Monster Hunterilla menee nykyään lujaa. Monster Hunter World oli Capcomin historian suurimpia myyntihittejä ja keväällä ilmestynyt Monster Hunter Rise löysi myös yleisönsä. Selvästi kysyntää siis riittää, joten nyt olisi kultainen tilaisuus herättää henkiin myös Monster Hunter Stories, se JRPG-henkinen sivupelisarja.


Paperilla ajatus Monster Hunterin, JRPG:iden ja Pokémonin risteytyksestä kuulostaa toimivalta, eikä kokonaisuus jätäkään kylmäksi. Paitsi että mukana on yksi katastrofaalisen suuri ongelma, joka miltei pilaa koko pelin.



Monster Hunter Stories 2: Wings of Ruin on hieman erilainen Monster Hunter -peli, eikä vain koska se on vuoropohjainen JRPG. Se sijoittuu etäiselle saarelle, joka muun maailman tavoin on täynnä hirviöitä. Mutta saarta asuttavat ihmiset eivät ole metsästäjiä, vaan ratsastajia. Asukkaat muodostavat syvällisiä kumppanuussuhteita hirviöiden kanssa… ainakin välillä, sillä ei se metsästys pelistä mihinkään ole kadonnut, mutta jotkut hirviöt vain ovat kaveruuden arvoisia. Epäreilua menoa.


Saaren rauha rikkoutuu, kun sitä kautta aikojen suojellut legendaarinen hirviö katoaa jälkiä jättämättä. Eeppisen Rathaloksen jälkeensä jättämä voimatyhjiö heittää koko saaren tasapainon vinksalleen ja hirviöt muuttuvat aggressiivisemmiksi paitsi toisiaan, myös ihmisiä kohtaan. Tarttis siis tehrä jottain. Asialle lähetetään nuori ja vasta hirviönkesytyksen maailmaan tutustuva ratsastaja, jonka isoisä oli miltei Rathaloksen arvoinen legenda. Kenties hirviönmetsästystaidot ovat perinnöllisiä?


Edessä on eeppinen seikkailu, jonka aikana pelaaja tapaa lukemattomia uusia tuttavuuksia, kesyttää pinon uskollisia kavereita ja ratkoo saarta pitkään vaivanneita ongelmia. Perässä juoksee pino vähemmän naturalistisia metsästäjiä, jotka mielellään tekisivät pihviä kaikista hirviöistä ja ehkä siinä sivussa myös pelaajasta ja tämän kavereista. Ei siis mitään vallankumouksellista kamaa, mutta sen verran viihdyttävää ja kepeää tarinankerrontaa, että peli rullaa eteenpäin mukavalla temmolla ja ilman suurempia ongelmia.



Vaikka Monster Hunter Stories 2 onkin vuoropohjainen JRPG, yleiseltä rungoltaan se on yhä Monster Hunter -peli. Tarina vie pelaajan milloin millekin saaren osaselle, jota asuttavat jos jonkinlaiset hirviöt. Hirviöillä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, jotka pelaajan täytyisi ottaa huomioon ja rakentaa itselleen aseita ja panssareita, jotka soveltuvat kulloiseenkin tilanteeseen. Jos tietää, että vastaan on tulossa vaikkapa sähkövoimia käyttävä hirviö, kannattaa kasata itselleen panssarit, jotka suojaavat sähköltä, sekä aseet, jotka tekevät hirviön heikkouksiin sopivaa vahinkoa.


Tämä tapahtuu tietenkin haalimalla plakkariinsa saaren monimuotoista kasvistoa ja malmistoa, sekä metsästämällä lukemattomia hirviöitä näiden ruumiinosien toivossa. Jälleen tuttua Monster Hunter -kamaa, ja eräs Storiesin hauskimmista ominaisuuksista onkin se, miten hyvin ja perusteellisesti se onnistuu siirtämään perinteiset Monster Hunter -käsitteet uuteen viitekehykseen.

Suurin ero perinteisiin peleihin on, että taistelut ovat vuoropohjaisia. Taisteluiden keskeisenä ideana on miltei kirjaimellinen kivi-paperi-sakset-mekanismi, sillä käytössä on kolmen tyyppisiä hyökkäyksiä: nopeita, voimakkaita ja teknisiä. Kun kaksi taistelun osapuolta hyökkää toistensa kimppuun, verrataan näiden hyökkäystyyppejä ja vaikkapa nopean hyökkäyksen valinnut taistelija jyrää totaalisesti hitaan hyökkäyksen valinneen. Hirviöiden valitsemia hyökkäystyyppejä ei näe ennakkoon, vaan ne täytyy opetella kantapään kautta.


Tämä on välillä hieman rasittavaa, kun yrittää muistella, mitä hyökkäyksiä vaikka kolme jaggi-hirviön eri alityyppiä yleensä käyttävät, mutta toisaalta myös palkitsevaa. On hauskaa tuntea, että oikeasti oppii hirviöistä ja näiden käyttäytymisestä ja pystyy käyttämään oppimaansa näitä vastaan.

Systeemin suurin ongelma on, että pelaaja voi vaikuttaa vain omiin tekemisiinsä. Kaverit ja pelaajan hirviö valitsevat omat hyökkäystyyppinsä, joten jos vastassa on vaikka aina voimakkaita hyökkäyksiä käyttävä anjanath, mutta kaverit valitsevat jatkuvasti voimakkaille hyökkäyksille häviäviä liikkeitä, edessä on hankaluuksia.


Oman hirviönsä touhuihin voi vaikuttaa sen verran, että taistelussa mukanaa olevaa hirviötä voi vaihtaa kerran vuorossa. Hirviö-bestikset (hirvikset?) taistelevat omilla tyyleillään, joten sitä anjanathia vastaan kannattaa napata repusta hirviö, joka käyttää usein nopeita hyökkäyksiä.

Mukana on paljon muitakin muuttujia: eri asetyypit soveltuvat erilaisiin tilanteisiin, eikä vaikkapa kivimäisen panssarin alle suojautunutta hirviötä kannata yrittää tökkiä miekalla, ennen kuin lekalla murskannut panssarit. Hirviöiden ruumiinosia voi – ja pitää – ruhjoa, onnistunut yhteistyö hirviksen kanssa kasvattaa fiilis-mittaria, jonka täyttämällä voi laukoa murskaavan tehokkaita yhteistyöhyökkäyksiä ja niin edelleen. Taistelussa riittää runsaasti syvyyttä ja haastetta, ja oikeastaan ainoa todellinen valituksen aihe on, että välillä taistelut kestävät turhan kauan, koska joka välissä nähdään pieniä animaatioita ja opastavia tekstiruutuja.



Pelinä Monster Hunter Stories 2 on mitä mainioin. Se tuntuu yhtäaikaisesti tutulta ja toimivalta Monster Hunterilta, mutta myös sen verran erilaiselta, että kokemus on uniikki ja viihdyttävä. Luonnollisesti se vaatii pelaajaltaan kiinnostusta Monster Hunter -henkiseen esineiden grindaukseen, sekä Pokémonista tuttuun hirviöiden keräilyyn, kehittämiseen ja levelöintiin.


Pelasin itse arvostelua varten Switch-versiota, joka oli suoraan sanoen todella karu kokemus. Kun muistetaan, miten hyvin Monster Hunter Rise pyöri Switchillä, Storiesin tökkivä ja matala ruudunpäivitysnopeus on hämmentävän suuri ongelma. Tuntuu kovasti siltä, kuin peli oltaisiin suunniteltu PC:ille ja sitten puserrettu Switchille ilman sen suurempaa optimointia. Tuloksena on kokemus, joka ei koskaan pyöri pehmeästi ja usein näyttää miltei diaesitykseltä. Koska kyse on vuoropohjaisesta pelistä, ongelma on usein puhtaasti visuaalinen, mutta liikkuminen avoimessa maailmassa on rasittavaa, kun suorituskykyongelmien johdosta vaikkapa sienten keräily on välillä tuskallisen haastavaa touhua.


Niinpä olemmekin hieman hankalassa tilanteessa. Pelinä Monster Hunter Stories 2 on helposti lämpimän suosituksen arvoinen. Se on hilpeä, kiehtova ja viihdyttävä JRPG, joka vetoaa varmasti sekä Monster Hunterin, Pokémonin että JRPG:iden ystäviin. Ja todennäköisesti myös moniin sellaisiin, jotka eivät tienneet edes kuuluvansa näihin porukoihin...

...mutta sen Switch-versio on teknisesti niin karu kokemus, että tilanne menee hankalammaksi. Pelasin kyllä sen itse läpi ihan hyvissä fiiliksissä, mutta on pakko sanoa, että tökkivä ruudunpäivitys ärsytti ja laimensi pelikokemusta jatkuvasti. Jos kotoa löytyy peli-PC, pehmeästi pyörivä PC-versio on helposti suosituksen arvoinen. Switch-versiokin on lopulta, koska kokemus jäi positiivisemmaksi, mutta Capcom hei oikeasti - 10 FPS:n diaesitys ei todellakaan ole hyväksyttävää vuonna 2021.