Grand Theft Autot Nintendon käsikonsoleilla eivät ole mikään uusi asia. Rockstar ei ole koskaan ollut halukas kieltäytymään rahasta, joten sekä Game Boy Coloriin että Game Boy Advanceen on aikanaan tungettu oma versionsa. Niiden pelaaminen ainakin itseltäni on jäänyt sen toteamiseen, ettei homma toimi oikein millään muotoa. Tietokoneella ja konsolilla mainio kokemus on muuttunut suttuiseksi, tahmaiseksi ja epäselväksi.

Chinatown Wars on eri maata. Kehittäjä on ottanut kohdealustan vahvuudet ja rajoitukset huomioon, iskenyt mukaan toimivan juonen ja synnyttänyt ensimmäisen DS-pelin, jota olen pelannut nyt kaksi viikkoa käytännössä joka ilta.



Chinatown Wars sijoittuu Liberty Cityyn kuten tuorein kotikonsoliveljensäkin. Tarinan keskushenkilö on kuitenkin Huang Lee, joka palaa kotikaupunkiinsa keskelle kiinalaisten järjestäytyneen rikollisuuden valtataistelua. Erittäin perinteisessä GTA-hengessä homma menee tietenkin reisille heti kättelyssä, ja iso osa juonesta kuluukin selvitellessä, kuka vei perheen perintökalun ja miten sen saisi takaisin. Peruspeliltään CW on takuulla tuttua jokaiselle GTA:ta aiemmin pelanneelle. Valittu graafinen ilme ei ole kotoa ja PSP:ltä tuttu kolmas persoona, vaan kovasti kahta ensimmäistä GTA:ta muistuttava yläviistokuvakulma. Yhdistettynä sarjakuvamaiseen grafiikkaan peli näyttää kovin kaksiulotteiselta, ja onnistuukin toistuvasti hämmästyttämään, kun autot lentävät katon kautta ympäri ja liikkuvat myös syvyyssuunnassa.

Virkistävyyttä tuo lisää se, että DS:n kosketusnäytöstä on kerrankin tehty mielekäs osa peliä länsimaisen julkaisijan tuotteessa. Styluksen avulla Huang heittää polttopulloja, käynnistää autoja monella eri konstilla, kääntää rattaita ja - mikä parasta - raaputtaa erinomaisen koukuttavia ässäarpoja. Sillä myös kirjoitetaan nimet sopimukseen ja käytetään taskutieturia, joka on oleellinen osa nykyaikaisen rikollisen varustusta. Kontrollien kohdalla ongelmallisinta onkin lähinnä, että pelaaja tarvitsisi optimaalisesti kolme kättä. Jokainen näppäin kun on laitettu täyteen eri toimintoja, ja kynän joutuu välillä tarraamaan käteensä nopeastikin.



Huomioiden käsikonsolin rajallisen kapasiteetin on selvää, että Chinatown Warsista on pitänyt karsia isovelien ominaisuuksia. Silti hämmästyttää, miten paljon kaikkea on mukana. Kaupungista on mahdollista löytää kilparata, ampumaklubi, mainittuja arpoja sun muuta ekstrapuuhaa. GTA IV:stä tutut "keltaiset teleportit" eli taksit kuljettavat hetkessä paikasta toiseen. Mukana ovat jopa radioasemat, vaikka ne olosuhteiden pakosta soittavatkin vain instrumentaalia, eikä loistokkaita välispiikkejä kuulla.

Paras ja moraalisesti arveluttavin lisäys on kuitenkin huumekauppa. Kaupungin alamaailma on täynnä diilereitä, jotka ostavat ja myyvät kaikkea mahdollista suuhun ja suoneen tungettavaa. Huangin tehtävä on sukkuloida eri jengien välillä, ostaa halvalla ja myydä kalliilla. Kaikista halvinta on tietenkin varastaa jengien huumekuljetuksia, ajaa auto omaan pihaansa ja avata verhoilut styluksella. Pelattuaan hetken diilerinä ymmärtää, miksi tämä kaupanteko on niin houkuttelevaa monelle reaalielämässäkin. Kannabiksella ja rauhoittavilla ei vielä pääse tilille, mutta kovia huumeita diilaamalla on mahdollisuus tähtitieteellisiin tienesteihin pienelläkin alkupääomalla. Itse jumituin tuntikausiksi ostamaan ja myymään eri kemikaaleja tässä "gangsteri-Elitessä", varsinkin kun onnistuneella kaupanteolla tienaa vielä palkintojakin.

Oheishärppeen alla peli on pääasiassa puhdasta GTA:ta. Melko lineaarinen juoni etenee tehtävä kerrallaan, haarautuen välillä palautuakseen taas samaan uomaan. Varsinaisia tehtäviä ei ole kovin paljon kotiversioihin verrattuna, eikä aiemmin GTA:ta pelanneella ole varmastikaan vaikeuksia selvittää niitä viimeistään parilla yrityksellä. Toisaalta ne ovat juuri sopivan mittaisia bussissa tai WC:ssä suoritettavaksi ja pelin kaikkinainen sujuvuus on myös aivan omaa luokkaansa, kun lataustaukoja ei ole käytännössä ollenkaan.



Chinatown Wars ei minulle asti tulleiden tietojen mukaan ole myynyt kummoisesti. Tämä on erittäin sääli, sillä peli on mainiota huvia kohtuullisen pitkäksi aikaa ja kenties paras ulkopuolisen tuottama peli DS:lle. Miljoonanteen Mario-Kirby-Peach-söpöilyyn ja aivotestaukseen jo kypsähtäneenä oli erinomaisen viihdyttävää viritellä Nintendon rahantulostuskone välillä hieman tummempaan rekisteriin. Jos GTA on suosikkejasi ja Nintendon käsikonsoli pullottaa taskussa, kokeile tätä - yllätyt positiivisesti.