Teini-ikäisen Josien isä on entinen supersankari, jonka mestariteos on taistelijoita treenauttava harjoitussimulaattori. Isä haluaakin treenauttaa tytärtään paremmaksi soturiksi, mutta harjoitteluhuoneen ohjelmistopäivitys menee pahasti pieleen ja tekoäly kääntyy Josieta vastaan haluten tappaa hänet. Tyttären tehtävänä on tuhota tekoäly samalla, kun hänen isänsä yrittää selvittää vikaan mennyttä päivitystä.





Sunblaze kuuluu samaan genreen suosiota niittäneen Super Meat Boy -sarjan sekä Celesten kanssa. Pelaajan tehtävänä on tasohyppiä kentät läpi pysyen samalla hengissä, kun ratkoo erilaisia pulmia. Alkupuolella tasot ovat helppoja, mutta pian mukaan tulee tippuvia palikoita, lasersäteitä, räjähtäviä TNT-laatikoita ja piikkejä, joita Josien on väistettävä pysyäkseen hengissä. Joskus maalin ovi vaatii avautuakseen esimerkiksi vihollisten taltuttamista, mikä tekee pomppimisesta haastavampaa. Jokainen taso on ruutunäkymän kokoinen, joten aluetta voi silmäillä rauhassa ennen ensimmäistä hyppyä.Hyvästä ennakkosuunnittelusta huolimatta, pelissä tulee satoja kuolemia, ellei jopa tuhansia.


Olen aiemmin pelannut Super Meat Boyta ja todennut, ettei se sovi hermoilleni. Sunblazen kanssa tilanne oli hieman toinen, sillä mukana on eritasoisille pelaajille sopivia pelimuotoja. Perinteisestä pelitilasta on kerättävissä superpalikoita, joiden avulla voi avata vaikeamman hardcore-pelitilan. Mikäli on aloittelija, voi lähteä suorittamaan helpompaa Zen-tilaa, jossa vaikeimmat kentät ovat poistettu kokonaan. Jälkimmäinen pelitila sopii kaikille taitotasosta riippumatta ja keskittyy pelin läpäisyyn hyvällä mielellä.


Kenttäsuunnittelu on Sunblazessa samanaikaisesti hyvin toteutettu, mutta myös hieman tylsähkö. Huoneet nojautuvat vahvasti pulmien ratkontaan, kun taas Josien liikkeet ja tasohyppelyn tarkkuus jäävät usein toissijaiseksi. Harmaita hiuksia aiheuttaa, ettei liikerata ole identtinen suorituskerroilla. Myönnän, että välillä syy on omissa sormissa ja reaktionopeudessa, mutta joskus riittää “kun pomppii vähän sinne päin” ja toisena hetkenä taas kielekkeelle kipuaminen ei onnistu millään. Samaa liikerataa suoritettava pomppu ei jostain syystä mene identtisesti jokaisella kerralla. Usein tasojen läpäisy vaatii enemmän älyä kuin tarkkuutta. Kuuden episodin kentät ovat teemoitettu eri tavalla, mutta jokainen suoritushuone on identtisen kokoinen, mikä tarkoittaa, ettei variaatioita voi tehdä loputtomasti. Olisin toivonut enemmän eri muotoisia kenttiä, jolloin liikeradat olisivat olleet monipuolisempia. Onneksi huoneiden teemoittelu kuitenkin muuttaa osaltaan tasojen sisältöä.



Kokonaisuudessaan Sunblaze on lähes erinomainen, vaikka pientä kritisoitavaa löytyykin. Taustatarina ei ole kovinkaan kummoinen. Hyppimisen lomassa Josie ja hänen isänsä turinoivat niitä näitä sekä heittelevät outoja vitsejä. Keskivaiheilla huomasin ettei tarina kiinnostanut ja päädyin skippaamaan keskustelut, sillä janosin seuraavalle tasolle. Onhan tarina sympaattinen, varsinkin kun tappohaluja omaava tekoäly näyttäytyy söpönä yksisarvisena, mutta stoori ei onnistunut siltikään imaisemaan mukaansa.


Ensimmäisellä kerralla pelattavaa riittää noin viiden tunnin ajaksi. Speedrun-pelaajien käsissä teos pysyy vieläkin pidempään, sillä tasojen pikapelaus tuo omat haasteensa. Normipelaajalle Sunblaze jää luultavasti ensimmäisen kerran jälkeen pelikirjastoon lojumaan, mutta toisaalta 15 euroa on melko passeli hinta viiden tunnin tasohyppelykokemuksesta. Sunblazen isoin ongelma kuitenkin on, ettei se tarjoa genreen juurikaan mitään uutta. Esimerkiksi Celesten tavoin päähahmona on punatukkainen hahmo, joten Games From Earth olisi voinut lisätä mukaan ripauksen jotain omaa.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 3200MHz RAM