Spacebase Startopia on strategia/simulaatiopeleistä tunnetun Kalypso Median julkaisema ja Realmforge Studiosin kehittämä henkinen jatko-osa vuonna 2001 julkaistulle pc-pelille Startopia. Mitään virallista lisenssiä jatko-osaksi ei ole, mutta inspiraation lähde on selvä pelin kulkua ja nimeä myöden. Spacebase Startopia on avaruusaiheinen simulaatio-managerointipeli, jossa pelaaja hallitsee avaruusasemaa, jolla avaruuden alienit vierailevat. Alkukankeuden jälkeen avaruusaseman managerointi on ihan hauskaa puuhaa, mutta mistään kaikkien aikojen avaruussimulaatiopelistä ei tässä ole kyse.



Spacebase Startopian ensitunnit olivat itselleni ainakin hyvin raskaita. En muista, milloin olisin viimeksi nähnyt missään pelissä näin kehnon pelaajan perehdyttämisen ja ensivaikutelman luomisen. Pelin tutoriaaliosuus onnistuu jotenkuten kertomaan pelaajalle mitä pitäisi tehdä, mutta ei yhtään että miten. Jotkut kaiketi voivat nähdä tämän hauskana haasteena, mutta itse haluan videopeleissä haasteosuuden muussa muodossa kuin oikeiden painikkeiden löytämisenä.


Pelistä löytyy kaksi muotoa, kampanja ja “free play”, joista ensin mainitun tarkoitus on tutustuttaa 10 tehtävän avulla pelin mekaniikat pelaajalle, jotta ne ovat hallussa, kun pelaaja siirtyy pelaamaan jälkimmäisenä mainittua pelimuotoa. Kampanjatehtävät pitävät sisällään pienempiä tavoitteita ja vapaassa pelimuodossa tarkoituksena on vain kehittää avaruusasemaansa ja voittaa mahdolliset tekoälyvastustajat tai oikeat ihmisvastustajansa, jos sellaisia sattuu löytymään verkosta. Mahdollisia voittoja on strategiapeleistä tutut esimerkiksi taloudellinen, militaristinen tai teknologinen voitto.



Avaruusasema koostuu kolmesta kerroksesta, joista ylimmässä kasvatetaan sekä keräillään kasveja, keskimmäisessä bailataan sekä viihdytään ja alimpaan rakennetaan kaikki muu, kuten esimerkiksi sairaalat, viestintäkeskukset ja tehtaat. Sivusuunnassa uusia lohkoja voi avata pelinsisäistä energiavaluuttaa käyttämällä ja näin avaruusasema kasvaa ja kukoistaa. Samalla energiavaluutalla rakennellaan kaikki rakennuskohteet avaruusasemalle. Mukana on myös toinen valuutta, jolla voi ostaa vaihtuvasta valikoimasta pienempiä apuja sekä free-playssa avata uusia tutkimuskohteita, jonka avulla saa uusia rakennuskohteita.


Koomisen suuressa roolissa toiminnassa on roskien keruu. Vierailijat tuovat mukanaan suuret määrät roskaamista, joten siivousbotteja sekä kierrätysasemia saa rakentaa ahkeraa tahtia. Toisena suurena uhkana jatkuvasti on huono ilmanlaatu, joka saa vierailijat voimaan pahoin.


Uhkaa tuo myös vihollisalusten hyökkäysten mahdollisuus ja todellisen uhan tästä tekee se, että pelinsisäinen reaaliaikainen strategiataistelu on todella köykäisesti toteutettu. Joukkoja hieman kliksutellaan oikeaan suuntaan, mutta sen verran pinnalliseksi on tämä ominaisuus jäänyt, että arvostelijan mielestä koko homman olisi voinut jättää leikkauspöydälle ja keskittyä vain rakenteluun ja managerointiin.



Peli on harmittavan puutteellinen kaikenlaisen pelattavuuden, käytettävyyden ja käyttömukavuuden osilta. Valikot ovat melko sekavia ja epäintuitiivisia. Simulaatiopeliksi on erikoista, että pelistä ei löydy pausea, jonka saisi päälle, mutta managerointia voisi jatkaa samalla. Itselläni oli myös jatkuvasti epäselvyyksiä siitä, mikä objekti oli milloinkin valittuna ja miten asioita siirrellään paikasta toiseen. Yksi esimerkki kehnosta käyttäjäystävällisyydestä on pelin yksi ensimmäisistä ikkunoista, jossa valitaan pelin vaikeustaso. Se on muuten ihan hyvä, mutta unohtaa missään vaiheessa kertoa, että nyt valitaan vaikeustasoa ja itse mietin pitkään että valitaanko siinä jotain hahmoluokkaa, kun oli kolme vaihtoehtoa “kadetti, komentaja ja amiraali”, sekä tiedot siitä, miten valinnat muuttavat pelikokemusta.


Pelissä on kohtalaisesti mikromanagerointia, kuten genreltä voi odottaa, mutta ei lopulta aivan mielettömän paljon, mikä itseäni miellytti. Työntekijöitä palkataan ja irtisanotaan, rakennelmia ja koneita voi laittaa korjaukseen ja päivittää, mutta itse ei tarvitse kuitenkaan työntekijöiden palkkoja säätää ja työtehtäviäkin voi laittaa määräytymään työntekijöille automaattisesti. Pääkerroksen puuhat ovat aavistuksen tylsänpuoleista pakertamista, mutta yläkertojen diskon rakennukset sekä kasvimaan istutukset ovat ihan miellyttävääkin hommaa parhaimmillaan.



Pelaajan apuna höpöttelevä AI-apuri on todella raskasta kuunneltavaa. Alkuperäisessä Startopiassa kyseistä roolia toimitti ihmisääninäyttelijän ääni, kun nyt taas valittavana on kolme puherobottia, joiden väliltä on todella hankala valita, koska kaikki kuulostavat ihan yhtä lattealta ja ankealta. Tekoälykamulle on yritetty kirjoittaa sarkastista vitsailua, mutta robottiääni ei veny rytmittämään näitä sopivasti, ei sitten millään. Suurin osa vitseistä on lopulta vain ankeaa ilkeilyä ja kaukana hauskasta, kuivasta brittihuumorista. Tekstimuodossa osa pelin humoristisesta kirjoituksesta on välillä ihan hauskaakin, esimerkkinä vierailijoiden “twiitit”, joita lukemalla pääsee näkemään mitä mieltä vierailija-alienit ovat avaruusaseman palveluista.


Spacebase Startopiaa on vaikea suositella kovin monelle nyt heti ostettavaksi. 50 euron hintaan saa hieman sinnepäin tehdyn simulaatiopelin, joka ei juurikaan loista millään osa-alueella, mutta on taas muutamalla erityisen huono, kuten taistelussa ja pelin vaikeuskäyrän tasapainossa. Peli ei tunnu modernilta peliltä, ei ainakaan täysihintaiselta sellaiselta. Jos genre kuitenkin kovasti kutkuttaa, niin viimeistään alesta tätä suosittelen kurkkimaan. Spacebase Startopia on julkaistu PC:n lisäksi Playstation 4:lle, Xbox Onelle ja Nintendo Switchille.

Arvostelussa käytetyn PC:n tiedot: Nvidia GTX 1070, Intel Core i5-7600K, DDR4 2666 MHz 16 Gt