Syyskuussa kirjoittamani Call of Duty: Vanguard -ennakko oli pelkoa täynnä. Betatestissä riitti kritisoitavaa aina ääniongelmista grafiikkaa koskeviin bugeihin. Erityisesti ongelmia aiheuttivat rakennusten grafiikoiden hajoaminen ja silmään mollottava aurinko. Iloksemme Sledgehammer Games kerkesi kuin kerkesikin korjaamaan ainakin osan testitilaisuudessa ilmi tulleista ongelmista.





Call of Duty: Vanguard on tuhti räiskintäpaketti ja perinteiseen tapaan mukana on verkkomoninpeli, kampanja sekä Zombie-pelitila. Melko tuttuun ja turvalliseen tapaan jälleen kerran matkataan kohti toista maailmansotaa, mutta tällä kertaa seikkaillaan Tyynenmeren sodassa, itä- ja länsirintamalla sekä Pohjois-Afrikan tantereilla. Yksinpeli alkaa rivakasti ja viihdyttävästi, sillä pelaaja heitetään heti alkuun taistelemaan liikkuvaan junaan ryhmänsä kanssa. Iskuryhmä koostuu useista eri sotilaista, jotka ovat saaneet vihiä salaperäisestä Phoenix-projektista, mutta melko nopeasti salapoliisityölle tulee stoppi, kun ryhmä jää vangiksi. Kiinnnijäämisen jälkeen pelaaja pääsee tarpomaan pitkin maapalloa, kun hahmojen tarinoita käydään läpi takaumien avulla.


Räiskinnän eteneminen on melko vauhdikasta, ja hommasta puuttuu tietynlaista tunnetta. Sotilaisiin on vaikea kiintyä, sillä pelaajaa riepotellaan maasta toiseen, eikä kehenkään ehdi tutustua kunnolla. Paikasta toiseen juoksemisen välissä näytetään runsaasti elokuvamaisia välivideoita, jotka vievätkin kampanjasta ison osan. Videot ovat hienoja, mutta jos haluaisin katsoa elokuvan, katsoisin sellaisen. Olisin halunnut osallistua taisteluihin huomattavasti enemmän ja pelata, nyt sen sijaan ehdin syömään päivällisen samalla, kun katselin toisen maailmansodan tapahtumia tietokoneen ruudulta. Kampanja ei saanut minua innostumaan passiivisen roolin takia ja luultavasti jo kuukauden päästä olen unohtanut mitä minulle kerrottiin. Toisaalta niinä hetkinä, kun pääsin itse ohjaksiin, oli sotiminen mukavaa, joten olisin mieluusti heilunut enemmänkin aseiden kanssa katakombeissa tai istunut pommittajan ohjaimissa. Kieltämättä Sledgehammer Gamesin toteutus Vanguardin kampanjasta saa miettimään, menikö studio sieltä mistä aita on matalin? Ihan kun kampanjaan ei olisi ehditty panostaa kunnolla.



Moninpelin puolella pelaajia hemmotellaan runsaalla kädellä, sillä heti julkaisun aikoihin mukana on 21 karttaa, jotka jakaantuvat isompiin ja pienempiin taistelualueisiin. Räiskintää harjoitetaan monipuolisilla kentillä aina Hitlerin Eagle’s Nestistä hotellirakennukseen ja Stalingradin aukioille. Uusin lisäys on erittäin tiivistä hippaa tarjoava Shipment. Karttojen puute tuskin vaivaa pelaajia. Hieman poikkeuksellisesti pelaajat eivät pääse äänestämään otteluhaun yhteydessä pelattavaa karttaa, mikä toisaalta voi olla hyväksi, sillä perinteiseen tapaan, jotkut kartat ovat suositumpia kuin toiset. Nykyisellä systeemillä karttakierto toimii kuin nakutettu.


Taistelut tuntuvat vähän liiankin tutuilta ja turvallisilta, vaikka mukana on myös uusia ominaisuuksia. Tällä kertaa mukana on nimittäin tuhoutuvat ympäristöt, tosin Battlefieldin tasolle ei päästä. Call of Duty -variaatiossa rakennukset eivät tuhodu maantasalle vaan kattorakenteet sortuvat ja seinät rikkoontuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi tietyissä kohdissa pelaajat voivat ampua toisiaan seinien läpi. Tuhoutuva ympäristö ei ole mikään erikoisuus nykypelimaailmassa, mutta CoDissa se on vielä melkoisen tuoretta kauraa.

Moninpelihipan pelimuodot ovat hyvin tuttuja ja turvallisia, vaikka uutukaisena nähdäänkin Patrol sekä perinteistä moninpeliä ja battle royalea yhdistävä Champion Hill. Muut taistelut ovat tuttuja, sillä valikoimissa on esimerkiksi Free for All, Domination, Hardpoint ja Team Deathmatch. Valitettavasti Call of Duty: WWII:ssä nähty War-pelitila loistaa poissaolollaan, mikä on harmi, sillä vuonna 2017 se oli yksi suosikkitaisteluistani. Uusista pelimuodoista Patrol on edelleen suosikkini, vaikka Champion Hill on myös mukava lisä. Siellä taistelu vaatii kuitenkin kavereita tiimiksi, sillä tuntemattomien kanssa matka jää usein lyhyeksi kommunikaatiopuuteen vuoksi.


Vanguardissa on mukana pelinhakua koskeva uusi ominaisuus nimeltä Combat Pacing. Sen avulla pelaaja voi hakea sopivia matseja. Assault-. Blitz- ja Tactical -valinnat vaikutukset ovat hyvin vähäiset, sillä ne vaikuttavat vain pelaajamääriin. Spesifisti ottelujen hakeminen hieman jännittää, sillä esimerkiksi julkaisun aikoihin HC-puolelta löytyi hyvin vähän otteluita täydelle tiimille. Aika näyttää riittääkö ottelijoita kaikkiin pelimuotoihin, varsinkin kun viimeaikaisten uutisten mukaan Vanguardin myynti on ollut heikkoa. Toivottavasti HC-puolelta otteluita löytyy jatkossa paremmin, sillä ne ovat huomattavasti enemmän mieleeni.

Eniten muutosta on kohdannut Zombies-tila, jossa on julkaisun aikaan tarjolla ainoastaan Der Anfang -tehtävä. Zombeja metsästetään eri alueilla kulkemalla portaalien kautta. Tappotehtävien välillä keskusaukiolla toimivassa pääkallopaikassa voi varustaa aseita ammuksilla tai ostella muita tarvikkeita. Kentillä tehtävät ovat vaihtelevia, sillä välillä pelaajan tehtävänä on kuljettaa kalloa pitkin sisätiloja, kun taas toisena hetkenä tapetaan mahdollisimman paljon zombeja. Tehtävät ovat epätasaisia, minkä lisäksi Zombie-tila on ainakin julkaisun yhteydessä tylsä ja osittain pitkäveteinen. Toisaalta pelitila voi olla uusille pelaajille helpompi kuin aiemmin, mutta ennen lisäosia Zombieta kohdannut uudistus ei saa kannatustani. Zombeihin on kuitenkin tulossa lisäystä joulukuun alussa, joten aika näyttää mihin pelitila muotoutuu.



Call of Duty: Vanguardin asevalikoima on monipuolinen ja runsas. Valittavissa on pyssyä jos jonkinmoista. Toisen maailmansodan teemaan sopivasti vasta käyttöön otetut tussarit ovat vaikeasti hallittavia ja käytettäviä. Kunhan alkuun pääsee, voi aseisiin kiinnittää yhteensä 10 eri osaa aina lippaista tähtäimiin ja peräsimeen. Lisäksi pelaaja voi halutessaan valita jopa panokset. Aseiden kustomointi on monipuolista, minkä lisäksi eri osista on runsaasti tarjolla lisätietoja, joka helpottaa pyssyn kasausta, ellei sitten halua Googlata parasta kokoonpanoa valmiiksi. Positiivisinta on, että ainakaan vielä aseet eivät tunnu olevan taistelukentällä poikkeuksellisen ylivoimaisempi kuin muut, toivottavasti tilanne pysyy samana. Omiksi suosikkiaseikseni ovat nousseet NZ-41-rynkky sekä MG42-LMG, joilla vihollisjoukkojen nakuttaminen alas on mukavaa ja nautinnollista. Toki LMG:n käyttämisestä saa usein kuulla pelinsisäisen chatin kautta, sillä vastustajia ei miellytä LMG:n tarjoamat massiiviset lippaat ja hyvät osumatarkkuudet pitkänkin matkan päähän.



Vanguardissa ei ole periaatteessa sotilasluokkajärjestelmää, mutta tietyllä hahmolla nimetyn aseen käyttämisestä ansaitsee lisää XP:tä. Alussa ainoastaan osa taistelijoista on käytettävissä ja niiden avaamiseksi on suoritettava tehtäviä. Osa tehtävistä on helppoja, osa taas hankalampia. Tantereilla saatetaan vaatia sadoittain LMG-tappoja tai sitten lopetusliikkeen tekemistä. Sotilaat on avattavissa melko helposti, jos räiskintäpeleistä on kokemusta. Aloittelijoille joidenkin tehtävien suorittaminen voi olla haasteellista.



Sarjan uutukaisessa ei kampanjan ja zombien lisäksi ole juurikaan kritisoitavaa, mutta sen suurin ongelma onkin, että se on liian tuttu ja turvallinen. Mukana ei ole mitään tarpeeksi uutta ja ihmeellistä, joka saisi minut kirkumaan ilosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Vanguard olisi esimerkiksi sinänsä huono tai pelikelvoton. Nautin peleistä ja ensimmäisen viikonlopun aikana hakkasinkin itseni Prestige 1 -tasolle, minkä jälkeen matka vain jatkuu. Nautin erityisesti Patrol-tilasta ja suosikkikarttojani ovat Berlin, Demyansk, Tuscan ja Desert Siege. Kavereiden kanssa taistelutantereilla jolkottelu on hauskaa. Koen suurta mielihyvää paukuttaessani Dome-alueella vihollislaumaa LMG:llä, mutta silti kaipaan takaisin vuodelle 2017 WWII:n pariin. Vanguard ei onnistu olemaan yhtä innovatiivinen. Toisaalta, alkaako vihdoin räiskinnöissä tulemaan vastaan toisen maailmansodan teeman käyttäminen? Teeman kaikki näkökulmat on käyty varmasti läpi jo useampaan otteeseen. Vanguard on sarjassaan viides toiseen maailmansotaan sijoittuva Call of Duty -peli, joten jos tulee vielä yksikin osa lisää, olisi sen parempi olla WWII:n kaltainen teos paranneltuna. Toisaalta, Vanguardin olisi pitänyt jo olla sellainen.


Vanguard kuuluu peleihin, joiden sisältö muuttuu tulevien kuukausien ja vuoden aikana. Tulevat päivitykset tulevat saataville kaikille ilmaiseksi, mikä on kieltämättä mukavaa. Ainoa maksullinen järjestelmä on battle pass sekä erikseen ostettavat kosmeettiset tuotteet. Jo joulukuussa pelaajat pääsevät nauttimaan uudesta sisällöstä, kun verkkomoninpeliin tulee uusia pelimuotoja ja karttoja. Kuten mainittua, myös Zombie-tilaan saadaan lisäystä. Valitettavasti Vanguardin ensimmäisen kauden startti myöhästyi ja pääsee alkamaan vasta 8. joulukuuta.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 3200MHz RAM