Alkuperäinen Pokémon Snap julkaistiin 1999 Nintendo 64:lle, eli melko samoihin aikoihin kun Pokémon ylipäätään saapui länsimaihin ja nousi ilmiöksi. Pokémon Snap esitteli taskuhirviöt erilaisessa valossa kuin pääsarjan roolipelit, sillä Snapista puuttuivat kaikki taisteluelementit ja otukset päästiin näkemään niiden luonnollisissa ympäristöissä. Pelin tarkoitus oli yksinkertainen ja sitä se on 22 vuotta myöhemmin julkaistussa uusintaversiossakin: kulje ennalta määrättyä reittiä pitkin ja räpsi pokémoneista valokuvia!



Käydään heti alkuun se yleisin kritiikki mitä tämä peli tulee luultavasti saamaan osakseen, sekä samalla oma päällimmäinen mielipiteeni pelikokemuksesta. Jos siis joku argumentoisi minulle, että New Pokémon Snap ei ole “kunnon videopeli”, kun siinä ei ole sitä ja tätä, eikä se ole täysihintaisen videopelin arvoinen, kun siinä vain otetaan valokuvia, luultavasti nyökkäisin argumentoijalle, sillä hän ei olisi täysin väärässä ja sitten lähtisin takaisin pelaamaan New Pokémon Snapia, sillä niin hauska kokemus se minulle on ollut.


"Kokemus" onkin kenties paras termi kuvaamaan tätä peliä. New Pokémon Snap on rauhallinen, miellyttävä, hellyttävä ja parhaimmillaan jopa meditatiivinen seikkailukokemus fantasiamaailmassa, joka on meille monelle niin kovin tuttu. Tämä peli on rauhallisille tutkijoille, ei adrenaliinin nälkäisille hurjastelijoille. NPS on ennen kaikkea Pokémon-faneille ja tätä olisi hyvin vaikea suositella ihmisille, joilla ei ole muuten kiinnostusta pokémonien maailmaan.



Hahmoa pelissä ei pääse itse luomaan, vaan alkuun valitaan yksi kahdeksasta valmiiksi luodusta nuoresta, innokkaasta valokuvaajasta. Päähahmo lähtee professori Mirrorin avuksi tutkimaan Lental-alueen pokémoneja. Työvälineeksi saadaan moderni kamera skannausominaisuuksineen ja kulkupeliksi tulee NEO-ONE, jolla pääsee turvallisesti kulkemaan niin aavikolla, jäätiköllä, viidakossa kuin myös veden alla. Muun muassa edellä mainituista ympäristöistä lähdetään löytämään pokémoneita ja niitähän piisaa.


Päätarinan pelissä suorittaa noin kymmenessä tunnissa. Tämän aikana avataan kaikki kentät ja seurataan välivideoilla pelaajahahmon, professori Mirrorin, hänen avustajansa Ritan ja muutaman muun sivuhahmon tutkimuksen täytteistä tarinaa, jonka keskiössä ovat alueen salaperäisesti kimmeltävät pokémonit. Tarina on kepeän hauskaa meininkiä, johon sarjan fanit ovat tottuneet vuosien varrella, ei mitään valitettavaa siitä. Pelin aikana uusia alueita aukeaa kivaan tahtiin ja pelaaja saa myös uusia erikoistemppuja käyttöönsä, kuten hedelmiä heiteltäväksi ja huilua soiteltavaksi. Tarinan ulkopuolella on varsin koukuttavaa puuhaa käydä samoja kenttiä uusiksi läpi ja koittaa löytää joko uusia kuvauskohteita tai parannella jo otettuja kuvia.



Sisällön runsaus yllätti minut positiivisesti kaikin puolin. Pelissä on yhteensä 24 erilaista tutkimuskohdetta kun yhteen laskee kaikki kentät erilaisine reitteineen ja ajankohtineen. Lisäksi jokaisessa tutkimuskohteessa on neljä eri tutkimustasoa, joita pelaaja aukaisee, kun löytää tarpeeksi kuvattavaa aiemmilla kierroksilla. Jokainen uusi tutkimustaso muuttaa tason pokémonien aktiviteetteja ja tätä myötä kuvamahdollisuuksia. Osasta kentistä alkaa myös löytymään vaihtoehtoisia polkuja.


Itse pokémonejakin riittää runsaasti eri generaatioista pitkin vuosia, yhteensä yli 200 kappaletta, ykkösgenin klassikoista moniin mielenkiintoisiin uudempiin otuksiin. Kaikista näistä on vielä mahdollista saada filmille neljä erilaista hetkeä tai aktiviteettia. Eli niille pelaajille, jotka haluavat saada kaiken 100% suoritetuksi hommaa kyllä piisaa! Proffa arvioi kierroksen päätteeksi aina parhaat kuvat ja arvostelukriteereinä ovat esimerkiksi kohteen koko, kuvan rajaus ja mahdollinen mielenkiintoinen tausta.



Tutkimuskohteiden ja välivideoiden lisäksi pelissä pyöritään paljon valikoissa ja katsellaan pelin käyttöliittymää. Valikot ja niiden käytettävyys ovat pitkälti oikein kelvollisia ja kivannäköisiä, mutta ei kuitenkaan aivan täydellistä. Suurin puute on, että kesken valokuvauskierroksen ei taukovalikosta pääse katselemaan PhotoDexiään, jossa näkyy mitä kuvia on jo ottanut. Tämän pääsee näkemään vain kierroksen päätyttyä päävalikon kautta.


PhotoDexin lisäksi hauskimpia kuvia voi tallettaa omaan albumiin fiilistelyä varten. Mukana on myös kohtalaisen monipuoliset editointityökalut otetuille kuville. Kuviin pystyy lisäämään kehyksiä, tarroja ja filttereitä. Kierroksen jälkeen pystyy kuvia myös rajaamaan ja zoomaamaan uusiksi, mikä oli mukavan moderni uudistus valokuvauspeliin.

Metapuolen ominaisuuksista ehdoton suosikkini liittyy siihen, että olen aina pitänyt erityisen paljon kaikissa videopeleissä siitä, kun peli kerää kaikkea mahdollista dataa sekä tilastoa tapahtumista ja sitten esittää ne kauniisti pelaajan tutkittavaksi.


Näin tekee myös New Pokémon Snap, jossa pelaaja pääsee tarkastelemaan montako kuvaa on ottanut, montako kertaa on käyttänyt mitäkin apuvälinettä, kuinka monta Pokémonia on kuvannut ja vaikka mitä muuta.



Kokeilin pelata peliä Switchillä myös käsikonsolina, liikeohjaustakin kokeillen, mutta suurimman osan ajasta pelasin peliä konsoli telakassa, isolta televisiolta ja Pro-ohjaimella. Tämä on mielestäni miellyttävin tapa pelata kyseistä peliä, television suurempi näyttö mahdollistaa kuvattavien kohteiden bongaukset paremmin. Mielessäni kävi myös monta kertaa ajatus siitä, kuinka hienoa olisi pystyä tulevaisuudessa kokemaan tämä kaikki virtuaalilaseilla. Tämä peli on kuin tehty hyväksi VR-kokemukseksi, joten sitä odotellessa!

New Pokémon Snap yllätti minut positiivisesti sisällön runsaudellaan, laadukkuudellaan, kauniilla visuaalisella ilmeellä sekä kiinnostavien pokémonien valokuvaamisen mielekkyydellä. Täydellinen peli ei tämäkään ole, mutta mieltäni lämmittää yksinkertaisempi kokonaisuus, joka keskittyy yhteen osa-alueeseen ja tekee sen erittäin laadukkaasti, mutta myös helposti lähestyttävästi. New Pokémon Snapia voin suositella kaikille Pokémon-nostalgian nälkäisille, joita miellyttävät rennommat pelikokemukset.