementit pelasta kokonaisuutta, vaan peli jättää hyvin laimean maun. Empires-pelien fanit saavat ehkä enemmän irti keisarikunnan pyörittämisestä, mutta keskiverto strategiapelaajalle tai toimintapelien ystävälle on reippaasti parempiakin vaihtoehtoja.