Paljastan teille nyt tämän arvostelun ydinkohdan heti alkuunsa; Electronic Artsin Fight Night Round 4 on helposti maailman paras nyrkkeilypeli. Toki historiasta löytyy hyviä nyrkkeilypelejä Punch-Outista 4D Sports Boxingiin, mutta jostain syystä pelinkehitys on aina keskittynyt enemmän mielikuvituksellisiin Street Fighter -tyylisiin katutappeluihin maailman vanhimmaksi urheilulajiksi tituleeratun, herrasmiesmäisen nyrkkeilyn sijaan. Fight Night Round 4 ei anna katutappelijoille tai vapaapainijoille yhtään mitään, mutta nyrkkeilystä hitusenkaan kiinnostuneille on EA kattanut kynttiläillallisen. Kynttilöiden sijaan käytetään kuitenkin hammassuojia ja hempeily on korvattu luita rutisuttavilla nyrkiniskuilla.



Modernille urheilupelille tyypilliseen tapaan Round 4 antaa pelaajan käydä läpi koko nyrkkeilijän pitkän, harjoitussalin amatööriturnauksesta aina jättimäisissä puitteissa järjestettäviin mestaruusotteluihin asti. Nyrkkeilijän ura ei ole kuitenkaan loputon, vaan ajan koittaessa pelaajan on lyötävä hanskat tiskiin, mieluiten suosionsa huipulla ja kaiken jo voittaneena legendana. Uran voi kahlata läpi pelissä olevien kymmenien lisensoitujen nyrkkeilijöiden roolissa tai luoda omien mieltymysten mukaisen urheilijanuorukaisen. Oman hahmon muokkaamiseen on annettu keskivertoa vähemmän mahdollisuuksia, mutta toisaalta tämä estää violettien mutanttinaamojen ilmestymisen muuten autenttista kehätunnelmaa pilaamaan.

Kun rintakarvojen muoto ja shortsien väritys on saatu mieleiseksi, alkaa uralla eteneminen ottelu kerrallaan kohti oman painoluokan mestaruutta. Ottelut merkitään muista EA:n urheilupeleistä tutun oloiseen kalenteriin. Kunkin ottelun jälkeen urheilija tarvitsee noin kuukauden palautumisajan, ja ennen seuraavaa ottelua voidaan haluttuja taitoja hioa mielekkäin minipelein toteutetussa treenijaksossa. Tuttua on myös simulointi, jolla otteluita ja harjoittelujaksoja voidaan jättää tekoälyn vastuulle, mikäli pelaaja ei syystä tai toisesta tahdo jokaista haastajaa lyödä omakätisesti kanveesiin.

Mestaruusvöiden lisäksi uranyrkkeilijä voi saada palkintoja erilaisissa sarjoissa, kuten vuoden puolustavana nyrkkeilijänä tai parhaan ottelun osallisena. Uratilaan ei ole tungettu liikaa toimintoja vaan eteneminen on melko suoraviivaista. Statistiikkaa tietenkin löytyy jälleen kaikesta mahdollisesta, joten kylmäkiskoiset laskelmoijat voivat kehittää taitojaan erilaisia käppyröitä ja iskujen osumaprosentteja arvioimalla.



Legacy Mode -uratilan lisäksi tarjolla on tietenkin moninpelitila sekä pikaottelu, jossa valitaan kaksi kehään astujaa ja areena, minkä jälkeen voidaan keskittyä vain kaverin leuan pehmentämiseen. Round 4 on saanut alleen täysin uuden pelimoottorin ja muiden EA:n urheilupelien mukaan nyrkkeilykin hoidetaan niin sanotulla total control -ohjauksella, jossa jytisevät iskut toimitetaan vastustajan rankaan oikeaa analogitattia käyttäen. Vasemmalla tatilla liikutetaan jalkoja ja liipasimilla hoidetaan väistelyä ja torjuntaa. Järjestelmä toimii kuin ajatus ja Round 4 onkin saanut kunnian olla ensimmäinen Xbox-peli, jossa olen saanut peukaloni kipeäksi raivokkaasta tatinhakkuusta.

Aluksi peli tuntuu varsin helpolta ja amatööripugilistit putoavat kehään vaivattomasti. Kun sijoitus omassa painoluokassa nousee, alkaa vastustajien taso kiivetä pian varsin jyrkästi ja etenkin liian lyhyen tai lyhytkätisen nyrkkeilijän aluksi luonut pelaaja huomaa olevansa pian pelkkä harjoitussäkki isompien korstojen lajissa. Myös alkuotteluiden huoleton nyrkinheilutus saa varsin pian väistyä taktisen kyttäyksen tieltä, jossa jokainen isku on harkittu ja käsi ei heilahda kuin juuri sillä sekunnin murto-osalla kun vastustajaparka laskee puolustuksensa. Tässä vaiheessa peli muuttuu alun arcade-mätöstä myös visuaalisesti aidomman oloiseksi kehäkyttäykseksi ja vastustajan reaktioiden lukemiseksi. Verkkopeleissä on syytä omaksua tämä lähestymistapa heti alkuunsa tai muuten koko lyhyt ottelu koostuu hahmon keräilystä kasaan kehän pohjalta.

Erilaisia iskuja pelissä on useita, valitettavasti tyrmäävimmät näistä vaativat kirurgintarkkaa analogisauvan pyöräyttämistä. Ilman kattavaa harjoittelua ottelun tiimellyksessä hermostuva pelaaja alkaa takoa esimerkiksi lukuisia oikeita suoria yrittäessään yhtä poskeen tähdättyä isoa heijaria. Tässä mielessä onkin hyvä, että peliin saa syyskuusta jakoon tulevan päivityksen myötä mahdollisuuden käyttää myös digitaalipainikkeita nyrkkien ohjastamiseen. Nyt digitaalipainikkeista saadaan komennettua heikkohappinen kehäkettu sitomaan toiseen nyrkkeilijään tai työntämään samaa yrittävää vastustajaa kauemmas. Painikkeista hoituu myös muka-näyttävän erikoislyönnin sekä sääntöjä rikkovan pääpuskun aktivointi.



Ärsyttävin piirre Round 4:ssä ovat noin kolme lausahdusta suuhunsa saaneet selostajat, jotka toistavat tasan samat latteudet aivan jokaikisessä ottelussa, ja pian kehässä hikipäissään huhkivan hahmonsa tahtoisikin suunnata vapaapainityyliin narujen ulkopuolelle tukkimaan selostajakaksikon väsyneet suuvärkit pysyvästi. Selostuksen saa onneksi myös pois päältä pelin valikoista, mikä laskee kohonnutta ärsytysmittaria huomattavasti. Selostajien ohella kehän laidalta parkuu myös manageri ohjeitaan, mutta tämän vinkit tuntuvat vaihtelevan varsin satunnaisesti ja ukon jorinat jäävätkin usein toteuttamatta omaa otteluvisiota toteutettaessa.

Erien välillä huilataan hetki omassa kulmassa ja huoltojoukot parsivat naamastaan turvonnutta sankaria kasaan minkä ehtivät. Kehässä saavutetusta hyvästä iskujen perillemenoprosentista, vastustajan kanveesiin saamisesta ynnä muusta saa pisteitä, joita käytetään lepohetkillä joko viiltojen ja verenvuodon tyrehdyttämiseen, terveyden palauttamiseen tai jaksamisen palauttamiseen. Välilepuutus tuokin otteluun lisää taktista syvyyttä, sillä huonossa kunnossa oleva nyrkkeilijä saattaa pudota yhdestäkin iskusta tajuttomana maihin, mutta toisaalta aivan puhkihikoilutettu kaveri ei jaksa enää juuri hanskaansa nostaa vastustajaansa vasten, joten vahingon aikaansaaminen vaikeutuu huomattavasti.

Etenkin otteluissa, jotka venyvät täyteen kymmenen erän mittaansa alkaa molempien pukarien kunto olemaan lopussa jo sen verran vähissä, että harvakseltaan heiteltävien iskujen suorittamisen raskaus tuntuu sohvalla asti. Fyysinen väsymys tarttuu hienosti ruudulta pelaajaan, joka yrittää tiristää hahmostaan viimeisetkin lihasjännitteet siihen ratkaisevaan pisteeseen riittävään alakoukkuun. Ottelun jälkeen hahmon lepuutuksen lisäksi pelaajan on syytä lepuuttaa hermojaan ja peukaloitaan.



Fight Night Round 4 on kokonaisuutena tasapainoinen peli, jossa mikään osa-alue selostajia lukuun ottamatta ei käy pahasti sohvaurheilijan hermoon. Grafiikka on huikeaa ja kehässä lentää hiki niin, että roiskeet tuntuvat tulevan silmille asti. Äänimaailma toimii myös ja hidastuksena esitettävät teholyönnit päästävät ilmoille niin ilkeän rusahduksen, että ikeniä kirveltää. Musiikkia kuullaan pelin valikoissa ja tälläkin kertaa nojataan pääasiassa mitäänsanomattomaan jou-jou-hip-hop-linjaan, mutta jumputus ei kuitenkaan ole sinänsä häiritsevää. Amatöörinyrkkeilijöille, kuten itsellenikin, pelin varsin yht'äkkisesti nouseva vaikeustaso saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia ja manauksia, mutta asiaan keskittymisen ja rauhoittumisen jälkeen nyrkkeilyn syvä taktisuus alkaa valjeta paatuneimmallekin katutappelijalle. Innolla jään odottamaan Round 5:ttä, sillä tästä lajista saattaa olla vaikeaa enää tuntuvasti parempaa peliä tehdä.