Futismania kukoistaa, kun jalkapallokatsomot ympäri Eurooppaa ovat täyttyneet taas pandemian jäljiltä ja kesällä nautittiin erinomaisista EM-kisoista, tällä kertaa Suomen omien Huuhkajien kera. Uudet kaudet ovat startanneet huippusarjoissa ja se tarkoittaa myös sitä, että uusi FIFA-videopeli julkaistaan. Uudenkarhean futispelin odotus onkin palkittu, ainakin niiden osalta, jotka kokevat sen uuden sukupolven laitteilla. Viime vuoden versio julkaistiin jälkikäteen uutuuskonsoleille, mutta nyt ensimmäistä kertaa FIFA julkaistaan suoraan Playstation 5:lle ja Xbox Series -konsoleille. Vanhojen konsolien ja PC:n FIFA-fanit joutuvat tyytymään hyvin karsittuun versioon. Testasimme peliä Playstation 5:llä.


FIFA 22 tuntuu heti alkuun uudelta, sillä täysin uudenlainen, välianimaatiopainotteinen aloitus pyörähtää käyntiin pelin latauduttua ensi kertaa. Lyhyen alkuvideon jälkeen luodaan oma pelihahmo ja käydään muutamat treenit läpi. Startti on hauskasti käsikirjoitettu ja sisältää esiintymisiä jalkapallomaailman tunnetuilta hahmoilta, kuten David Beckhamilta, Kylian Mbappelta ja Thierry Henrylta. Luodulla hahmolla voi myöhemmin pelata katufutista Volta-pelimuodossa ja avatarin voi siirtää myös muihin pelimuotoihin.



Ensimmäistä ottelua pelattaessa pelisarjan veteraanina huomaa heti, että nyt on Fifan pelaamisessa oikeasti uusi tuntuma: Liikkuminen on sulavampaa, pallon lentoradat erilaisia, harhauttelussa uusi tuntuma, ilmataisteluissa hyvää vääntöä, maalivahdit tekevät ihan uusia temppuja ja tekoälyvastustaja on löytänyt uusia aseita pelaamiseensa. Kaikessa on mukavasti rauhallisempi ote ja hitaampi tempo.


Pidempään pelatessa alkaa toki löytää Fifalle ominaisia pieniä erikoisuuksia sekä tekoälyn puutteita. Koneen ohjaamat vastustajat eivät usein tajua ollenkaan prässätä ottelun lopussa, vaikka olisivat yhden maalin tappiolla, joten matsin loppuun asti saa rauhassa syötellä toppareilla toisilleen. Tekoäly ei myöskään osaa merkata pelaajia, jotka sivurajaheitossa liikkuvat paitsioon hakemaan syöttöä. Joku on unohtanut kertoa tekoälylle, että rajaheitoissa ei ole paitsiosääntöä. Hyökkäystaktiikoissaan tekoäly on kuitenkin entistä monipuolisempi ja käyttää vaihtelevasti keskityksiä, läpisyöttöjä ja kaukolaukauksia.

Tuomarit ovat selkeä heikkous FIFA 22:ssa. Varsinkin tekoälyä vastaan pelatessa on todella harvinaista saada vapaapotkuja hyviltä sektoreilta ja tuomareiden linja on usein kovin sekava. Dumarien linja tuntuu olevan säädetty pelkästään online-pelaajat mielessä pitäen - olisikohan jo aika tuoda tuomareille säädettäviä asetuksia pelin offline-pelimuotojen puolelle?



“Hypermotion” oli EA:lla vuoden tärkein markkinointitermi pelin tiimoilta ja sen alle on niputettu sekä animaatioiden uudistukset että joukkueiden kollektiivinen liikkuminen. Termiä “koneoppiminen” ei ole sitäkään pelätty käyttää markkinointimateriaaleissa. Animaatioita on eittämättä lisätty ja jengin liikkumisessa on jotain uutta, mutta se on sitten eri asia, että kuinka autenttista tai järkevää se joka hetkessä on. Hieman tuntuu, että Hypermotion-tekniikka on ajanut kaikkien kustomoitavien taktiikoiden ohi ja säätää taktiikkavalikoista sitten millaista linjan korkeutta tai puolustustyyliä vain, niin Hypermotion tuntuu määräävän linjojen väliset etäisyydet ja koko joukkue pyrkii liikkumaan todella kollektiivisesti koko ajan. Välillä tämä on todella hienoa ja välillä taas hieman harmillista, kun hyökkääjät eivät tarvittaessa osaa jäädä kärkkymään ylös tai puolustajat tiputtautua matalaan blokkipuolustukseen.


Uusien animaatioiden myötä pelaajat tuntuvat liukkaammilta ja reagoivat terävämmin ohjaimen komentoihin. Harhauttelu sekä kuljetus tuntui paremmalta kuin vuosiin ja vastustajista pääsee ohi myös ilman erillisiä temppuja, kun vain ajoittaa käännöksensä ja spurttinsa oikein. Pallon lentoratojen fysiikkoja on uudistettu ja niitäkin hyvään suuntaan. Puolenvaihdot ovat ihanan silkkisiä, maalipotkut lähtevät nyt pidemmälle, syötöt napsuvat terävästi ja kaukovedoillakin voi taas tehdä näyttäviä maaleja.


Oma suosikkipelimuotoni on aina ollut Career Mode, eli kausipelitila, enkä tälläkään kertaa malttanut olla panostamatta siihen eniten. Vuosittain manageripuoli on yleensä saanut enemmän uudistuksia, mutta tänä vuonna huomiota on annettu enemmän myös tälle yksittäisellä pelaajalla pelattavalle kausipelitilalle. Mukaan on tuotu taitopuita, matsien ulkopuolella nähtäviä animaatiota ja monipuolisempia tavoitteita. Näistä huolimatta Player Career ei minua oikein vienyt mukanaan, sillä usein tavoitteet ovat aika tolkuttomia ja niiden suorittaminen menee koutsin silmissä aina esimerkiksi maalien teon edelle. Nyt sentään vuosien toivomisen jälkeen oma pelaaja pystyy aloittamaan vaihtopelaajanakin.


Manageritila on kuitenkin se, minkä testaamista eniten odotin, vaikka siihen ei oltukaan lupailtu kun oikeastaan yksi suurempi uudistus. Se on kuitenkin varsin merkittävä uudistus, sillä nyt voi luoda täysin uuden, oman seuransa, mikäli ei sopivaa löydä pelistä löytyvistä yli 700 joukkueesta. Seuralle pääsee luomaan logon, peliasut ja stadionin. Stadionin kustomointi tuotti kuitenkin lievän pettymyksen, ollen hyvin suppea vaihtoehdoiltaan. Stadionia pystyy nyt säätää myös niille aidoille seuroille, joiden autenttista stadionia ei löydy pelistä, mutta tällöin valintojen määrä on vielä suppeampi, kun ei pysty valitsemaan seuran tunnuslaulua, maalilaulua tai kannustushuutoja. Hyvä lisäys oli kuitenkin, että kustomoidulla stadikalla pelaavien seurojen stadionia pystyy vaihtamaan aina kausien välissä - enää ei tarvitse siis pelata Mestareiden Liigaa sillä kylän kentällä, josta aloitti nostamaan pikkuseuraa kohti glooriaa.



Uutta seuraa luodessa joukkue täytetään pelin generoimilla uusilla pelaajilla, eli jos oikeita futareita haluaa luotuun seuraansa tuoda, täytyy lähteä pelaajakaupoille. Pelaajiston generointi on ihan hyvällä idealla toteutettu: siinä pystyy säätämään ikärakennetta ja pelaajien tasoa melko monipuolisesti. Uusia seuroja voi harmittavasti luoda vain yhden per tallennus, joten uusia sarjoja ei voi tehdä. Itse luotujen pelaajien sijoittaminen luotuun seuraan on työn ja tuskan takana.


Olin hieman skeptinen siitä, voisiko itse luodulla seuralla olla kiinnostavaa pelata kausitilaa, mutta yllätyin positiivisesti. Ostelin luomaani seuraan Hardly Athleticiin suosikkipelaajiani, jotka löysivät yhteisen sävelen seurasta valmiiksi löytyneiden pelureiden kanssa ja tarrasivat Valioliigassa heti ensimmäisellä kaudella kiinni Mestareiden Liigaan vievään sijaan. Keksityllä seuralla pelaaminen vapauttaa mukavasti aivot pohtimasta jatkuvasti, onko mikäkin tapahtuma kuinka realistinen, ja antaa luvan keskittyä hyvillä pelaajilla hyvän futispelin pelaamiseen. On myös mahtavaa, että kausien välissä pystyy luomaan uudelle kaudelle freesit peliasut. Kunpa vain maalivahdinkin paidan voisi suunnitella, nyt se on masentavan geneerinen.

Autenttisen stadionin omistavalla joukkueella pelaaminen manageritilassa ei poikkea juuri mitenkään viime vuodesta, lukuun ottamatta pienenpieniä valikkomuutoksia ja uutta Euroopan Konferenssi-liigaa. FIFA22 esitteli yksittäisiin peleihin uutena ominaisuutena todella kattavat ja laajat tilastot, mutta oli suuri pettymys, että kausitila ei kerää näitä tilastoja mitenkään kauden varrelta.



Olihan siellä niitä muitakin pelimuotoja. Voltaa koitetaan kovasti nostaa valokeilaan tänä vuonna ja melko selkeästi siitä pyritään tekemään verkkopelaajien vaihtoehtoista suosikkia. Yritykseksi taitaa jäädä, sen verran valju sen toteutus on. Viime vuodelta tuttua Volta-tarinaa ei löydy enää, mutta oma hahmo tehdään taas ja sitä pystyy kehittämään. Pelaaminen tapahtuu nyt pitkälti verkossa, muiden pelaajien kanssa, mutta aika karseaa koohotusta oli koittaa pelata tuntemattomien kanssa yhteispeliä vauhdikkaassa katufutiksessa. Volta Arcade on uutuus joka sisältää minipelejä, kuten futistennistä. Volta Arcadesta löytyykin suuri potentiaali, joka on heitetty täysin hukkaan. Pelimuotoja voi pelata vain verkossa ja jostain käsittämättömästä syystä vain viikonloppuisin. En edes yritä tässä kohtaa ymmärtää EA:ta.


Pro Clubs -pelimuotokin on saanut pari päivitystä, uutuutena mukaan on tuotu xp-systeemi, arkkityyppejä ja perks-systeemi sekä hieman päivitetyt joukkueen kustomointimahdollisuudet (samat kun kausitilassa.) Kyseisen pelimuodon fanit saavat vuosittain jännittää, että onko heille tuotu kunnolla uudistuksia, onko koko pelimuotoa enää mukana tai että milloin sinnekin tuodaan mikromaksut mukaan.

Sitten on se EA:n lempilapsi, FUT eli FIFA Ultimate Team, huikean suosittu ja monetisoitu keräilykorttifutispeli. Uutuuksina ovat yhä aggressiivisemmin monetisoitu balanssi korttikauppaan sekä uudistettu Division Rivals. Uratilaa pelaamaan tottuneena tähän hyppääminen tuntuu aina hurjalta ja vaaralliselta, eikä pelattavuutta meinaa tunnistaa samaksi. Vaikka kuinka haluaisi pelata jalkapalloa, on tehokkain taktiikka hyökätä niin maan hemmetisti vauhdilla suoraan eteenpäin nopeilla hyökkääjillä ja jos erehtyy johtoon pääsemään, niin luultavasti vastustaja tekee ragequitit. Silti pelimuoto on uskomattoman suosittu, joten mikäpä minä olen tähän mitään sanomaan. Sentään tässä versiossa voi nyt asetuksista valita, että maalin päästettyään katselee omia harmistuneita pelaajiaan, eikä vastustajan tuuletuksia.



Fifa näytti erittäin hyvältä jo viime vuoden next gen -versiossa ja positiivinen kehitys on jatkunut. Parhaiten skannatut futarit näyttävät häkellyttävän realistisilta, vaikka kuinka läheltä tarkastelisi. FIFA 21 esitteli Frostbite-moottorin “Strand-Based”-renderöintitekniikan pelihahmojen hiuksille ja vaikka lopputulos oli vaikuttava, ei tällä tekniikalla toteutettuja hiuksia löytynyt kuin Messiltä ja parilta muulta pelaajalta. Tänä vuonna näitä huikean realistisen näköisiä pääkarvoituksia löytyy huomattavasti useammalta tähtipelaajalta, minkä lisäksi niitä esiintyy myös skannaamattomilla ja generoiduilla pelaajilla. Pieni juttu, mutta itselle tämä näyttäytyi suurena harppauksena kohti fotorealistisempaa virtuaalifutista. Hikipisarat ja ihon tekstuurit ovat lähelle zoomattuna ällistyttävää tasoa, eikä tule mieleen montaa muuta minkään genren videopeliä, jossa hahmot olisivat näin hienon näköisiä. FIFA 22 on kuitenkin peli, jossa on tuhansia hahmoja.


Toinen pienehkö, mutta piristävä uudistus oli maaliverkkojen uudet fysiikat. Hyvä futispeli vaatii sen, että maalin tekeminen tuntuu kaikin puolin hyvältä ja palkitsevalta. Nyt pallo pyörii verkossa todella nätisti ja maaleja kelpaa tuuletella sekä pelissä että kotisohvalla. Otteluiden tunnelma on mukaansatempaava, liput liehuvat ja fanit laulavat, West Hamin kotistadionilla jopa legendaariset saippuakuplat lentelevät kauniisti matsin alussa. Kevyt immersiota rikkova seikka on yleisöjen animaatiot, jotka edelleen pyörivät 30 kuvan päivitystahtia, kun muu peli pyörii 60 kuvaa sekunnissa.



Pelin ääniraita toimi minulle paremmin kuin vuosiin, yli sata kappaletta 27:stä maasta tarjoavat monipuolisen kattauksen moderniin musiikkiin. Ja torillekkin on kiirehdittävä, sillä suomalainen räppäri Yeboyah löytyy pelin ääniraidalta! Termiä monipuolinen taasen ei voi käyttää FIFA 22:n selostajista, sillä se puoli laahaa monia urheilupelejä sukupolven perässä. Kerkesin viikon testijaksolla jo kyllästymään läpeeni selostajakaksikon jatkuviin toistoihin, enkä halua edes ajatella mitä tapahtuu jos näitä kuuntelee vuoden putkeen.


Päävalikoita on pitkästä aikaa hieman tuunattu taas, sillä vuosia mentiin samalla laatikkosysteemillä, mutta nyt käytetään enemmän välilehtiä ja päävalikoissa heiluvat koristepelaajat ovat suurempia. Ei mullistavaa, mutta pidin. Pleikkavitosen Dualsense-ominaisuuksia kaipasin hieman lisää ja viime vuodesta tuttua väsyneen pelaajan sprintin vastavoimaa on hillitty reilusti, eikä mitään uusia tärinöitä tuntunut ohjaimessa olevan, vaikka niitä mainostettiin.



Uusilla konsoleilla koettuna FIFA 22 on jotain pelkän rosteripäivityksen ja täysin uusitun futispelin väliltä. Pelilliset parannukset ovat selvempiä kuin vuosiin, mutta uudet sisällöt jättävät hieman kylmäksi. Grafiikat ovat hidastuksissa ja zoomauksissa maagisen realistisia, mutta pelin tiimellyksessä hyvin tutun näköistä. Bugeja on myös aina piisannut Fifoissa ja tämä vuosi ei todellakaan ole poikkeus. Testaukseni aikana pääsin ihailemaan näkymättömiä maalivahteja, sekaisin olevia UI-elementtejä, kameraefektien bugeja sekä mm. vääriä stadioneja kausitilassa.


Lisensseillään dominoivalle FIFA-pelisarjalle tekisi erittäin hyvää saada mahdollisimman kovaa kilpailua, mutta tällä hetkellä ei näytä siltä, että uusittu PES eli eFootball on hätyyttelemässä Fifan valta-asemaa. FIFA 22:lle tähtimäärä 3,5 on keskiarvo vähintään neljän tähden virtuaalifutiksesta uusilla konsoleilla sekä enintään kolmen tähden mikromaksujen täyttämistä pelimuodoista, jotka eivät valtavaa muutosta tänä vuonna kokeneet.