Erilaiset hyötypelit tuntuvat olevan päivän sana. Tanssipelejä markkinoidaan terveysseikoilla ja Wiillekin on juuri julkaistu ohjain, joka mahdollistaa erilaisten kuntoilupelien pelaamisen. Voisi olettaa, että tällaisena ruumiinkulttuuria palvovana aikakautena henkinen puoli jäisi helposti paitsioon erilaisten kuntopiiripelien tulvassa, mutta onneksi aina yhtä valveutuneet japanilaiset ovat ajatelleet tätäkin puolta.

Nousevan auringon maassa alun perin vuonna 2005 julkaistu Dr. Kawashima’s Brain Training: How Old Is Your Brain? oli valtaisa myyntimenestys rapakon molemmin puolin, joten ei liene yllätys, että jatkoa seuraa. Konsepti on yksinkertainen: peli on käytännössä kokoelma erilaisia aivoja aktivoivia harjoituksia, joilla pelaajan toivotaan kiusaavan otsalohkoaan muutaman minuutin verran päivässä. Päivittäisen treenauksen tehoa voi tarkkailla testaamalla aivojensa ikää kolme harjoitusta käsittävällä testillä, joka ihannetilanteessa kertoo ajattelukaluston vastaavan vireystilaltaan jotakuinkin 20-vuotiaan henkilön pään sisältöä. Treenin alkuvaiheessa tulos on todennäköisesti jotain ihan muuta, mutta pienellä harjoittelulla kehitystä tapahtuu sentään ihan mukavaan tahtiin.



Ensimmäisen osan kovin matematiikkapainotteinen tehtävävalikoima on monipuolistunut kiitettävästi. Harjoituksista löytyy niin puheentunnistukseen perustuvaa kivi-paperi-sakset –peliä, pianon soittoa, useamman samanaikaisesti lausutun sanan tunnistamista, numeroiden muistelua, vaihtorahojen laskemista kuin sanojen muodostamista sekoitetuista kirjaimistakin. Tässä toisaalta piilee myös pelin suurin kompastuskivi. Matemaattiset tehtävät nimittäin soveltuvat yhtä lailla niin peruskoululaisille kuin eläkeikäisillekin, mutta samaa ei voi sanoa muutamista, melkoista englannintaitoa vaativista harjoituksista.

Varsinaisen harjoitusmoodin ja lähinnä pelin satunnaiseen esittelyyn tarkoitetun pikapelivaihtoehdon ohella sudokujen ystäville on jälleen tarjolla tuntikausiksi pähkinöitä. Hauska bonus on myös harjoitusten sekaan kätketty Germ Buster -minipeli, eli käytännössä vanha Dr. Mario -klassikko stylus-ohjauksella höystettynä. Yksinkertaisen, mutta samalla persoonallisen Tetris-variaation koukuttavuus on kerrassaan hämmentävää luokkaa, ja ainoa napinan aihe kumpuaa siitä, etteivät pelin tulokset tallennu muista harjoituksista poiketen mihinkään. Ratkaisua perustellaan sillä, että pelin tavoite olisi pikemminkin rentoutumisen kuin treenin puolella, mutta kyllä useamman tunnin taudintapposessioiden tuloksia kelpaisi ihastella myöhemminkin. Muilta osin omaa kehitystään pystyykin sitten tarkastelemaan erilaisten käppyröiden muodossa varsin kattavasti, ja aivojumpan tehoa voi vertailla myös perheenjäsenten kesken.



Audiovisuaalinen ilme on lähes identtinen aiemman osan kanssa. Elämyksiä on siis turha odottaa, mutta yllättävän vähän löytyy myöskään todella ärsyttäviä piirteitä. Tohtori Kawashiman kommentit tosin tulevat tutuksi vähän turhankin äkkiä, mutta toisaalta hieman eksentrisellä kaverilla on olennainen rooli pelin tunnelman luojana.

Harvat murheet ovat niin ikään pääosin identtisiä edellisen osan kanssa. Käsialatunnistus toimii riittävän hyvin, kunhan viitsii opetella muutamien kriittisten merkkien oikean kirjoitustavan. Puheentunnistus puolestaan kompastelee ajoittain suomalaiseen aksenttiin, mutta onneksi peli sentään kohteliaasti kysyy, onko pelaaja paikassa, jossa voi puhua, joten kyseiset tehtävät voi halutessaan sivuuttaa kokonaan.

Brain Trainingin konsepti tulee tuskin koskaan miellyttämään kaikkia pelaajia, mutta jotain omituista vetovoimaa siinä kiistatta on. Tässä voisikin Suomen opetusministeriöllä olla opintoretken paikka Japaniin, sillä jos peruskoululaiset saataisiin uppoutumaan vaikkapa matematiikan ihmeelliseen maailmaan edes murto-osalla siitä innosta, jota Brain Trainingin laskutehtävät ihmisissä herättävät, voisivat tulevat sukupolvet nostaa maamme insinööritaidot kokonaan uudelle tasolle!