Joku voisi sanoa, että pelikaupat ovat täynnä zombiepelejä ja että tusinaan mahtuu sata samanlaista teosta. Jostain kummallisesta syystä zombiräiskintöjä tulee aina lisää, minkä lisäksi niille löytyy myös ostajia. Toisaalta Left 4 Dead -sarjan fanit ovat odottaneet jonkinlaisten jatko-osien saapumista kuin kuuta nousevaa. Turtle Rock Studiosin kehittämä Back 4 Blood on tullut nyt paikkaamaan zombinälän, jos sellainen on jollekin päässyt iskemään.



Back 4 Blood sijoittuu vähemmän yllättäen yhteiskunnan romahduksen jälkeiseen maailmaan, jossa tavan tallaajat ovat tappavan tartunnan johdosta muuttuneet ärjyviksi zombeiksi. Ihmiskunnan tulevaisuus on sinusta kiinni ja tehtävänäsi on pelastaa se, mikä pelastettavissa vielä on. Koska räiskintä on yhdessä paljon hauskempaa, on tantereille mahdollista lähteä rymistelemään joko yksin tai yhdessä kolmen muun pelaajan tai tekoälyn kanssa.


Mukana on reilut 30 tehtävää, jotka on jaettu neljään eri jaksoon. Zombien taltuttamista pääsee harjoittamaan suurkaupungeissa, pimeissä metsissä ja sumuisilla maatiloilla. Koko tarina alusta loppuun on putkijuoksua, joten avoimen maailman seikkailua ei kannata odotella. Pelialueet eivät ole kovinkaan mielenkiintoisia ja useamman kerran pelaaja joutuu tyhjentämään samoja alueita yhä uudelleen ja uudelleen. Tulee tunne, että kenttäsuunnittelussa on menty sieltä mistä aita on matalin ja painettu lähinnä copy-paste-nappuloita.

Tasojen vaikeustaso sekä pituus ovat hyvin vaihtelevia. Välillä zombien tappaminen on läpihuutojuttu ja isommatkin örkit kaatuvat kuin viljaa vain. Mutta heti seuraavassa kentässä pelaaja saattaa aivan yllättäen kuolla aiemmin heikkoina pidettyihin ruumiittomiin sieluihin. Myös pituus vaihtelee ja osa kentistä on ohi muutamissa minuuteissa, kun taas toiset voivat kestää parikin tuntia. Jäin silti kaipaamaan pientä tasapainoisuutta sekä vaihtelevuutta.


Vaikka kenttäsuunnittelu ei kerää kiitosta, on Back 4 Blood noin muuten varsin pätevä räiskintäpeli. Mukana on “rogue-liteksi” nimetty korttipelijärjestelmä, joka on aluksi järkyttävän sekava systeemi. Pelaajan silmille heitetään kasapäin kortteja ja yhtäkkiä pitäisi heti ymmärtää, mitä ihmettä niillä kaikilla tehdään ja mikä niiden merkitys on. Olin aluksi jopa korttipakkoja vastaan ja pidin niitä järjettömänä ideana, kunnes yhtenä yönä kun pelasimme toverini kanssa, ymmärsimme niiden järjellisyyden. Nostan käden ylös virheen merkiksi ja myönnän olleeni väärässä. Korttijärjestelmä on harvinaisen nerokas ja ilman sitä Back 4 Blood olisi surkea tekele. Lyhykäisesti selitettynä, korttien tarkoitus on esimerkiksi vahvistaa hahmon ja tiimin ominaisuuksia sekä kykyjä. Toiset kortit taas vaikuttavat siihen, millaisia vihollisia pelialueilla tällä kertaa on tai millaisia erikoistehtäviä sinun tulee suorittaa matkan varrella. Voit esimerkiksi valita kortit, joilla saat koko tiimille enemmän kestävyyttä ja ammuksia. Samalla voit valita itsellesi kortteja, jotka tekevät käyttämästäsi aseesta paremman. Esimerkiksi minä onnistuin pelin loppua kohden luomaan itselleni pelihahmon, jonka lyömäase ja haulikko olivat ylivoimaisen hyviä valitsemieni korttien johdosta. Korttien avulla Back 4 Bloodille yritetään saada uudelleenpeluuarvoa. Valitettavasti korttipakat eivät kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä muuta pelikokemusta niin valtavasti, että jaksaisin toisen kerran lähteä tahkoamaan samaa tarinaa uudelleen.



Oletan, että kehittäjät ovat ajatelleet, että Back 4 Blood pysyisi pelaajien hyppysissä kampanjan läpäisyn jälkeen mukana olevan Swarm-moodin vuoksi. Kyseessä on kahden tiimin välinen kilpailullinen ottelu, jossa vastakkain taistelevat kampanjan puolella nähdyt zombit sekä selviytyjät. Swarmissa nämä kaksi tiimiä ottavat yhteen ja ratkovat, kumpi saa toisen joukkueen hengiltä useamman kerran. Pelaajat vaihtelevat kierroksien aikana pelipaikkoja niin, että roolit vaihtuvat vuorotellen. Areenoina toimivat tutut paikat kampanjasta. Testijakson aikana ottelut olivat epäreiluja, sillä usein pelaajat poistuivat linjoilta, jolloin tiimit olivat epätasaisia, sillä tilalle ei tullut uusia pelaajia. Hauskuus otteluista oli kaukana, mutta olen silti halukas antamaan Swarmille uuden mahdollisuuden hieman myöhemmin.


Sooloseikkailijalle Back 4 Blood tarjoaa hyvin vähän. Vaikka kaikkia pelitiloja on mahdollista pelata myös yksin, on kampanjan pelaaminen solona ainakin toistaiseksi turhauttavaa. Yksinpelaavaa ei nimittäin palkita esimerkiksi pokaaleilla ja pisteillä, mikä on järjetöntä. Miksi mukana on pelitila, jonka pelaaminen ei edistä mitään? Pelaajien antama kritiikki ei ole jäänyt kehittäjiltä huomaamatta, sillä Turtle Rock Studios otti kantaa aiheeseen heti ja kertoi pohtivansa, mitä asialle voisi tehdä. Mikäli ajattelit lähteä taltuttamaan zombeja yksin, suosittelen odottamaan ensiksi kehittäjien ratkaisua. Siihen asti kannattaa jättää Back 4 Blood joko kauppojen hyllyille tai lähteä pelaamaan yhdessä muiden kanssa.



Räiskintäpeleissä pidän tärkeänä, että hommassa on ytyä! Räjähdyksiä! Verta! Suolenpätkiä! Pommeja! Back 4 Bloodissa nämä kaikki toteutuvat. Mukana on laaja kattaus erilaisia aseita ja räjähteitä, joista jokainen on omanlaisensa. Ainoa miinus tosin on, että aseita ei kannata juurikaan vaihdella kesken kaiken, sillä esimerkiksi aseiden lippaita ja tähtäimiä ei saa irti käytössä olevasta pyssystä, jotta ne voisi siirtää seuraavaan tulivermeeseen. Usein päädyinkin käyttämään vain sitä asetta, jonka olin saanut jo alussa, mikä on tylsää, sillä pitkin kenttiä on tarjolla useita erilaisia aseita, mutta usein ne ovat kannossa olevia pyssyjä huonompia. Kannettavissa olevat räjähteet ovat puolestaan mahtavia, sillä esimerkiksi polttopullot sytyttävät isommatkin zombiet hienosti tuleen ja jos heittäjä ei ole varovainen, myös pelaajat. Pahimmillaan ja parhaimmillaan koko ruutunäkymä on ilmiliekeissä, mikä on visuaalisesti hienoa, mutta vaikeuttaa pelaamista. Aseiden äänet ovat mahtipontisia. Kun käteen ottaa esimerkiksi LMG:n ja pistää napin pohjaan, ollaan räiskintäpelin ytimessä. Toisaalta äänenvaimennetulla pistoolilla ampuminen kuulostaa juuri siltä miltä pitääkin, suhina vain käy ja zombia lakoaa solkenaan. Äänimaisemissa ei ole mitään valitettavaa, oikeastaan voisi todeta, että muut räiskintäpelien kehittäjät voisivat ottaa mallia Back 4 Bloodista.


Back 4 Blood onnistuu kokonaisuudessaan olemaan hyvä ja perinteinen räiskintä. Siltä ei kannata odottaa kuitenkaan liikoja, mutta mikäli ystävien kanssa zombien tappaminen ilman sen suurempaa ajatusta kiinnostaa, kannattaa tantereille lähteä yhdessä selviytymään. En ole itse pelannut Left 4 Deadia, mutta siitä huolimatta sanoisin, että Back 4 Bloodia kannattaa käsitellä erillisenä teoksena, eikä lähteä liikaa vertailemaan Left 4 Deadiin tai odottaa tämän olevan Left 4 Dead 3, sillä silloin voi päätyä pettymyksen tielle.

Kehnosta kenttäsuunnittelusta huolimatta nautin matkasta alkuteksteistä aina lopputeksteihin saakka. Kyllähän se on totta, että zombieräiskinnät ovat aina zombieräiskintöjä, joita on välillä pelata ajatuksella “nappi pohjaan ja menoksi”.