Rullalautavideopelisarja OlliOlli on kohdannut suuria muutoksia, vaikka helmikuun alussa julkaistu OlliOlli World muistuttaa edelleen sarjan muita osia. Tällä kertaa kehittäjät ovat kuitenkin luottaneet pastellinsävyisiin väreihin, entistä rennompiin hahmoihin sekä animaatio-tunnelmaan. Isoin muutos on lienee vaihdos 3D-maailmasta 2D-skeittimestoihin. Muutos on räväkkä, mutta toisaalta se voi olla uusi startti sarjalle. V2.fi julkaisi myös kesällä ennakon OlliOlli Worldista ja sen puolestaan voit lukea täältä.





OlliOlli Worldissa pelaaja on heitetty keskelle Radlandia. Skeittarin tehtävänä on rullailla usean alueen läpi etsien legendaarisia skeittijumalia. Matkan varrella on mahdollisuus tutustua taustatarinaan lyhyiden muiden hahmojen kanssa käytävien välikeskustelujen avulla, mutta halutessaan rupattelut voi ohittaa nappia painamalla. Täytyy myöntää, että päädyin nopeasti skippaamaan kaikki lörpöttelyt, sillä niiden anti tylsistytti. Voin myös tunnustaa, että kesällä aloittamani skeittiharrastus sai minut janoamaan tekemään erilaisia trikkejä! Skeittaamaan tänne on tultu, eikä juttelemaan.


Radlandian koostuu yhteensä viidestä eri alueesta, josta jokainen sisältää useamman kentän. Vaikka maailma on 2D-muodossa, on osa kentistä rakennettu kolmiulotteiseksi. Välillä radalla vaihdetaan jopa menosuuntaa, mikä pitää mielen virkeänä ja sormet valppaana. Valitettavasti loppua kohden haasteet kyllästyttävät, sillä ne toistavat liikaa itseään. Copy-paste on laulanut vähän liikaa ja mikäli tarkoituksena on läpäistä kentät pisteistä välittämättä, onnistuu kruisailu ratojen läpi naurettavan helposti. Matkalle toki mahtui haasteita, jotka sai hermot koetukselle. Usein vaikeat kohdat olivat käytännössä vain näennäisesti vaikeita, sillä yleensä skeittielementit olivat vain asetettu lähelle toisiaan, jotta haastetta olisi enemmän.

Vähitellen matkan edetessä skeittarille opetetaan uusia ja hienompia temppuja. OlliOlli Worldin perusmekanismit ovat helppo oppia ja uutta informaatiota tippuu mukavan tasaisen tahtiin. Innokkaimmat oppijat voivat toki tehdä kaikkia temppuja, vaikka ensimmäisestä radasta alkaen, sillä erilaiset kontrollikuviot on nähtävillä suoraan pelin päävalikon kautta. Mikäli pisteiden saalistaminen kiinnostaa ensimmäisestä radasta alkaen, kannattaa komentoja käydä vilkuilemassa heti alkajaisiksi, sillä taidokkaista tempuista palkitaan runsaammalla pistemäärällä. Kokonaisuudessaan OlliOlli Worldin läpäisy vei minulta noin viisi tuntia, mutta tekemistä riittää pidemmäksikin ajaksi, mikäli on kiinnostunut piste-ennätysten tekemisestä. Tulostaulukossa on mahdollista kilpailla esimerkiksi omia ystäviään vastaan tai vaihtoehtoisesti maailmalla pelaavia muita skeittareita vastaan erillisen liigan kautta. Liiga oli kuitenkin mielestäni hieman sekavasti toteutettu, enkä saanut sen tarkoituksesta kiinni. Kilpailullinen pelitila kaipaa ehdottomasti vielä hiomista, sillä nykyisellään pelkään sen jäävän päätilan jalkoihin.


Erilaisista vaatteista ja skeittilaudoista pitävälle OlliOlli World on unelma. Olin yllättynyt kuinka laajat kustomointimahdollisuudet pelaajalle tarjoillaan. Skeittarin on mahdollista valita useista vaihtoehdoista sopivat kuteet niskaan. Vaatteet eivät lopu hevillä kesken, sillä lisää avautuu sitä mukaa, kun saa suoritettua kenttiä ja haasteita. Oikeastaan vaatekaapilla vaivaakin runsaudenpula. Lisäksi skeittilautaan voi valita sopivan dekin, trukit sekä renkaat! Valikoimaa on laidasta laitaan. Tarjolla on eri muotoisia dekkejä aina old-school-laudoista perinteisempiin dekkeihin. Renkaissakin valikoimaa löytyy niin värien kuin rengaskoonkin puolesta. Sama koskee myös trukkeja. Trukkeihin voi iskeä kiinni joko perinteiset klassiset rullat tai vaihtoehtoisesti leveämmät slimet. Harmittavasti kaikki roippeet ovat vain kosmeettisia, eikä valinnoilla ole merkitystä esimerkiksi nopeuteen, tasapainoon, liikkuvuuteen tai siihen kuinka helppoa tai haastavaa temppujen tekeminen on. Ymmärrän, että OlliOlli Worldin halutaan olevan kasuaali peli, mutta kamppeiden erilaiset ominaisuudet olisivat olleet mieluinen lisä!



Vaikka skeittailu on hauskaa ja minulla oli miellyttävät viisi tuntia, tuntuu siltä, että jotain puuttui ja olisi voinut tehdä toisin. Kesäkuussa kokeilemani pre-alpha-version perusteella toivoin, että esille tullut chill-tunnelma säilyisi viralliseen versioon saakka ja nautin, kun kerätyillä pisteillä ei juurikaan elvistelty. Meininki on edelleen rentoa, mutta huomasin silti pistetaulukon tuottavan pahaa mieltä. Saimme arviokappaleen käsiin ennen virallista julkaisua ja näin jo ekojen ratojen kohdalla, että joku oli vetänyt yli 180 000 pistettä samalla, kun minulle oli juuri ja juuri kertynyt vaivaiset 3000 pistettä. Tunsin olevani huono pelaaja. Onkin hyvä muistaa, että osa skeittareista kerää pisteitä luuppaamalla samaa temppua yhä uudelleen ja uudelleen. Itsensä vertaaminen ei välttämättä sovi muihin, jos oma pelityyli on ennemminkin kruisailuhenkistä. Olisin toivonut, että peli huomioisi jollain toisella tavalla muut hienot suoritukset. Olisi esimerkiksi hienoa, jos toisten runeja voisi vaikka yläpeukuttaa!


Ainoa oikeasti epämiellyttävä asia oli kontrollit, jotka olisi kannattanut suunnitella paremmin. Pääsääntöisesti temppujen tekemiseen käytetään yhtä tattia ja muutamaa muuta nappulaa. Tämä tarkoittaa, että kymmenet temput ovat yhden tatin takana, joten erilaisten taidonnäytteiden tekeminen on hankalaa. Ehkä olisi ollut helpompaa, että valikoimissa olisi ollut vain muutama perus skeittitemppu, eikä kymmeniä erilaisia.

Kun lopputekstit vierähtivät ruudulle, mietin, että mitäs sitten? Uusia biomeita ja hahmoja tulee saataville ensi kesänä ja syksynä, mikäli on hankkinut pelistä kalliimman Rad-version tai ostanut erikseen myytävän Expansion-passin. 30 euron hintaiseen perusversioon tulevat päivitykset eivät kuulu. Mikäli kentät haluaa rullailla vain läpi, voi 30 euron hintalappu olla liikaa noin viiden tunnin kokemuksesta. Toisaalta tasoissa on useita eri suoritusvaihtoehtoja ja jopa piilotettuja reittejä, joka voi innostaa kruisailemaan alueet uudelleen lävitse. Minulle jäi kuitenkin hieman tyhjä olo, sillä olisin toivonut perusversioon enemmän kenttiä. Ehkä olen tottunut liiaksi Match 3 games -peleihin, joissa kenttiä on tuhansia, eikä tekeminen lopu kesken, vaikka myös kavereiden kanssa pisteiden vertailu näyttelee usein merkittävää osaa. Vaikka OlliOlli Worldia ja esimerkiksi Match 3 games -peleihin Candy Crush Sagaa ei voi verrata keskenään, kaipaisi skeittipeli samankaltaista koukkua, jotta temppuja jaksaisi palata tekemään lopputekstien jälkeenkin.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 3200MHz RAM