Pelinkehitys on tunnetusti vaikeaa puuhaa miltei kaikilla mahdollisilla tasolla. Todella pintapuolisia ”mitä jos Super Mario olisi RTS” -ideoita on toki helppo keksiä, mutta niiden muuttaminen toteutuskelpoiseksi ja toimivaksi ideaksi on todella vaikeaa. Ja sitten pitäisi vielä toteuttaa se idea…


Yleensä kehitysprosessit ovatkin vahvasti iteratiivisia, eli kehitystiimi ei välttämättä itsekään tiedä projektin alussa aivan millainen se lopullinen tuote tulee olemaan. Sen sijaan erilaisia ideoita kokeillaan ja niiden toimivuuden mukaan joko jätetään syrjään tai jatkokehitellään. Kehittäjien kanssa keskustellessaan saa kuulla usein tarinoita siitä, miten joku oikeasti erinomainen peli muuttui erinomaiseksi vasta yllättävän myöhään kehitysprosessin aikana, kun joku keksi sen yhden maagisen palasen tai tiimi sai toteutuksen viilattua tarvittavalle tasolle.

Tätä kelpaa myös pohtia kun pelailee niitä pelejä, jotka eivät toimi. Pelejä, jotka olisivat ehkä voineet olla hyviä, mutta ovat jossain vaiheessa kehitysprosessia vain suunnanneet väärään suuntaan. FORECLOSED on erinomainen esimerkki tästä, sillä se tuntuu peliltä, joka olisi voinut olla hyvä… kunnes kehitystiimi on jostain käsittämättömästä syystä tehnyt pitkän sarjan aivan täysin vääriä ratkaisuja.



FORECLOSED alkaa uskomattoman tyylikkäästi ja lupaavasti. Peli sijoittuu synkeään cyberpunk-tulevaisuuteen, jossa megayritykset kirjaimellisesti omistavat ihmisten identiteetit jo ennen näiden syntymää. Tämän jälkeen jokaisen vastuulle jää työskennellä omistajilleen ja maksaa jo ennen syntymäänsä tienaamansa velat firmalle ahkeralla työnteolla.


Päähenkilömme on vähän ikävässä tilanteessa, sillä hän on jäänyt maksuistaan jälkeen sen verran, että hänen omistajansa päättävät takavarikoida omaisuutensa, hänen identiteettinsä. Tuomarilta saatu videopuhelu ilmoittaa, että syytetyllä on päivän loppuun saakka aikaa saapua oikeustalolle selvittämään asiaa tai elää päivänsä loppuun nimettömänä hylkiönä.

Kieltämättä jo tässä olisi huonon päivän ainekset, mutta matkalla oikeustalolle sankarimme joutuu mustiin pukeutuneiden pyssymiesten ahdistelemaksi ja selviää murhayrityksestä vain vaivoin. Koska kyse on cyberpunk-tarinasta, tarkoituksena on tietenkin selvittää, kuka haluaa päästää päähenkilömme päiviltä ja miksi, sekä myös pistää loppu moiselle touhulle.


Noin ensimmäisen tunnin ajan FORECLOSED vaikutti todella kiehtovalta peliltä. Sarjakuvamainen tyyli ei rajoitu vain pelin grafiikoihin, vaan kattaa koko ulkoasun. Pelaaja kulkee ikään kuin sarjakuvan ruudusta toiseen uusien kamerakulmien paukahdellessa näytölle erillisinä ruutuinaan.

Okei, se itse pelattavuus tuntui olevan enimmäkseen hiiviskelyä ja vihollisten kolkkailua, mutta ei se haittaa. Tyyli ja tarina kantavat sen verran hyvin, että kyllä tämän kestää.

Ja sitten FORECLOSED muuttuu räiskintäpeliksi ja leviää käsiin kuin epäonnistunut pullataikina.



Lupaavan alun jälkeen pelaajan käteen heitetään kokeellinen cyberpunk-pyssy, jolla pitäisi sitten ammuskella vähän vartjioita. Rehellisesti sanoen ammuskelu tuntui niin kankealta ja luokattomasti toteutetulta, että kuvittelin kyseessä olevan Telltalen pelien tapainen pieni toimintaosio, jonka jälkeen palattaisiin sitten taas hiiviskelyn ja seikkailun pariin. Voi kunpa, sillä tämän dramaattisen käänteen jälkeen FORECLOSED on valtaosan ajasta kolmannen persoonan räiskintäpeli, ja vieläpä aivan uskomattoman surkea sellainen.


Ongelmia riittää joka osa-alueella. Kontrollit ovat todella kankeat ja vaikka niitä säätää miten, en ainakaan itse löytänyt hyvää tasapainoa liian kiikkerän ja liian hitaan välillä. Niinpä tähtäimen liikuttelu on jo aivan täyttä tuskaa, mikä on räiskintäpelissä kohtalaisen huono juttu. Mutta ei siinä kaikki!

FORECLOSED on teoriassa kolmannen persoonan räiskintäpeli, jossa kykitään suojassa. Tämä sen takia, että vihollisten tulitus murhaa sankarimme kirjaimellisesti parissa sekunnissa. Tästä huolimatta aseella ammuskelu tai tähtäily nostaa pelihahmon seisomaan selkä suorana, jolloin jälleen kerran kuolee parissa sekunnissa.

Kenttäsuunnittelu on myös todella kehnoa. Vihollisia on joka suunnassa, joten ensimmäisillä parilla yrityksellä kuolee välittömästi jo sen takia, ettei hahmottanut pelin spawnanneen selän taakse paria pyssymiestä. Ja tämän jälkeenkin edessä on kuolemaa kuoleman jälkeen, koska niitä pyssymiehiä ei voi ampua nousematta seisomaan avoimeksi maalitauluksi koko maailmalle.


Mukana on teoriassa ihan kivojakin ideoita, kuten se, että aluksi kovin pliisua pistoolia voi kustomoida kokemustasojen myötä saatavilla kykypisteillä. Nämä kivat ideatkin on kuitenkin onnistuttu pilaamaan. Mitä iloa on siitä, että muuttaa pistoolin vaikka konepistooliksi, koska sen tarkkuus putoaa silloin niin surkeaksi, että sillä ei osu mihinkään? Miksi innostuisin ”luodit läpäisevät vihollisten panssarit” -parannuksesta, koska se ei tunnu niinkään miltään valinnaiselta vaihtoehdolta kuin vaatimukselta, joka tarvitaan, kun alkumetrien jälkeen kaikilla vihollisilla on panssareita?



FORECLOSED olisi voinut olla hyvä peli. Sen tarina sisältää ideoita ja elementtejä, jotka kutkuttavat aivojen scifi-keskusta mukavasti, eikä vahva visuaalinen ilme ainakaan haittaa kokonaisuutta.

Jos tuloksena olisi ollut sarjakuvamainen hiiviskelypeli, olisin todennäköisesti pitänyt pelistä paljon enemmän, sillä se ensimmäinen tunti toimi! Ja hiiviskely toimii mainiosti myöhemminkin, kun peli heittelee sitä vastaan vaihtoehtona räiskinnälle.


Mutta se räiskintä. En tajua, miten pelin kehitystiimi on voinut pelata FORECLOSEDia ja tulla siihen johtopäätökseen, että he ovat olleet oikeilla poluilla. Pelaajalle on hyvin nopeasti hyvin selvää, että räiskintä ei ole lähelläkään sitä tasoa, mitä lopulta käytännössä enimmäkseen räiskintäpeliltä oltaisiin vaadittu.

Nykykunnossaan en oikein kehtaa suositella FORECLOSEDia kenellekään, koska ilman henkisiä joogaliikkeitä en pysty kuvittelemaan edes teoriassa mitään yleisöä, joka nauttisi siitä. Räiskintäpelien ystäville on tarjolla loputon määrä parempia vaihtoehtoja ja tarinankerronnasta pitävät turhautuvat varmasti luokattoman huonoon räiskintään vielä näitä peliveljiään nopeammin.

Voi pojat, mikä pannukakku.