Joskus sitä ei voi tehdä muuta kuin pistää käden sydämelle ja tunnustaa, että oli äärimmäisen väärässä. Näin kävi minulle aivan tuoreeltaan, sillä kuten lukijat ehkä muistavat, olin ennakkoon sangen negatiivinen Square Enixin Guardians of the Galaxy -pelin suhteen ja takaraivossani olin aika varma, että tuloillaan olisi ollut uusi The Avengers -tason räpellys. Mutta väärässä olin.


Kun pääsin istumaan rauhassa koko Guardians of the Galaxyn ääreen ja pelaamaan sen alusta loppuun, tuloksena olikin tunnelmallinen, viihdyttävä ja esikuvalleen uskollinen toimintapeli, joka on aivan eri sfääreissä kuin The Avengers.

Hyvässä mielessä siis, jos se ei ollut jo ilmeistä.



Siltä varalta, että Guardians of the Galaxy ei ole käsitteenä tuttu, otetaan nopea tiivistelmä. Kyseessä on alkujaan Marvelin sarjakuvista liikkeelle ponnistanut supersankariporukka, joiden seikkailut ovat alusta saakka painottaneet huumoria, sanailua ja runsaita viittauksia pop-kulttuuriin. Sarjikset löysivät yleisönsä, niiden pohjalta tehdyt elokuvat olivat jättimenestys ja yllättäen Guardians of the Galaxy ei ollutkaan enää vain pienen porukan kulttiklassikko vaan eräs rakastetuimmista Marvel-universumin osista.


Guardians-pelin kohdalla tämä on kaikki vain taustamateriaalia, sillä se vain pohjautuu samaan lisenssiin. Sen kirjoituksesta ei vastaa leffat kirjoittanut James Gunn, eikä rooleissa nähdä tai kuulla elokuvista tuttuja näyttelijöitä. Tämä ei kuitenkaan ole lopulta suunnaton ongelma, sillä kirjoitustiimi on selvästi tajunnut, mistä Guardians-tarinoissa on kyse ja myös peliin palkatut näyttelijät vetävät roolinsa hyvin. Kaikki tuntuvat tavoittelevan elokuvista tuttujen näyttelijöiden tyyliä, mikä tuo kieltämättä touhuun välillä kevyttä halpahallin kopio -tunnelmaa, mutta ainakin itse pääsin siitä ylitse aika nopeasti.

Tämän jälkeen tarjolla on viihdyttävä ja vauhdikas tarina, joka on ladattu täyteen hyvää ja hauskaa dialogia, lennokasta menoa ja tietenkin viittauksia niin miljoonaan suuntaan. Enkä nyt tarkoita vain sitä, että nuoren Starlordin makuuhuone on täynnä kopioita 80-luvun suurten bändien ja pelien tuotoksista, vaan vaikka sitä, että tiimi kohtaa matkallaan Laika-henkisen kosmonauttikoiran, joka on avaruudessa kehittänyt telepaattisia ominaisuuksia ja löytänyt itselleen aivan uuden uran galaksissa.


Kirjoitustiimi on tajunnut aivan oikein, että Guardians-tarinan kantavana teemana on tiimin sisäinen “ei kovin funktionaalinen perhe” -meininki. Niinpä pelaaja pääsee Peter Quillin roolissa ratkomaan ja sovittelemaan kollegoidensa välisiä riitoja vähän väliä. Keskustelut ja niissä tehdyt valinnat ohjaavat tarinaa ja myös muuttavat pelaajan suhteita muihin vartijoihin.

Jos vaikka antaa supervahvan, mutta hyvin kirjaimellisesti ajattelevan Draxin heittää koko maailmalle vihaisen Rocket Raccoonin rotkon ylitse hakkeroimaan tiimin käyttöön siltaa, saa avattua itselleen kätevän oikopolun, mutta myös todennäköisesti pahoitettua Rocketin mielen. Joskus Rocketin (tai muiden) tunteiden tallominen on se oikea ratkaisu, mutta toisinaan ehkä ei. Tee valintasi ja elä niiden mukaan.

Pelin tarinassa Guardianit ovat taas kerran joutuneet liemeen, kun Starlordin tuorein rahantekoidea ("matkustetaan kielletylle alueelle ja metsästetään sieltä harvinainen hirviö mielipuolista hirviökeräilijää varten") kosahtaa. Galaktiset poliisit antavat porukalle muutaman päivän aikaa maksaa eeppiset sakot tai muuten edessä on taas linnakeikka. Tämä johtaa useamman sattuman kautta eeppiseen seikkailuun, jossa taas kerran koko galaksin kohtalo on vaakalaudalla. Kuinkas muuten!



Pelinä Guardians of the Galaxy on kolmannen persoonan toimintamätkyttely, jossa pelaaja ohjastaa kiinteästi Starlordia. Tarjolla on se normaali kykypaletti: väistöjä, ammuskelua, meleehyökkäyksiä ja erikoiskykyjä. Tasojen ja raaka-aineiden kertyessä voi avata käyttöönsä uusia kykyjä sekä tuunailla ja parannella entisiä.


Mutta entä ne muut Guardianit? Taistelun ulkopuolellakin voi käskeä muita avustamaan ongelmanratkonnassa vaikka nakittamalla Draxin kantamaan painavia esineitä paikasta toiseen, Rocketin hakkeroimaan tietokoneita tai Gamoran roikkumaan seinällä ja tarjoamaan Peterille kätevän kiipeilypaikan.

Taistelun aikana pelaaja voi antaa tiimille suoria käskyjä. Kaikilla on neljä erikoiskykyä, joita voi käytellä pienten jäähtymisjaksojen jälkeen. Rocket osaa heitellä kranaatteja, Gamora viillellä ja murhata vihollisia, Groot sitoa näitä juuristoonsa ja niin edelleen. Lisäksi taisteluden aikana aukeaa tilaisuuksia, joissa voi vaikka käskeä Gamoran pudottamaan katossa roikkuvan lastauskontin vihollisten niskaan tai Draxin heittämään pomohirviön painiotteella kanveesiin kunnon kuritusta varten.

Systeemi toimii alkukankeuden jälkeen kohtalaisesti, vaikka näin keskeisenä ominaisuutena onkin vähän rasittavaa taistelun aikana pidellä olkanappia pohjassa ja sitten tehdä kykypaleteissa valintoja, varsinkin siinä vaiheessa kun kaikilla on useampia kykyjä eikä voi enää aktivoida vaikka Draxin erikoiskykyä vain painamalla kahta kertaa samaa nappia.


Valitin ennakkoversion myötä siitä, että vihollisten tekoäly keskittyy aivan liikaa pelaajan kurittamiseen ja tämä on ongelma myös lopullisessa pelissä, mutta nyt se ei enää tapa koko peliä. Hirviöt tuntuvat omistavan valtaosan huomiostaan pelaajalle, mikä tekee taisteluista entistä hektisempää. Nyt kun hommaa pääsi opettelemaan alusta saakka eikä peli heittänyt suoraan keskelle loppupuoliskon kuumia tilanteita, ongelma ei tunnu niin fataalilta. Väistely on armeliasta ja peli on selvästi tasapainotettu sen idean ympärillä, että pelaajalla on usein kiirettä ja paljon huomioitavaa. Oikea-aikaiset väistöt heittävät kehiin superhidastuksen, kykypalettien avaaminen miltei pysäyttää pelin ja niin edelleen. Kyseessä on siis selvästi vain haaste: opettele hallitsemaan kaaosta.

Tästä huolimatta taistelussa on mukana edelleen testiversiosta tuttuja ongelmia. Vaikeustaso jojottaa edelleen viihdyttävän ja 10 uusintayritystä vaativan hevonpaskan välillä ja kun liukastuu liukumiinaan, edessä on usein reippaasti takapakkia, koska tuntemattomasta syystä peli ei tykkää lätkiä checkpointeja pitkien ja monia pienempiä taisteluita sisältävien kohtausten väliin. Kannattaakin totuttautua siihen, että jos pitkän kohtauksen lopussa on haastava minipomo, sitä kohtauksen alkuosaa saa myös pelata läpi useasti.



Guardians of the Galaxy -tiimillä ei varmasti ole ollut hirveän helppoa, sillä peli tuntuu astuvan lyöntivuoroon kaksi paloa tilillään. Yleisen ennakkoluulon mukaan tulossa on halpiskopio leffoista tai lisää jo vähän turhankin tutuksi tullutta Marvel-elokuvamenoa. Kieltämättä pelkäsin itsekin tällaista ennakkoon, mutta väärässä olin. Kehitystiimi on selvästi tajunnut, mistä hyvissä Guardians-tarinoissa on kyse ja lähtenyt sitten toteuttamaan sellaista luottavaisin mielin.


Ehkä suurin yllätys onkin se, että Guardians toimii eniten juuri tunnelmansa ja tarinansa kautta. Kehitystiimi on vanginnut mainiosti elokuvista tutun 80-luvun musamenon, mikä toki tarkoittaa samalla, että Guardiansin streamaus netissä on todellista miinakentässä hyppelyä. Mutta lopputulos näyttää, kuulostaa ja tuntuu Guardians of the Galaxylta. Mukana on tiukkaa ja viihdyttävää kirjoitusta, hauskaa ja hölmöä huumoria sekä toki myös ylitseampuvaa draamaa. Juuri siis niitä juttuja, joita kaipasinkin.

Kun pelaaminenkin on vielä sujuvaa ja usein jopa todella viihdyttävää, Guardians of the Galaxy teki tempun, johon en olisi ennakkoon ikinä uskonut. Se ei ole vain kelvollinen tai hyvä toimintapeli, vaan erittäin hyvä sellainen ja vielä parempi Guardians of the Galaxy -peli.