Far Cry 6
Arvioitu: | Tietokonepelit |
Genre: | Toimintapelit |
Pelaajia: | 1-2 |
Ikärajoitus: | 18 |
Kehittäjä: | Ubisoft |
Julkaisija: | Ubisoft |
Julkaisupäivä: | 07.10.2021 |
Pelin kotisivut |
Uusi Far Cry, vanha ja tuttu Far Cry
Ubisoftin Far Cry -pelisarja on viimeisten 18 vuoden aikana tarjoillut pelaajilleen runsaasti avoimen maailman räiskintää kuuden pääpelin ja muutaman sivupelin muodossa. Korkeat tuotantoarvot ja rempseä meno selittävät hyvin sen, miksi monet odottavat jokaista sarjan peliä innolla. Yhtäläisesti todellisten muutosten ja parannusten puute pelistä toiseen selittää sen, miksi aika moni muu on jo leipiintynyt koko sarjaan.
Itse heilun kahden leirin välimaastossa. Far Cry -pelit ovat kyllä yleensä viihdyttäviä ja vauhdikkaita, mutta jo muutaman tunnin pelailun jälkeen tajuntaan iskee se tajuaminen, että ai niin. Nämä ovat näitä.
Joten nyt olemme jännän äärellä. Far Cry 6 on ilmestynyt, mutta sisältääkö se vihdoin niitä uudistuksia, joiden ansiosta se voisi tuntua muultakin kuin ai niin-iltä?
Far Cry 6 sijoittuu fiktiiviselle Yaran saariparatiisille, mutta hyvin ilmiselvästi sen todellinen tapahtumapaikka on Kuuba. Sarjanumeroiden hätäinen viilailu ja diktaattorin muodonmuutos eivät läheskään peitä sitä, kun ympärillä on ämpärikaupalla ilmiselvää kuubalaista kulttuuria monine pienine erikoisuuksineen. Teillä esimerkiksi risteilee enimmäkseen 50-luvun jenkkirautoja, koska oikeaan Kuubaan ei kauppapakotteiden takia ole paljon uudempaa autokalustoa tuotu.
Yaran saarta hallitsee "El Presidente", joka polkee kansaansa mutalammikkoon molemmilla saappailla. Ihmiset haaveilevat vapaudesta ja paosta Yhdysvaltoihin, mutta toivon kipinä herää taas kytemään kun vuosia hiljaiseloa viettänyt Libertad-vastarintaliike aloittaa avoimen hyökkäyksen El Presidenteä ja tämän joukkoja vastaan. Jos joku on pelannut aiempia Far Cry -sarjan pelejä, arvostelun lukemisen voikin oikeastaan lopettaa tähän, sillä itse kukin pystyy jo niiden perusteella kuvittelemaan noin 99% pelin rakenteesta ja sisällöstä.
Siltä varalta, että joku ei ole niitä aiempia pelannut (hei, jokainen pelisarjan osa on aina jollekulle se ensimmäinen), Far Cry 6 on avoimen maailman räiskintäpeli, jossa tarkoituksena olisi vapauttaa Yara diktaattorin vallasta. Pelaaja kiertelee saarelta toiselle tuhoamassa sotilasinstallaatioita, suorittamassa tehtäviä ja keräämässä miljoonaa erilaista raaka-ainetta, joiden avulla voi sitten parannella aseitaan, rakennella tukikohtiinsa uusia rakennuksia (jotta saa hieman erilaisia raaka-aineita) ja niin edelleen.
Kaikki on äärimmäisen tuttua. Niin tuttua, että eräs pelisaitti oli vitsinä leikannut omaan videoarvosteluunsa pari minuuttia videota Far Cry 5:stä, eikä kukaan huomannut mitään, ennen kuin saitin porukka paljasti itse jäynänsä.
Innovaatiot voi siis unohtaa, mutta tarkoittaako tämä, ettei Far Cry 6:n pelaaminen olisi hauskaa. No... joo ja ei.
Far Cry 6 ei siis voita palkintoja innovaatiosta, vaikka mukana kieltämättä on taas muutamia uudistuksia ja parannuksia. Ubisoftin väki on jo tässä vaiheessa onnistunut hiomaan Far Cry -pelikuvionsa niin sujuvaksi, että kokemusta voisi verrata ravintomassoihin. Ei tarvitse pureskella tai pelätä, että suuhun osuisi mitään teräviä reunoja, mutta toisaalta ei kannata myöskään odottaa mitään hirveän eksoottisia elämyksiä.
Ne suuret uudistukset – joskin se sana "suuri" todennäköisesti juuri nyt punastelee häpeissään – ovat, että pelaaja voi muiden sivuaktiviteettien ohella pelata dominoita, harrastaa kukkotappelua ja kuunnella autossaan latinoiskelmiä. MOBA-peleistä lainattuna ideana varustesettiinsä saa myös tuhovoimaisia erikoisaseita, jotka latautuvat käytön jälkeen useiden minuuttien ajan, mutta sitä nopeammin, mitä enemmän vihollisia odotellessaan murhaa. Ei, idealla ei ole mitään tämän parempaa pelin maailman sisäistä selitystä, mutta ainakin vaikkapa selkään lastatun raketinheitinlavetin laukaiseminen on aina hauskaa.
Pienissä annoksissa pelattuna Far Cry 6 on viihdyttävä peli. On hauskaa ajella tankilla vihollistukikohdissa, polttaa liekinheittimellä puoli saarta paljaaksi tai katsella, kun lemmikkialligaattori syö vihollistukikohdan pomon aamupalaksi. Peli näyttää sikamaisen kauniilta ja pääosin myös pyörii hyvin (joskin tästä lisää hetken kuluttua), joten periaatteessa nautinnollisen räiskintäpelin ainekset ovat kyllä kasassa.
Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että en olisi jo parin tunnin pelaamisen jälkeen ollut aika leipiintynyt koko peliin. Tässä vaiheessa kaava on käyty läpi jo niin miljoonaan kertaan niissä kymmenessä erilaisessa Ubisoftin avoimen maailman toimintapelisarjassa, jotka noudattavat suurelta osin samoja linjoja, etteivät pienet uudistukset enää riitä. Kun peli avaa eväskorinsa ja paljastaa ne miljoonat kerättävät raaka-aineet, miljoonat löydettävät esineet, tukikohtien rakentelut, aseiden kustomoinnit ja lukemattomat muut tutut jutut, fiilis ei ole enää innostunut. Se on uupunut, lannistunut, masentunut. Taas tätä. Useamman kymmenen tunnin edestä.
Koska kyseessä on Ubisoftin avoimen maailman peli, odotettavissa on sen peruskaavan ohella myös ämpärikaupalla teknisiä ongelmia. PC-versio tosiaan pyöri enimmäkseen hyvin, mutta kaatui arvostelujakson aikana useita kertoja. Näiden totaalisten stoppien ohella ongelmia riittää. Skriptaus tökkii usein ja pakottaa aloittamaan tehtävät uudelleen, kun saatettava tiimikaveri juoksi päin nurkkaa eikä löydä sieltä tietään pois, tai kun määränpäähän saapuminen ei tee mitään.
Useita kertoja onnistuin myös jumittamaan pelini yrittämällä vaikka kiivetä laivan kaiteen tai matalan aidan ylitse, jolloin pelihahmoni juuttui purkitettuun animaatioon eikä pystynyt enää liikkumaan. Kun automaattitalletuksen lataaminen sitten palauttaa pitkän tehtävän alkuun, ärräpäät ovat lähellä.
Pelimoottori tuntuu muutenkin natisevan liitoksistaan, koska esimerkiksi se panssarivaunulla rymistely ei ole niin hauskaa kuin voisi toivoa. Suuri osa maailman sisällöstä on tehty jostain jumalallisesta aineksesta, johon eivät tehoa luodit, panssarivaunun kranaatit tai telaketjutkaan. On vähintään turhauttavaa huomata jumittuneensa, koska ajoi päin tuhoutumatonta postilaatikkoa. Tai kun fysiikkamoottori bugaa ja tankin alle jääneen sotilaan ruumis juuttuu teloihin, jossa se sitten hakkaa tankin kappaleiksi, kun yrittää ajaa eteenpäin.
Joten, Far Cry 6. Tavallaan se on juuri sitä, mitä odotinkin: jälleen yksi näistä. En oikeasti enää toivonut, että peliin olisi tulossa mitään merkittäviä uudistuksia tai parannuksia, koska eihän näihin ikinä tule. Ei niin kauan, kun pienet uudistukset ja uuden näköinen, eksoottinen hiekkalaatikko riittävät kantamaan pelisarjan vahvoihin myynteihin.
Jos aivoton avoimen maailman tykitys kuulostaa kivalta jutulta syksyn pimeneviin iltoihin, niin tässä sitä siis on. Mutta todellakaan ei kannata odottaa mitään kaavasta poikkeavaa tai ihmeellistä sisältöä.
Itse heilun kahden leirin välimaastossa. Far Cry -pelit ovat kyllä yleensä viihdyttäviä ja vauhdikkaita, mutta jo muutaman tunnin pelailun jälkeen tajuntaan iskee se tajuaminen, että ai niin. Nämä ovat näitä.
Joten nyt olemme jännän äärellä. Far Cry 6 on ilmestynyt, mutta sisältääkö se vihdoin niitä uudistuksia, joiden ansiosta se voisi tuntua muultakin kuin ai niin-iltä?
Castron varjossa?
Far Cry 6 sijoittuu fiktiiviselle Yaran saariparatiisille, mutta hyvin ilmiselvästi sen todellinen tapahtumapaikka on Kuuba. Sarjanumeroiden hätäinen viilailu ja diktaattorin muodonmuutos eivät läheskään peitä sitä, kun ympärillä on ämpärikaupalla ilmiselvää kuubalaista kulttuuria monine pienine erikoisuuksineen. Teillä esimerkiksi risteilee enimmäkseen 50-luvun jenkkirautoja, koska oikeaan Kuubaan ei kauppapakotteiden takia ole paljon uudempaa autokalustoa tuotu.
Yaran saarta hallitsee "El Presidente", joka polkee kansaansa mutalammikkoon molemmilla saappailla. Ihmiset haaveilevat vapaudesta ja paosta Yhdysvaltoihin, mutta toivon kipinä herää taas kytemään kun vuosia hiljaiseloa viettänyt Libertad-vastarintaliike aloittaa avoimen hyökkäyksen El Presidenteä ja tämän joukkoja vastaan. Jos joku on pelannut aiempia Far Cry -sarjan pelejä, arvostelun lukemisen voikin oikeastaan lopettaa tähän, sillä itse kukin pystyy jo niiden perusteella kuvittelemaan noin 99% pelin rakenteesta ja sisällöstä.
Siltä varalta, että joku ei ole niitä aiempia pelannut (hei, jokainen pelisarjan osa on aina jollekulle se ensimmäinen), Far Cry 6 on avoimen maailman räiskintäpeli, jossa tarkoituksena olisi vapauttaa Yara diktaattorin vallasta. Pelaaja kiertelee saarelta toiselle tuhoamassa sotilasinstallaatioita, suorittamassa tehtäviä ja keräämässä miljoonaa erilaista raaka-ainetta, joiden avulla voi sitten parannella aseitaan, rakennella tukikohtiinsa uusia rakennuksia (jotta saa hieman erilaisia raaka-aineita) ja niin edelleen.
Kaikki on äärimmäisen tuttua. Niin tuttua, että eräs pelisaitti oli vitsinä leikannut omaan videoarvosteluunsa pari minuuttia videota Far Cry 5:stä, eikä kukaan huomannut mitään, ennen kuin saitin porukka paljasti itse jäynänsä.
Innovaatiot voi siis unohtaa, mutta tarkoittaako tämä, ettei Far Cry 6:n pelaaminen olisi hauskaa. No... joo ja ei.
Rempseää menoa ja räimettä
Far Cry 6 ei siis voita palkintoja innovaatiosta, vaikka mukana kieltämättä on taas muutamia uudistuksia ja parannuksia. Ubisoftin väki on jo tässä vaiheessa onnistunut hiomaan Far Cry -pelikuvionsa niin sujuvaksi, että kokemusta voisi verrata ravintomassoihin. Ei tarvitse pureskella tai pelätä, että suuhun osuisi mitään teräviä reunoja, mutta toisaalta ei kannata myöskään odottaa mitään hirveän eksoottisia elämyksiä.
Ne suuret uudistukset – joskin se sana "suuri" todennäköisesti juuri nyt punastelee häpeissään – ovat, että pelaaja voi muiden sivuaktiviteettien ohella pelata dominoita, harrastaa kukkotappelua ja kuunnella autossaan latinoiskelmiä. MOBA-peleistä lainattuna ideana varustesettiinsä saa myös tuhovoimaisia erikoisaseita, jotka latautuvat käytön jälkeen useiden minuuttien ajan, mutta sitä nopeammin, mitä enemmän vihollisia odotellessaan murhaa. Ei, idealla ei ole mitään tämän parempaa pelin maailman sisäistä selitystä, mutta ainakin vaikkapa selkään lastatun raketinheitinlavetin laukaiseminen on aina hauskaa.
Pienissä annoksissa pelattuna Far Cry 6 on viihdyttävä peli. On hauskaa ajella tankilla vihollistukikohdissa, polttaa liekinheittimellä puoli saarta paljaaksi tai katsella, kun lemmikkialligaattori syö vihollistukikohdan pomon aamupalaksi. Peli näyttää sikamaisen kauniilta ja pääosin myös pyörii hyvin (joskin tästä lisää hetken kuluttua), joten periaatteessa nautinnollisen räiskintäpelin ainekset ovat kyllä kasassa.
Mutta valehtelisin, jos väittäisin, että en olisi jo parin tunnin pelaamisen jälkeen ollut aika leipiintynyt koko peliin. Tässä vaiheessa kaava on käyty läpi jo niin miljoonaan kertaan niissä kymmenessä erilaisessa Ubisoftin avoimen maailman toimintapelisarjassa, jotka noudattavat suurelta osin samoja linjoja, etteivät pienet uudistukset enää riitä. Kun peli avaa eväskorinsa ja paljastaa ne miljoonat kerättävät raaka-aineet, miljoonat löydettävät esineet, tukikohtien rakentelut, aseiden kustomoinnit ja lukemattomat muut tutut jutut, fiilis ei ole enää innostunut. Se on uupunut, lannistunut, masentunut. Taas tätä. Useamman kymmenen tunnin edestä.
Teknisten ongelmien varjossa
Koska kyseessä on Ubisoftin avoimen maailman peli, odotettavissa on sen peruskaavan ohella myös ämpärikaupalla teknisiä ongelmia. PC-versio tosiaan pyöri enimmäkseen hyvin, mutta kaatui arvostelujakson aikana useita kertoja. Näiden totaalisten stoppien ohella ongelmia riittää. Skriptaus tökkii usein ja pakottaa aloittamaan tehtävät uudelleen, kun saatettava tiimikaveri juoksi päin nurkkaa eikä löydä sieltä tietään pois, tai kun määränpäähän saapuminen ei tee mitään.
Useita kertoja onnistuin myös jumittamaan pelini yrittämällä vaikka kiivetä laivan kaiteen tai matalan aidan ylitse, jolloin pelihahmoni juuttui purkitettuun animaatioon eikä pystynyt enää liikkumaan. Kun automaattitalletuksen lataaminen sitten palauttaa pitkän tehtävän alkuun, ärräpäät ovat lähellä.
Pelimoottori tuntuu muutenkin natisevan liitoksistaan, koska esimerkiksi se panssarivaunulla rymistely ei ole niin hauskaa kuin voisi toivoa. Suuri osa maailman sisällöstä on tehty jostain jumalallisesta aineksesta, johon eivät tehoa luodit, panssarivaunun kranaatit tai telaketjutkaan. On vähintään turhauttavaa huomata jumittuneensa, koska ajoi päin tuhoutumatonta postilaatikkoa. Tai kun fysiikkamoottori bugaa ja tankin alle jääneen sotilaan ruumis juuttuu teloihin, jossa se sitten hakkaa tankin kappaleiksi, kun yrittää ajaa eteenpäin.
Joten, Far Cry 6. Tavallaan se on juuri sitä, mitä odotinkin: jälleen yksi näistä. En oikeasti enää toivonut, että peliin olisi tulossa mitään merkittäviä uudistuksia tai parannuksia, koska eihän näihin ikinä tule. Ei niin kauan, kun pienet uudistukset ja uuden näköinen, eksoottinen hiekkalaatikko riittävät kantamaan pelisarjan vahvoihin myynteihin.
Jos aivoton avoimen maailman tykitys kuulostaa kivalta jutulta syksyn pimeneviin iltoihin, niin tässä sitä siis on. Mutta todellakaan ei kannata odottaa mitään kaavasta poikkeavaa tai ihmeellistä sisältöä.
Far Cry 6 (Tietokonepelit)
Enimmäkseen toimiva avoimen maailman räiskintäpeli, mutta tuntuu aiempia pelanneesta aivan liian tutulta.
- Nätti kuin mikä
- Paljon tekemistä
- Hirmuinen määrä aseita ja leluja
- Räiskintäkokemus on enimmäkseen hyvin toimiva ja hiottu
- Kuubalainen tunnelma on viihdyttävä ja värikäs
- Kaksinpeli on aina hauskaa
- Tuntuu ihan liian tutulta, todelliset uudistukset loistavat poissaolollaan
- Tekniset ongelmat: kaatuilua, skriptausongelmia ja muuta mukavaa
- ”Ei ei, emme me ole poliittisia” -asenne jättää tarinan todella pliisuksi
- Suuri osa sisällöstä on vain hyödytöntä mittarien täyttämistä, jotta voi täyttää toisia mittareita
- Sisältää yllin kyllin mikromaksuja
- Tuhoutumaton maailma tuhoamispelissä on vähän heikko juttu
Keskustelut (1 viestiä)
20.10.2021 klo 10.04
Kirjoita kommentti