Vuonna 2005 julkaistu Psychonauts oli veteraanikehittäjä Tim Schaferin silloin tuoreen Double Fine -studion esikoispeli. Siinä oli kieltämättä ongelmansa, kuten se pieni sivuseikka, että pelaaminen oli useammin turhauttavaa kuin hauskaa, mutta hämmentävästi tämä ei estänyt Psychonautsia nousemasta kulttiklassikoksi.
Ilmiön salaisuus oli, että vaikka Psychonauts jätti pelattavuudeltaan toivomisen varaa, se oli ladattu täyteen hauskaa huumoria, todella lennokasta pelisuunnittelua ja muistamisen arvoisia hahmoja. Niiden kokonaisuus toimi sen verran hyvin, että pelaajat olivat valmiit kestämään paljon kokeakseen ne.


10 vuotta myöhemmin Schafer tiimeineen julkisti sen kauan odotetun jatko-osan, Psychonauts 2:n. Hyvää kannattaa toki odottaa, mutta tuskin monikaan olisi vuonna 2015 osannut arvata, että odotusta tulisi riittämään rapeat kuusi vuotta. Matkalle mahtui paljon käänteitä, kuten se, että Microsoft osti koko kehitystiimin ja nosti pelin budjetin paljon alkuperäistä joukkorahoitusta suuremmaksi.


Suuri budjetti, suuren julkaisijan tuki, 16 vuotta enemmän kokemusta… nyt jos koskaan olisi siis syytä odottaa, että Psychonauts 2 olisi paitsi persoonallinen ja erikoinen paketti, myös vihdoin kiva pelata.

Ja se onkin.



Ennen Psychonauts 2:n pariin sukeltamista suosittelisin kovasti pelaamaan sekä sen alkuperäisen pelin, että muutaman vuoden takaisen VR-sivutarinan, Psychonauts in the Rhombus of Ruinin, sillä Psychonauts 2:n tarina on suoraa jatkoa niille. Sen verran suoraa, että tarina alkaa kirjaimellisesti siitä kohdasta, missä Rhombus of Ruinin lopputekstit aikanaan lähtivät pyörimään. Jos tähän ei ole aikaa tai kiinnostusta, Double Fine on julkaissut videot, joissa aiempien pelien tarina kerrataan ja ne kannattaa ainakin katsoa, ettei jää aivan totaalisesti kujalle.


Razputin, nuori sirkuksesta karannut akrobaatti, on vihdoin saavuttanut unelmansa ja päässyt osaksi Psychonauteja, telepaattisia supersankareita, jotka jahtaavat psyykkisiä rikollisia ja ratkovat ihmisten psyykkisiä ongelmia sukeltamalla näiden tietoisuuteen kitkemään vähän rikkaruohoja vertauskuvallisista kukkapenkeistä.

Razin onni jää kuitenkin lyhyeksi, sillä vaikka nuorukainen on jo ehtinyt kokea paljon, hänet tuupataan tylysti kesäharjoittelijoiden riveihin. Kun harjoittelijoiden ohjelmasta vastaa riskejä pelkäävä agentti, edessä on suuren tehtävän sijaan komennus postikeskukseen. Ellei joku sitten sukeltaisi esimiehen päähän tekemään vähän korjaustöitä, jotta riskit eivät enää aiheuttaisikaan pelkoa, vaan innostusta… ja hups, hetken päästä esimies onkin täysin koukussa uhkapeleihin ja pistämässä koko viraston rahoitusta rulettipöydälle.


Psychonauts 2 on ällistyttävän lennokas ja kekseliäs peli, jossa pelaaja sukeltaa kerran toisensa jälkeen milloin kenenkin tietoisuuteen ratkomaan näiden ongelmia. Tietoisuuksia kuvataan unenomaisilla ja usein psykedeelisillä pelimaailmoilla, joissa jonkun psyykkiset ongelmat voivat ilmentyä vaikka yliluonnollisena kokkausohjelmana, jossa jättimäiset käsinuket vaativat pelaajaa kokkaamaan munakkaita ja pannukakkuja innokkaista ja älyllisistä raaka-aineista.

Tai miten olisi vaikka bakteerien asuttamana limakaupunki, jonka taivaalla leijailee maailmanloppua uhkaava desinfiointisumute, samalla kun desinfiointisumutekriittiset limat bakteerit protestoivat, että mikäli nyt mitään desinfiointisumutetta on edes olemassa, onko se nyt OIKEASTI muka niin huono juttu, että sen takia kannattaa koko yhteiskunta sulkea.


Kun ei koskaan voi alkaa edes aavistelemaan, mitä seuraavan kulman takana odottaa, Psychonauts 2:n pelaaminen on jatkuvasti piristävää puuhaa. Kirjoitus on aiempien pelien tapaan oikein onnistunutta, hahmoilla on vahvat persoonallisuudet, huumori on runsasta ja enimmäkseen oikein toimivaa. Psychonautsin vahvuudet ovat siis edelleen myös jatko-osan vahvuuksia, mutta entä se pelattavuus?



Pelattavuudesta puhuttaessa Psychonauts 2 on kolmannen persoonan toimintapeli, jossa on runsaasti tasohyppelyä ja kohtalaisen paljon tappelua. Normaalin mätkyttelyn ja tuplahyppelyn ohella Raz oppii pinon psyykkisiä kykyjä, joille löytyy käyttöä sekä tasohyppelyssä, tappelussa että puzzlejen ratkonnassa. Vaikka osa kyvyistä onkin suunniteltu selvästi enimmäkseen tietty osa-alue mielessä, ilahduttavasti kaikille on keksitty myös muunlaista keinoa.


Esimerkiksi kyky kulkea ajatuksesta toiseen on usein keino ratkoa puzzleja, kun pelaajan täytyy yhdistellä käsitteitä toisiinsa ajatusten siltoja pitkin ja vaikka rikkoa opettajan pakkomielle siitä, että riskit tarkoittavat kuolemaa muodostamalla uusi silta riskistä voittoon. Mutta yhtä hyvin kykyä voi myös käyttää taisteluissa nykäisemään vihollista telepaattisesti hieman lähemmäs ja näin vaikka keskeyttää tämän eeppisen erikoishyökkäyksen jo alkutekijöihinsä. Tai nykäistä tämän kaverin hyökkäyksen tielle.

Razputinin kerätessä maailmasta jos jonkinlaisia kilkkeitä ja roippeita hän saa myös kokemustasoja ja tätä kautta pystyy parantelemaan psyykkisiä ominaisuuksiaan. Parannukset eivät ole vain tylsiä ”iskut tekevät enemmän vahinkoa” -juttuja, vaan muuttavat ja muokkaavat kykyjä merkittävillä tavoilla. Ehkä kykypisteiden jälkeen ilmasta tehty hyökkäys aiheuttaa osumakohdassa räjähdyksen, joka vahingoittaa myös ympärillä olevia vihollisia?


Ilokseni voin myös todeta, että tappelu ja tasohyppely toimivat enimmäkseen oikein mukavasti, joskaan eivät aina eivätkä täydellisesti. Tarkka tasohyppely on välillä haastavaa ja johtaa turhiin kuolemiin. Vihollisten iskujen väistely ei ole niin sujuvaa kuin voisi toivoa ja kykyjen valintakin on hieman kankeaa. Kerralla käyttöönsä saa vain neljä kykyä, jotka poimitaan kykypaletista. Tämä itsessään on kyllä mekaanisesti ihan sujuvaa, mutta usein kykyjä täytyy sekoitella jos nyt ei aivan lennosta niin ainakin tiheään, jolloin kykypaletin rassaus käy lievästi hermojen päälle.

Sananen myös suorituskyvystä. Psychonauts 2 ilmestyi heti kättelyssä Microsoftin Game Pass -ohjelmaan ja sitä voi pelata Xbox Onen ohella myös Windows 10 -tietokoneilla ja Xbox Series S:llä ja X:llä. Käytännössä edellisen sukupolven pelikokemus on kuitenkin hieman karu. Xbox One X:llä lataustauot ovat eeppisiä ja ruudunpäivitysnopeus lukittu 30:een. Tehokkaalla PC:llä pääsee tietenkin paljon parempiin tuloksiin, mutta varsinkin pelin aloittamisen jälkeen outoa takeltelua ilmenee vähän väliä. Ei kuitenkaan siinä määrin, että se pelikokemusta pilaisi.



Psychonauts 2 on Double Finen 16-vuotisen historian paras peli. Firma on aiemminkin onnistunut tekemään persoonallisia ja viihdyttäviä pelejä, joissa on ollut paljon hyvää, mutta yleensä myös ikäviä puutteita ja ongelmia. Psychonauts 2 ei myöskään ole täydellinen, mutta sen ongelmat ovat vähäisiä. Sellaisia, joita voi hyvin korjailla päivitysten myötä, mikäli sellaiseen on edes tarvetta.


Kolikon vastapuolella ne Double Finen perinteiset vahvuudet loistavat todella kirkkaasti. Erinomaisen uniikki taidetyyli, lennokas maailmasuunnittelu, todella hauska ja menevä käsikirjoitus sekä vino pino erikoisia ja outoja hahmoja. Uskalsin itse odottaa Psychonauts 2:n olevan korkeintaan sitä Double Finen normaalia ”ihan kiva, mutta…” -tasoa, joten olen todella positiivisesti yllättynyt, kun paketista paljastuikin sujuva, näyttävä ja äärettömän viihdyttävä sukellus mielten syövereihin.

Olenkin äärimmäisen iloinen, sillä vihdoin voin suositella Double Finen peliä ilman varauksia.

P.S. koska peli todellakin kuuluu Game Passin valikoimiin, kokeileminen ei maksa juuri mitään.