Kun Battlefield 1 julkaistiin vuonna 2016, olin innoissani. Pelkästään beta-testiä pelasin lähes sata tuntia ja vielä virallisen julkaisun jälkeenkin vietin paljon aikaa sotatantereilla. Seuraavaksi julkaistu Battlefield V tuntui laajennukselta, eikä uudelta innovaatiolta. Nyt julkaistu Battlefield 2042 räjäytti tajuntani ennakkoon hienoilla trailereilla ja olin innostunut erilaisista pelitiloista, joista erityisesti jäi kutkuttelemaan Hazard Zone. Vietettyäni nyt reilut 20 tuntia servereillä, on todettava, että Battlefield 2042 ilmestyi väärään aikaan, keskeneräisenä ja väkipakolla.



Kun 128 pelaajaa rynnistää pitkin taistelukenttää, ei sodasta puutu tunnetta. Taivaalla lentävät helikopterit ja hävittäjät. Samalla maankamaralla ilmatyynyalukset suorastaan liitävät, panssarivaunut tykittävät taloja nauttien vastapuolen pelaajia alkupalaksi. Räjähteet lentävät ja robottikoirat tykittävät eturintamassa jalkasotilaiden avustuksella vastustajan rintamaa alas. Kahden joukkueen tarkka-ampujat puolestaan taistelevat toisiaan vastaan kilpailemalla, kumpi ampuu nopeammin kauemmaksi. Tätä Battlefield 2042 on parhaimmillaan, mutta valitettavasti tätä tunnelmaa pääsee kokemaan ani harvoin. Julkaistussa pelissä on valtavasti puutteita sekä epätasapainoisuutta, joka nakertaa pelikokemusta jättäen lähinnä ummehtuneen maun suuhun.


Tällä hetkellä taistelut tuntuvat raskaalta työltä, ja hauskaa on ainoastaan silloin kun lähtee pelleilemään ystävien kanssa. Pelleily taas tuo harvemmin voittoa kotiin. Taistelukentillä paetaan vain kuolemaa. Ajoneuvoja on tilattu mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Ei ole realistista, että raskaan tankin voi tilata lähes mihin tahansa. Rakennusten päälle, laivan kannelle tai vaikka korkean tornin huipulle. En silti kiellä, että on hauskaa valloittaa Discardedissa laiva kulkuneuvoilla ja ampua vastarintaa kuoliaaksi. Mutta jos satut itse olemaan vastapuolella, on hauskuus kaukana. Tällä hetkellä eniten vihaa pelaajien keskuudessa aiheuttaa LCAA Hovercraft -ilmatyynyalus, joka on yksi ylivoimaisimmista ajoneuvoista. Ilmatyynyaluksella voi nimittäin ajaa lähes pystysuoria seiniä ylös, halutessaan vaikka Qatarin Dohassa sijaitsevia pilvenpiirtäjien seiniä pitkin. Niin kauan, kun DICE antaa pelaajien tehdä kulkuneuvoilla mitä pelaajat haluavat, niin kauan he sitä tekevät. Kukaan ei jätä mahdollisuuksia käyttämättä, mutta kieltämättä taivaalla lentävät ja seiniä pitkin kiitävät ilmatyynyalukset ovat ärsyttäviä. Toki tulevaisuudessa varmasti moni asia on mahdollista, mutta rajansa kaikella.



Battlefield 2042:n aseet vuotivat julkisuuteen jo ennakkoon, mikä aiheutti kiivaan keskustelun, eikä suotta. Tällä hetkellä valikoimissa on ainoastaan 22 asetta, mikä on vähän. Varsinkin, kun esimerkiksi LMG-pyssyjä on tarjolla ainoastaan kaksi ja pistooleja tasan yksi. Toivottavasti ajan myötä aseita saapuu lisää, sillä jo viikossa HC-pelaajat ovat avanneet kaikki aseet käyttöönsä. Sen sijaan aseiden kustomointi on monipuolista, varsinkin kun pelaaja voi taistelukentällä yhtä nappia painamalla vaihtaa aseeseen tähtäimiä tai lippaita. Tämä mahdollistaa sen, että halutessaan pitkän matkan tähtäimen voi vaihtaa sekunnissa lähitaisteluihin sopivaksi. Ominaisuus on kätevä ja mielestäni yksi parhaimmista asioista uudessa Bäfässä, vaikkakin se herättää varmasti myös närää niissä pelaajissa, jotka pitävät ajatuksesta “sen aseen jonka alun perin otat, sillä myös pelaat”.


Sotilaita on julkaisun yhteydessä tarjolla yhteensä kymmenen kappaletta. Spesialisteiksi luokitellut taistelijat ovat kyvyiltään hieman erilaisia. Valikoimasta löytyy muun muassa dronella varustettu Van Daele, ruiskulla kavereita parantava Falck sekä raskaalla suojakilvellä eteenpäin junan lailla rynnistävä Espinoza. Uusi luokkajärjestelmä on kuitenkin sekava, sillä kuka tahansa taistelija voi käytännössä tehdä mitä tahansa. Pelaaja voi valita jokaiselle hahmolle sen aseen minkä haluaa, minkä lisäksi esimerkiksi ensiaputaitoinen Falck voi halutessaan toimia myös ammuslaatikon jakajana. Koska kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa, on vaikea hahmottaa, millaisia osaajia kentällä rymistelee.

Nyt otteluissa on 128 erilaista pelaajaa, joista ei ota selvää, millä taidoilla heidät on varustettu. Pärjäämistä vaikeuttaa myös se, ettei kaatuneille sotilaille ilmoiteta lähimmän lääkärin sijaintia. Kun lyyhistyt tantereelle voit vain toivoa, että ensiapuhoitaja näkee sinut ja tulee pelastamaan. Useimmiten pelastaja ei saavu, ja toisaalta sinun apuasi ei myöskään jäädä odottamaan. Lähimmän lääkärin ilmoituksen puuttuminen aiheuttaa sen, että pelaajat painavat uudelleensyntymis-nappulaa aktiivisesti, joka taas tarkoittaa menetettyjä resursseja eli myös väheneviä pisteitä. Pahimmillaan otteluita hävitään tiukoissa tilanteissa sen takia, että pelaajia ei nosteta, eivätkä toiset jää odottamaan apua. Uuden spesialistijärjestelmän johdosta taistelu on entistä tuskallisempaa, sillä yhteistyön eteen joutuu tekemään entistä enemmän töitä.



Tällä kertaa Battlefield keskittyy ainoastaan moninpeliin. Mukana on muutamia erilaisia pelitiloja, mutta kattaus on julkaisun yhteydessä melko suppea. Bäfä jakaantuu kolmeen isompaan pelitilaan: All-Out Warfareen, Hazard Zoneen ja Portaliin. All-Out Warfaressa on kaksi erillistä tapaa otella. Breakthroughissa joukkueet puskevat toisiaan taistelukentällä. Toisen joukkueen tehtävänä on hyökätä ja toisen puolustaa. Conquest on taas perinteinen lipun valloittaminen, jossa eniten lippuja pitävä ja vähiten resursseja menettävä tiimi voittaa. All-Out Warfaressa karttoja on yhteensä seitsemän, joista kaikki ovat hyvin suuria, mutta toisistaan hieman poikkeavia. Hourglass on hiekkatemmellystä tarjoava tantere, jossa sotilaat taistelevat hiekkamyrskyn armoilla Dohassa Qatarin pääkaupungissa. Vastapainona valikoimista löytyy Kuningatar Maudin maa-alueella sijaitseva jäinen Breakwaway.


Suuret taistelukentät pitävät huolta, että 128:lle pelaajalle löytyy tekemistä. Joka puolella tapahtuu ja tiimin tuleekin koordinoida tarkasti, mitä alueita joukkue haluaa puolustaa tai vaihtoehtoisesti valloittaa. Välimatkat ovat pitkiä ja käveleminen pisteeltä toiselle johtaa useimmiten kuolemaan. Onneksi pelaaja voi halutessaan tilata siirtomatkoille kulkuneuvoja, jotka tipahtavat nenäneteen taivaalta. Mikäli pitää massiivista sodista, ovat Battlefieldin kartat sellaisen pelaajan unelma.

Eniten odottamani Hazard Zone paljastui mukavaksi ideaksi, mutta toteutus kaipaa vielä hiontaa. Pelimuodossa vastakkain ottelevat 32 pelaajaa, jotka jakaantuvat neljän hengen tiimeihin. Joukkueiden tehtävänä on kerätä tippuneista satelliiteista datalevyjä, jotka tulee toimittaa turvaan. Homma ei ole helppoa, sillä tarjolla on ilmaisia ja maksullisia varusteita, joista ilmaiset eivät ole parhaita. Kentillä pärjäämisestä palkitaan Dark Market Creditsillä, joilla voi ostella esimerkiksi parempia pyssyjä. Hazard Zone on parhaimmillaan kaveriporukassa, sillä tuntemattomien kanssa homma on sekoilua. Testatessani otteluita kuolema tuli heti alkumetreillä. Tuomisena oli ainoastaan laiha palkkapussi, joten seuraavallakaan kierroksella ei ollut varaa ostaa parempia varusteita saati aseita. Hazard Zone kaipaa tasapainotusta palkkioiden suhteen, minkä lisäksi Battlefield 2042 tarvitsee ehdottomasti paremman merkkausjärjestelmän sekä äänichatin. Ilman näitä pelissä pärjääminen tuntemattomien kanssa on mahdotonta.


Battlefield 2042:n pelastus on Portal, jossa pelaajat voivat luoda haluamiaan otteluita. Serverin luoja voi päättää kartan, varusteet sekä yleiset säännöt. Mainittakoon kuitenkin, että suurin osa servereistä on XP:n farmausta varten. On hieman outoa, että DICE antaa näin räikeästi ja avoimesti pelaajien farmata XP:tä, jotta he saisivat nopeammin aseita ja tarvikkeita käyttöönsä. Battlefield-sarjan vanhemmille pelaajille Portal tuo kuitenkin hymyn huulille, sillä mukana on kasa vanhoja karttoja. Voit lähteä esimerkiksi taistelemaan Bad Company 2:n Arica Harboriin tai Valparaisoon.
Vaihtoehtoisesti räiskimistä voi harjoittaa Battlefield 3:n Caspian Borderissa tai Noshahr Canalsissa. Vanhemmat kartat tarjoavat myös pienempiä matseja, mikä on tervetullut lisä 128 pelaajan otteluille. Portalin puolella on myös enemmän aseita, autoja ja muita tarvikkeita, ja valitettavasti paljon enemmän kuin virallisen Battlefield 2042:n puolella. Portal tuo varmasti hupia kaveriporukoille ja sisällöntuottajille. Mikäli Portaliin saapuu esimerkiksi lisää karttoja, on pelitila pitkäikäinen.



Battlefield 2042:ssa on runsaasti bugeja, jotka ovat kehittäjien tiedossa. Testipelien aikana havaitsin ainoastaan yhden ärsyttävän ongelman, joka vaikeutti pelaamista. Mikäli sotilas kuolee liian lähelle seinää, häntä ei voida elvyttää. Battlefield 2042 on myös huonosti optimoitu ja varsinkin vähän vanhemmille tietokoneille räiskintä on melko raskas. GTX 1080 Ti -näytönohjain ja i7-7700K -prosessori puuskuttavat koneen sisässä kuin viimeistä päivää yrittäen selviytyä työstään. Kuulemani mukaan, myös paremmilla komponenteilla varustetuilla myllyillä on vaikeuksia saada peliä pyörimään kunnolla, mikä kuulostaa oudolta, jos koneen sisuksissa on esimerkiksi RTX 3000 -sarjalainen.


Isoimpana ongelmana on, että uudesta Bäfästä puuttuu ominaisuuksia, joihin pelaajat ovat tottuneet. Ne eivät ole bugeja vaan ihan rehellisiä puutteita. Mukana ei esimerkiksi ole tulostaulukkoa, josta näkisi miten pelaajat ovat pärjänneet. Nähtävissä on ainoastaan muutaman squadin listat, joista käy ilmi tapot sekä nostettujen joukkuetovereiden lukemat. Matsin lopussa näet keräämäsi XP:t ja siinä kaikki. Battlefieldeissä otan usein parantajan roolin, joten minulla ei tappoja kerry. Aiemmissa Bäfissä olen keikkunut tilastojen kärjessä, mutta nyt olen squadin näkökulmasta kivireki, joka ei tee mitään. Oikeasti huhkin kentällä kuin viimeistä päivää nostaen tovereita ylös. Jos tulostaulun poistamisen tarkoituksena oli saada pelaajille kiva mieli, koska kukaan ei vertaile enää omaa suoritusta toisiin, niin DICE, olitte väärässä. Tulostaulut ovat osa räiskintäpelejä, joten takasin ne listat ja heti!

Puutteita löytyy myös pelitiloista, sillä ainoastaan Portal-tilassa on serverijärjestelmä, jonka kautta pelaajat voivat hakea otteluita. All-Out Warfaren matsihaun kautta tulevat kartat ovat hämmentävän usein samoja. Testijakson aikana olen päässyt pelaamaan ainoastaan kerran Orbitalia sekä Kaleidoscopea. Edellisisttä Battlefieldeissä ei ollut puhettakaan, että olisin painanut matsihakua kulkematta serverihaun kautta ja nyt oikeastaan ikävöin sitä, että minulla olisi mahdollisuus päästä pelaamaan kaikkia karttoja.


Battlefield 2042 sisältää crossplay-tuen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että samoille servereille pääsee Xbox Series -konsoleilla, PlayStation 5:lla ja PC:llä. Omilla servereillään puolestaan taistelevat Xbox Onelaiset sekä PlayStation 4:llä pelaavat. Rajanveto johtuu siitä, että vanhemmilla laitteilla pelaajamäärä on ainoastaan 64, kun taas uusilla konsoleilla sekä PC:llä pelaajamäärä on 128. Hämmentävästi julkaisun yhteydessä ei ole tarjolla pelinsisäistä äänichatia, joka mahdollistaisi eri alustoilla räiskivien pelaajien kommunikoinnin. Voit siis pelata kavereiden kanssa, mutta ilman kommunikointia.



Battlefield 2042 ulkonäkö on hyvin vaihtelevaa. Jotkut asiat näyttävät pirun hyvältä, kuten uusi sääilmiö tornado. Kyllä, kuudessa kartassa on mahdollista törmätä tornadoon, joka vie pelaajan mennessään, mikäli taistelija ei ole varuillaan. Minä muiden joukossa huomaan usein vain seisovani paikoillani ja ihastelevani tuhoisaa sääilmiötä, niin kaunis ja mahtava se on. Kenttien kaikki osiot eivät kestä lähempää tarkastelua. Puut, heinikot ja osa rakennuksista ovat “ihan kivoja”. Sisätilat ovat useimmiten neljä seinää, joissa voi olla sodan jälkiä kuten tykin kuulasta aiheutuneita reikiä. Poikkeuksiakin löytyy, sillä esimerkiksi Renewalin erään rakennuksen sisältä löytyy hieno vihreä kasvihuone. Yksi hienoista näkymistä on Hourglass-kartan Dohan kaupunkimaisema. Minulla on muutamia suosikkipaikkoja, joissa taistelen mielelläni. Ne ovat Dohassa sijaitseva stadion ja Discardedin laiva. Battlefield 2042:ssa on selvästi panostettu siihen, että kokonaisuus ja varsinkin merkittävät asiat näyttävät hyvältä katsojan silmissä, muulla ei sitten olekaan niin väliä.


Puhutaanpa hetki musiikista. Battlefield 2042:ssa on melko keskinkertaiset musiikit, mikä on hieman yllättävää. Biisien takana ovat Joker (2019) -elokuvan sävellyksistäkin vastannut islantilainen Hildur Guðnadóttir sekä Sam Slater. Guðnadóttir palkittiin Jokerin musiikeista parhaan musiikin Oscar-palkinnolla. Hän on vastannut Sam Slaterin kanssa myös Chernobyl TV-sarjan musiikista, josta heidät palkittiin mm. BAFTAlla. Battlefield 2042:n sävellykset ovat hyvin ärsyttäviä ja ne tuovat mieleen aamuiset herätyskellot, jotka haluaa läimäistä kiinni. Musiikit eivät tue taistelukentän tapahtumia, eivätkä myöskään onnistu luomaan matsin loppua kohden oikeanlaista jännityksen tunnelmaa. Toki tyyliltään uuden Bäfän musiikit jäljittelevät sarjan viimeaikaista musiikkityyliä, mutta jostain syystä tällä kertaa soundtrack on huono, eikä esimerkiksi yllä Jokerin kaltaiseksi mestariteokseksi.



Olisin halunnut pitää Battlefield 2042:sta, mutta en kerta kaikkiaan voi rakastaa sitä niin paljon kun haluaisin. Tarjolla ei ole mitään ihmeellistä saati yllättävää, eikä oikeastaan koukuttavaakaan.

Ymmärrän, että DICE:llä ja EA:lla on ollut kova paine julkaista räiskintä ulos, varsinkin kun sen julkaisua lykättiin useammankin kerran. Painetta lisäsi varmasti se, että EA-pomo Andrew Wilson lupasi jo vuoden 2020 lopulla pelin saapuvan ennen tämän vuoden loppua. Painetta on luonut myös uunituore Call of Duty: Vanguard sekä Halo Infinite, jonka moninpeli aukesi ennakoitua aiemmin. Samalla markkinoilla rellestää kasa ilmaispelejä vaihtuvalla sisällöllä, kuten Call of Duty: Warzone ja Apex Legends. Jos Bäfän julkaisulla ei olisi ollut näin kiire, olisin mieluusti jaksanut odottaa julkaisua vaikka ensi kevääseen tai kesään asti. Nyt näyttää siltä, että Battlefield 2042 on parhaimmillaan vasta kuukausien päästä. On kuitenkin vaikea paikka päästä pelaajien suosioon kuukausien päästä, ellei tuleva sisältö ole tajunnanräjäyttävää. Peli on tällä hetkellä liian kallis sisältöön ja laatuun nähden, varsinkin kun mukana on ainoastaan verkkomoninpeli. Toivon, että kuukausien päästä minulla on Bäfä mihin rakastua, johon kuluttaa satoja tunteja aikaa ja tulee se hetki, jolloin voin pyörtää antamani kolmen tähden arvosanan.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 3200MHz RAM