Mario Golf: Super Rush
Arvioitu: | Nintendo Switch |
Genre: | Urheilupelit |
Pelaajia: | 1-4 |
Ikärajoitus: | 3 |
Kehittäjä: | Camelot Software Planning |
Julkaisija: | Nintendo |
Julkaisupäivä: | 25.06.2021 |
Pelin kotisivut |
Ei hole-in-onen arvoista
Nintendo 64:lla 1999 alkanut pelisarja, jossa Super Mario -peleistä tutut hahmot tapaavat golfin merkeissä, sai nyt kesällä uuden julkaisunsa, kun Mario Golf: Super Rush julkaistiin Nintendo Switchille. Uutta osaa saatiin hetki odotella, sillä edellinen golfailu oli 2014 Nintendo 3DS:lle julkaistu Mario Golf: World Tour. Odotuksissani oli runsaasti uusia kenttiä, mielekästä golfaamista, kiinnostavia uusia pelimuotoja ja hiottua Mario Golf -kokemusta. Harmittavasti uutuuspeli vastasi näistä odotuksista vain osaan.
Ensikosketukseni Super Rushiin oli oikein positiivinen. Avasin pelin, ihailin valikoita, lähdin ensimmäisen kentän viheriölle testaamaan mekaniikoita klassikkohahmo-Mariolla ja aloin lätkimään palloa lippua kohti. Lyöntien, mailojen ja kierteiden valinta oli hyvin selkeää ja puttauskin ihan mukavaa puuhaa maaston muotoineen. Turhan monimutkaista ei pallon lyöminen ole ja pientä sattumanvaraisuuttakin on aina mukana. Kaikki pelin hahmot ovat käytettävissä heti alusta asti ja hahmoissa on kivaa vaihtelua animaatioineen ja omine tapoineen pitää mailasta kiinni. Omat spesiaalilyönnitkin löytyvät joka hahmolta.
Ainut harmitus oli, että avatakseen uusia mailasettejä, joka taas avaa mahdollisuuden ohjata lyönnin lentorataa useamman kierteen avulla, täytyy yhdellä hahmolla pelata melko kauan. Yksinpelaamisen kokemusta syventää melko kattavat statistiikat omista lyönneistä ja onnistumisista. Peruspalikat pallon lyöntiin ovat siis selkeästi kunnossa ja tämän toteamisen jälkeen fiilikseni pelistä oli vielä oikein tyytyväinen.
Sitten alkoi kuitenkin alamäki, jota kuljettiin pitkälti läpi kaikkien hetkien peliä monipuolisemmin testatessani. Pelin nimi Super Rush jättääkin miettimään, että tuleeko nimi uuden pelimuodon, speedgolfin tuomasta vauhdista vai siitä kehitysstudion kiireestä, jolla peli julkaistiin. Uusissa pelimuodoissa, pelattavan sisällön vähyydessä ja yleisessä viimeistelyn tasossa näkyy kaikessa, että projektille ei ole annettu sen tarvitsemaa aikaa tai budjettia. Erikoista on myös se, että seitsemän vuotta sitten julkaistussa World Tourissa oli 10 kenttää julkaisussa, kun nyt uuden sukupolven Nintendo-laitteella julkaistussa upouudessa pelissä on vain 6 kenttää. Niihinkin olisin toivonut enemmän variaatiota ja kekseliäisyyttä.
Perinteisen golfin lisäksi Super Rush tarjoaa kolme uutta pelimuotoa. Oma suosikkinin on speedgolf, joka näkyi ennakkomarkkinoinnissa paljon. Speedgolfin idea on kiertää golf-kierros muuten klassiseen tyyliin, mutta siirtymät väylien välillä tehdään golf-kärryjen sijaan omilla jaloilla juosten sekuntikellon tikittäessä. Mario-pelissä tämä touhu saa tietty oman mausteensa ja käytettäviksi löytyy erilaisia ominaisuuksia, temppuja ja spurtteja, kun hahmo kiitää kohti omaa palloaan. Speedgolfin pelaaminen oli parhaillaan varsin hauskaa puuhaa, varsinkin kaverin kanssa pelatessa, sillä tekoälyvastustajat eivät anna oikein mitään vastusta, eikä vaikeustasoa voi muuttaa.
Toinen uusi pelimuoto on “battle golf” ja kutsutaan sitä nyt vaikka taistelugolfiksi. Taistelugolf ei ole pelin huonoin uusi pelimuoto, mutta se ei valitettavasti tarkoita, että se olisi kovinkaan hyvä. Kyseessä on yhdeksän reiän kenttä, jossa reiät katoavat, kun ensimmäinen saa lyötyä pallonsa sisään. Pelaajat kilpailevat siis siitä, kuka saa ensimmäisenä kolme kertaa lyötyä pallonsa kohteeseen. Mukana ovat kaikki speedgolfista tutut temput, ja idean tasolla tämä on ihan hauska uusi tapa pelata virtuaaligolfia, mutta käytännössä tila ei kyllä tarjonnut minulle ainakaan kovin hauskoja pelihetkiä. Tekoälyvastustajia vastaan taistelugolf on todella valju kokemus ja kaverinkin kanssa lähinnä sekava.
Kehnoimman uuden pelimuodon kruunun saa roolipelimäinen tarinatila “Golf-seikkailu”. Tarina alkaa ihan hauskasti ja hieman Pokemon-pelien tunnelmissa, kun nuori tulokas lähtee haastamaan maailman huippuja ja tapaa ystäviä sekä kilpailijoita. Pitkän päälle kaikki dialogi oli kuitenkin aivan mielettömän yksinkertaista, kun kisakylä onkin vain täynnä tyhjänpäiväisiä one-linereita hokevia golffareita. Näiltä kavereilta täytyy juosta hakemassa tehtäviä, mutta puuduttavaksi se usein käy, kun nuoli, joka näyttää seuraavan kohteen suunnan, toimii hieman kuinka sattuu sekä mukana on kartta, josta ei koskaan ole mitään apua. Kun oikean hahmon löytää, niin vain maailman kärsivällisin pelaaja ei rämpytä A:ta niin kauan, että puuduttava dialogi on ohi ja jos tuuri käy, niin pääsee ihan pelaamaan golfia.
Tarinan aikana golfia pelataan niin yksin, kun tekoälyvastustajia vastaan ja pelimuotoja käydään läpi tavallisesta golfista speedgolfiin ja muutamaan muuhunkin variaatioon. Tarinatilan vaikeuskäyrä on aivan mahdottoman heittelevä, sillä suurimman osan ajasta tekoälyvastustajat tai haasteet eivät tarjoa minkäänlaista vastusta, mutta sitten yhtäkkiä aina välissä tulee tehtäviä, joissa täytyy pelata kenttä läpi väylineen vapaavalintaisessa järjestyksessä tietyllä lyöntimäärällä, niin että aina pallon reikään saadessa jatkaa siitä kohtaa kohti seuraavaa reikää. Näissä vaikeustasoa yhtäkkiä löytyykin ja usein on myös tuurista kiinni, mihin pallo kimpoilee monitasoisella kentällä, jolloin voi huonolla tuurilla käyttää puolet kokonaislyönneistä yhteen väylään. Parasta koko golf-seikkailu-pelimuodossa on se, että sitä ei ole pakko pelata voidakseen nauttia muuten tästä Mario Golfista.
Audiovisuaaliselta anniltaan Super Rush on sellaista keskihyvää Nintendo-kamaa. Graafinen ilme on totutun värikäs, mutta ihan Super Mario Odysseyn tasolle ei päästä. Audion puolella äänitehosteet ovat ihan miellyttäviä, mutta musiikit hyvin geneerisiä ja unohdettavia.
Harmittavaa, että pitkän odotuksen jälkeen uusi Marion virtuaaligolfailu jättää näin kylmäksi kokonaisuutena. Kyseessä on kuitenkin pelisarjan modernein osa, jossa perustekeminen on vähintään kohtalaista ja parhaimmillaan hauskalla kaveriporukalla tasaisissa väännöissä oikein miellyttävää puuhaa. Jos Super Marion golf-pelit tai kaikki urheilupelit ovat sinulle pakkohankinta joka kerta, niin anna palaa nytkin, kyllä fanit tämän parissa saavat iltoja kulumaan. Jos taas pohdit, että olisiko tämä juuri se peli, joka tarjoaisi rahoillesi täyttä vastinetta monipuolisilla ja innostavilla pelimuodoilla sekä lukuisilla ovelilla ja kekseliäillä radoilla, niin parempi jättää rahat lompakkoon.
Superkiirettä viheriöllä ja pelistudiolla
Ensikosketukseni Super Rushiin oli oikein positiivinen. Avasin pelin, ihailin valikoita, lähdin ensimmäisen kentän viheriölle testaamaan mekaniikoita klassikkohahmo-Mariolla ja aloin lätkimään palloa lippua kohti. Lyöntien, mailojen ja kierteiden valinta oli hyvin selkeää ja puttauskin ihan mukavaa puuhaa maaston muotoineen. Turhan monimutkaista ei pallon lyöminen ole ja pientä sattumanvaraisuuttakin on aina mukana. Kaikki pelin hahmot ovat käytettävissä heti alusta asti ja hahmoissa on kivaa vaihtelua animaatioineen ja omine tapoineen pitää mailasta kiinni. Omat spesiaalilyönnitkin löytyvät joka hahmolta.
Ainut harmitus oli, että avatakseen uusia mailasettejä, joka taas avaa mahdollisuuden ohjata lyönnin lentorataa useamman kierteen avulla, täytyy yhdellä hahmolla pelata melko kauan. Yksinpelaamisen kokemusta syventää melko kattavat statistiikat omista lyönneistä ja onnistumisista. Peruspalikat pallon lyöntiin ovat siis selkeästi kunnossa ja tämän toteamisen jälkeen fiilikseni pelistä oli vielä oikein tyytyväinen.
Sitten alkoi kuitenkin alamäki, jota kuljettiin pitkälti läpi kaikkien hetkien peliä monipuolisemmin testatessani. Pelin nimi Super Rush jättääkin miettimään, että tuleeko nimi uuden pelimuodon, speedgolfin tuomasta vauhdista vai siitä kehitysstudion kiireestä, jolla peli julkaistiin. Uusissa pelimuodoissa, pelattavan sisällön vähyydessä ja yleisessä viimeistelyn tasossa näkyy kaikessa, että projektille ei ole annettu sen tarvitsemaa aikaa tai budjettia. Erikoista on myös se, että seitsemän vuotta sitten julkaistussa World Tourissa oli 10 kenttää julkaisussa, kun nyt uuden sukupolven Nintendo-laitteella julkaistussa upouudessa pelissä on vain 6 kenttää. Niihinkin olisin toivonut enemmän variaatiota ja kekseliäisyyttä.
Uusia tapoja golfata
Perinteisen golfin lisäksi Super Rush tarjoaa kolme uutta pelimuotoa. Oma suosikkinin on speedgolf, joka näkyi ennakkomarkkinoinnissa paljon. Speedgolfin idea on kiertää golf-kierros muuten klassiseen tyyliin, mutta siirtymät väylien välillä tehdään golf-kärryjen sijaan omilla jaloilla juosten sekuntikellon tikittäessä. Mario-pelissä tämä touhu saa tietty oman mausteensa ja käytettäviksi löytyy erilaisia ominaisuuksia, temppuja ja spurtteja, kun hahmo kiitää kohti omaa palloaan. Speedgolfin pelaaminen oli parhaillaan varsin hauskaa puuhaa, varsinkin kaverin kanssa pelatessa, sillä tekoälyvastustajat eivät anna oikein mitään vastusta, eikä vaikeustasoa voi muuttaa.
Toinen uusi pelimuoto on “battle golf” ja kutsutaan sitä nyt vaikka taistelugolfiksi. Taistelugolf ei ole pelin huonoin uusi pelimuoto, mutta se ei valitettavasti tarkoita, että se olisi kovinkaan hyvä. Kyseessä on yhdeksän reiän kenttä, jossa reiät katoavat, kun ensimmäinen saa lyötyä pallonsa sisään. Pelaajat kilpailevat siis siitä, kuka saa ensimmäisenä kolme kertaa lyötyä pallonsa kohteeseen. Mukana ovat kaikki speedgolfista tutut temput, ja idean tasolla tämä on ihan hauska uusi tapa pelata virtuaaligolfia, mutta käytännössä tila ei kyllä tarjonnut minulle ainakaan kovin hauskoja pelihetkiä. Tekoälyvastustajia vastaan taistelugolf on todella valju kokemus ja kaverinkin kanssa lähinnä sekava.
Golf-seikkailu menee metsään
Kehnoimman uuden pelimuodon kruunun saa roolipelimäinen tarinatila “Golf-seikkailu”. Tarina alkaa ihan hauskasti ja hieman Pokemon-pelien tunnelmissa, kun nuori tulokas lähtee haastamaan maailman huippuja ja tapaa ystäviä sekä kilpailijoita. Pitkän päälle kaikki dialogi oli kuitenkin aivan mielettömän yksinkertaista, kun kisakylä onkin vain täynnä tyhjänpäiväisiä one-linereita hokevia golffareita. Näiltä kavereilta täytyy juosta hakemassa tehtäviä, mutta puuduttavaksi se usein käy, kun nuoli, joka näyttää seuraavan kohteen suunnan, toimii hieman kuinka sattuu sekä mukana on kartta, josta ei koskaan ole mitään apua. Kun oikean hahmon löytää, niin vain maailman kärsivällisin pelaaja ei rämpytä A:ta niin kauan, että puuduttava dialogi on ohi ja jos tuuri käy, niin pääsee ihan pelaamaan golfia.
Tarinan aikana golfia pelataan niin yksin, kun tekoälyvastustajia vastaan ja pelimuotoja käydään läpi tavallisesta golfista speedgolfiin ja muutamaan muuhunkin variaatioon. Tarinatilan vaikeuskäyrä on aivan mahdottoman heittelevä, sillä suurimman osan ajasta tekoälyvastustajat tai haasteet eivät tarjoa minkäänlaista vastusta, mutta sitten yhtäkkiä aina välissä tulee tehtäviä, joissa täytyy pelata kenttä läpi väylineen vapaavalintaisessa järjestyksessä tietyllä lyöntimäärällä, niin että aina pallon reikään saadessa jatkaa siitä kohtaa kohti seuraavaa reikää. Näissä vaikeustasoa yhtäkkiä löytyykin ja usein on myös tuurista kiinni, mihin pallo kimpoilee monitasoisella kentällä, jolloin voi huonolla tuurilla käyttää puolet kokonaislyönneistä yhteen väylään. Parasta koko golf-seikkailu-pelimuodossa on se, että sitä ei ole pakko pelata voidakseen nauttia muuten tästä Mario Golfista.
Huitoo, mutta ei osu
Audiovisuaaliselta anniltaan Super Rush on sellaista keskihyvää Nintendo-kamaa. Graafinen ilme on totutun värikäs, mutta ihan Super Mario Odysseyn tasolle ei päästä. Audion puolella äänitehosteet ovat ihan miellyttäviä, mutta musiikit hyvin geneerisiä ja unohdettavia.
Harmittavaa, että pitkän odotuksen jälkeen uusi Marion virtuaaligolfailu jättää näin kylmäksi kokonaisuutena. Kyseessä on kuitenkin pelisarjan modernein osa, jossa perustekeminen on vähintään kohtalaista ja parhaimmillaan hauskalla kaveriporukalla tasaisissa väännöissä oikein miellyttävää puuhaa. Jos Super Marion golf-pelit tai kaikki urheilupelit ovat sinulle pakkohankinta joka kerta, niin anna palaa nytkin, kyllä fanit tämän parissa saavat iltoja kulumaan. Jos taas pohdit, että olisiko tämä juuri se peli, joka tarjoaisi rahoillesi täyttä vastinetta monipuolisilla ja innostavilla pelimuodoilla sekä lukuisilla ovelilla ja kekseliäillä radoilla, niin parempi jättää rahat lompakkoon.
Mario Golf: Super Rush (Nintendo Switch)
Peruspalikat ovat kunnossa ja hauskaa varsinkin yhdessä. Kenttien vähyys ja yksitoikkoisuus jättävät toivomisen varaa. Speedgolf on ihan hauska uutuus, mutta roolipelihenkinen golf-seikkailu ei vakuuttanut.
- Hahmokokoelmassa piisaa tuttuja Mario-hahmoja ja kaikki ovat käytettävissä alusta asti
- Itse golfin pelaaminen on mielekästä puuhaa
- Laajat tilastot tuovat lisämielenkiintoa yksin pelaamiseen
- Speedgolf kavereiden kanssa on hauskaa
- Usean kierteen avulla lyönnin ohjaaminen tuo lisämielenkiintoa kenttien läpäisyyn
- Roolipelimäinen golfseikkailu oli harvinaisen tylsä ja kömpelö pelikokemus
- Tarinamuodon vaikeuskäyrä pomppii miten sattuu
- Kenttiä voisi olla enemmän, nyt niitä on vain kuusi
- Kentät voisivat olla keskenään erilaisempia
- Hahmoilla joutuu pelaamaan aika kauan, että niille aukeaa mahdollisuus ohjata lyöntiä useammalla kierteellä
- Unohdettavat musiikit
- Markkinoilla on parempiakin golf-pelejä
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti