On reilut viisi vuotta siitä, kun ensi kertaa törmäsin Ryu Ga Gotoku Studion mielenmaisemiin Yakuza-pelisarjassa. Näistä erikoisista tarinaa, tappelua ja puhdasta japaniaa yhdistävistä peleistä tuli nopeasti suosikkejani ja odotin uusia osia innolla, vaikka tiesin luvassa olevan periaatteessa sitä ihan samaa. Sen jälkeen, kun Kazuma Kiryun tarina saatiin maaliin Yakuza 6:ssa, on studio jatkanut kahden rintaman taktiikalla: Yakuza: Like a Dragon vie peruspeliä uuteen, roolipelimäisempään suuntaan, Judgment taas vaihtaa päähenkilöä radikaalimmin ja lisää hieman minipelejä, mutta pitää perusrungon ennallaan. Näin vuoropohjaiseen taisteluun tympääntyneet voivat jatkaa perinteisemmin Takayuki Yagamin seikkailujen parissa.


Molemmat pelit myös käyttävät samoja ympäristöjä: kun Like a Dragon laajensi viimeksi Yakuzan reviiriä Yokohamaan, nyt Judgment seuraa perässä. Edellisestä osasta tutut Sugiura ja Tsukumo ovat perustaneet oman etsivätoimiston Ijinchoon – joka siis on samalla tavoin kuvitteellinen kaupunginosa kuin Kamurocho Tokiossa. Takayuki ja Kaito lähtevät avustamaan tuttaviaan ja tulevat samalla tempautuneeksi mukaan aikamoiseen hullunmyllyyn.



Kaikkia Yakuza-universumin pelejä yhdistää se, että käsikirjoitukseen on panostettu: käytännössä jokainen peli sisältää hurjia käänteitä, joita on melkein mahdoton arvata ennalta, ja tästä muodostuukin iso osa niiden viehätystä. Välillä tämä on tosin edellyttänyt sen sortin piilohenkilöllisyys- ja salaliittokikkailua, että pelaaja jo haroo hiuksiaan, mutta Lost Judgmentin kohdalla tähän ei ole tarvinnut turvautua: tarina on hyvin kirjoitettu ja pääosiltaan varsin uskottava. Siis jos unohdetaan se, että Yagami on aivan käsittämätön kamppailulajisankari, joka päihittää vaikka joukkueellisen vastustajia paljain käsin ja joutuu yllätetyksi vain, kun se on tarinan kannalta tarpeen.


Nykykäytännön mukaisesti pelin alkuun on asetettu sisältövaroitus, mutta harvoin se on aivan niin aiheellinen kuin tässä tapauksessa. Lost Judgmentin kertomus on aidosti heviä kamaa, jossa käsitellään niin koulukiusaamista, itsemurhia kuin seksuaalista häirintää – ja yllättävän kypsästi, huomioiden miten vaikeaa japanilaisten tuntuu välillä olevan ottaa tosissaan tätä viimeksi mainittua. Vaan ei hätää, aivan täysin ei Japani ole sentään karvoistaan päässyt: pantsu-läppää on tietenkin mukana sitä kaipaaville ja naisten pitää edelleen tälläytyä hostess-asuihin suorittaessaan peitetehtävää.



Tuttuun tapaan peli on myös kuorrutettu kaikenlaisella ekstralla, jota voi harrastaa pääjuonen ohessa. Mukana on taas läjä Segan kolikkopelejä, joista useimmat ovat jo vanhoja tuttuja, eikä itselleni tuntemattomin Motor Raid juuri innostanut. Sen sijaan se innosti, että Yagamin etsivätoimistosta löytyy nyt edellisen osan tylsähkön flipperin sijaan emuloitu Master System, johon voi myös keräillä pelejä osto- ja myyntiliikkeistä! Osa tarinasta sijoittuu kouluun, jossa on myös mahdollista avata käyttöön erilaisia sivukertomuksia. Hieman epäselväksi tosin jäi, mikä osa niistä on DLC:tä, sillä arvostelukoodilla avautui pelistä kaikki mahdollinen.


Varsinaisia sivutehtäviä sekä etsiväkeikkoja on myös hyvin tarjolla, mikä onkin hyvä, sillä rahaa kuluu runsaasti kaikenlaisiin hankintoihin. Keräiltäviä esineitä riittää myös, ja osaa niistä tarvitaan drone-kilpailuissa, osaa taas erilaisten taistelua parantavien uutteiden valmistuksessa. Niille tulee tarvetta, sillä vaikka perustaisteluista selviää käytännössä naputtamalla komboa toisensa perään, säännöllisesti kohdattavat pomovastukset sammuttavat pelaajan elonkajon muutamalla lyönnillä ja vaativat joko enemmän strategiaa tai jonkin tujun voimajuoman kaatuakseen. Tässä suhteessa Lost Judgment on onneksi armollinen, sillä kuoleman jälkeen saa yrittää heti uudelleen ilman rahojen menettämistä tai muuta rangaistusta.

Aivan ehdoton parannus entiseen verrattuna on, että pelaaja saa varsin varhaisessa vaiheessa käyttöönsä rullalaudan. Se nopeuttaa siirtymiä paikasta toiseen ja helpottaa myös aivan turhien taisteluiden välttämistä. Kaupungilla pyörii vielä pelin loppuvaiheessakin täydellisiä heittopusseja, joiden on pakko käydä pelaajan kimppuun, vaikka matsin voitosta ei palkita sen kummemmin rahalla, kokemuksella kuin kunnon esineilläkään.



Muutaman illan melko obsessiivisen pelaamisen jälkeen asia alkoikin käydä selväksi: Lost Judgment on omasta mielestäni RGGS:n paras peli tähän mennessä. Sen tarina on eheä, pelaajan elämää on helpotettu monilla eri tavoilla, ja kun tähän vielä ympätään uusimman konsolisukupolven salamannopeat lataustauot, käsissä on paketti, josta ei malttaisi päästää irti. Onneksi ei ihan heti tarvitsekaan, sillä pitkähkön pääjuonen lisäksi tarjolla on oheistoimintaa kymmeniksi tunneiksi, kahdessa eri sijainnissa.


Pelin julkaisun jälkeen Ryu Ga Gotoku Studiossa ilmoitettiin isoista muutoksista. Yakuza-sarjaa alusta asti luotsannut Toshihiro Nagoshi siirtyy syrjään ja uusi all-male panel jatkaa työtä. Tulossa on uusi Like a Dragon ja jatkoa muullekin. Onkin mielenkiintoista nähdä, pysyykö taso jatkossakin näin korkealla vai jääkö Lost Judgment itselleni ylittämättömäksi kokemukseksi.