Square Enix tarjoilee taas Final Fantasyn henkeä uhkuvaa RPG-mäiskettä Bravely Default-sarjan kolmannessa osassa. Tällä kertaa maailma hahmoineen on erillinen muusta sarjasta, joten BD 2:sta voi nauttia sellaisenaan, vaikka aikaisemmat osat (Bravely Default ja Bravely Second: End Layer, 3DS) olisivatkin menneet ohi.



Asetelma kuulostaa suorastaan epäilyttävän tutulta: voimakkaat elementtikristallit ovat väärissä käsissä ja maailma on vaarassa tuhoutua. Neljä Valon Sankaria ovat ne, jotka voivat taistella tiensä läpi fantasiamaailman palauttamaan järjestyksen ja sitä myötä asiat raiteilleen. Päähenkilönä esitelty Seth (jonka voi uudelleennimetä) haaksirikkoutuu mantereelle nimeltä Excillant ja kärsii muistinmenetyksestä. Ryhmä muodostuu, kun tämä kohtaa prinsessan nimeltä Gloria sekä parivaljakon, jonka muodostavat vaelteleva tutkija Elvis sekä tämän palkkasoturi Adelle. Jokaisella on omat motiivinsa toimia, mutta koossa on paras A-ryhmä tilanteessa, jossa voimakkaita ystäviä tarvitaan.


Peli perustuu todella perinteiselle, vuoropohjaiselle roolipelitaistelulle. Neljän sankarin ydinporukka seikkailee ympäri maailmaa taistellen hirviöitä ja muita voimakkaita vihollisia vastaan. Taistelun erikoisuus on pelin nimessäkin näkyvä brave point-systeemi, jossa tulevia vuoroja voi käyttää ennakkoon joko käyttämällä maksimissaan neljä vuoropistettä kerralla tai tyytyä säästämään niitä pahan hetken varalle default-toiminnon kautta. Tämä mahdollistaa taktikoinnin taistelun aikana combo-hyökkäyksien tai vaikkapa hahmojen ammatteihin liittyvien kykyjen käyttöä varten. Hahmot voivat myös lahjoittaa vuoroja toisilleen tai jopa varastaa niitä vihollisilta omaan käyttöön.


Hirviöitä ja vihollisia kohdataan kartalla sitä mukaa, kun ryhmä liikkuu eri alueilla. Ryhmän tasoiset ja sitä vahvemmat viholliset ryntäävät kohti, heikommat taas luikkivat pakoon. Kartalla hortoilevia vihollisia voi myös koittaa paimentaa samaan kasaan ja käydä taisteluun koko joukkoa vastaan kerralla. Jos karttanäkymässä ehtii painaa Y-näppäintä eli käyttää asettaan ennen kuin vihollisen ja pelaajan hahmot osuvat toisiinsa, saa siitä käytävässä taistelussa edun. Vihollisilla on erilaisia heikkouksia ja vahvuuksia suhteessa pelaajan hahmoihin, joita on pyrittävä tietysti huomioimaan hyökkäys- ja puolustustavoissa.



Ammatit, kyvyt ja niiden mukaisten varusteiden optimointi ja säätäminen on tärkeä osa mekaniikkaa. Hahmot oppivat ammattinsa maagisista Asterisk-kristalleista. Monet ammatit napataan haltuun pääjuoneen liittyvistä pomotaisteluista, mutta osaa joutuu metsästämään sivutehtävien takaa. Tarjolla on tuttua ja turvallista taistelijaa ja velhoa, mutta myös erikoisuuksia, kuten täysin satunnaisesti toimiva uhkapeluri. Ammatteja voi valita kerrallaan aktiiviseksi kaksi kappaletta kullekin hahmolle ja pääammatin aktiivisia ja passiivisia kykyjä saa lisää sitä mukaa, kun hahmo keräävät ammattikokemuspisteitä taisteluissa. Sivuammatti ei kehity, mutta sen jo avatut taidot saa kuitenkin käyttöön. Lisäksi hahmolle voi valita käyttöön passiivisia kykyjä mistä tahansa ammatista. Käytännössä siis hyödyllisintä on kehittää itselleen mieluisin paletti niin, että ammatinvalinnat tukisivat toisiaan mahdollisimman hyvin ja että ryhmässä olisi tarpeeksi varianssia erilaisten, yllättävienkin vihollistyyppien varalta.


Varusteita ja tarvikkeita voi ostella jokaisesta kaupungista. Tarvikkeiden, eli parannus- ja taikajuomien sekä muiden seikkailijan tykötarpeiden kohdalla inventaario on ryhmän yhteinen, mutta varusteita sankarit eivät voi pukea mielin määrin ylleen. Aseiden ja taikasauvojen kanssa täytyy käyttää kylmäpäistä harkintaa tai luottaa automaattiseen valintaominaisuuteen, koska painorajoitusten johdosta maagiset ja sukkelat ammatinharjoittajat eivät voi kantaa mitään raskasta mukanaan, mutta tietyissä ammateissa raskaat kantamukset tuovat lisäpotkua hyökkäyksiin. Kosmeettinen varustepuoli on hoidettu tasa-arvoisen sieväksi siten, että pääammatti määrittää koko sotisovan ulkonäön ja aseet ovat sen ainoa vaihtuva osa. Varustukset ovatkin työstä riippumatta todella hienoja ja kivoja katsella.


Kartoilla tapahtuu paljon. Tutkiminen, vihollisten hutkiminen ja pitkän ruohon niittäminen miekalla antaa taskuihin täytettä pienemmän ja vähän suuremmankin tavaran muodossa. Jos juuri sitä mieleistä asetta ei löydy kaupasta, ei se suorituskeskeistä RPG-fania haittaa, sillä jotain sopivaa voi löytää jo seuraavasta satunnaisesta pusikosta, kartalla lojuvasta aarrearkusta tai luolastosta. Pelaaja saa myös nopeasti käyttönsä laivan, jonka voi lähettää merille keräämään kokemuspisteitä, ammattipisteitä ja rahaa sekä sellaisia esineitä, joita voi löytää vain tutkimusretkeilyä käyttämällä. Laiva jätetään seilaamaan Switchin lepotilassa ja 12 tunnin kuluttua retki päättyy automaattisesti, aarteet vain pitää muistaa kuitata satamamestarilta. Pelissä ei siis totisesti tavaran määrässä kitsastella.



Päätehtävät kuljettavat tarinaa melko tasaiseen tahtiin eteenpäin. Juoni ei itsessään ole kovin erottuva tai kiintoisa, ennemminkin taas kerran perinteisiin nojaava, mutta vaikka se sitoo hahmoja mukaan ennakoitavalla tavalla, sitä tuntuu kuitenkin tyydyttävältä seurata. Teemat astuvat välillä raskaampien ja vakavampien tapahtumien puolelle, joten 12+ -ikäraja kuulostaa sopivalta.


Välillä muita hahmoja lyöttäytyy mukaan niin, että nämä avustavat myös taisteluissa. Sivutehtäviä tipahtelee vastaan niin kartoilta kuin kaupungeistakin. Molempien tehtävätyyppien merkinnät kartoilla ovat selkeät ja helpot seurata, mutta valitettavasti sivutehtävien juokseva numerointi on nähtävissä vain tehtävää suorittaessa, eikä suoritettujen listaa näe mistään. Jos kaikki sivutehtävät haluaa siis saada suoritetuiksi, täytyy ne käydä koluamassa numerojärjestyksessä tai pitää itse listaa tehdyistä tehtävistä. Tehtävissä on hyvää vaihtelua: välillä niiden suorittaminen kulkee vaivattomasti päätehtävien rinnalla ja toisinaan polulta saa poiketa kauemmaksikin asioita toimittelemaan.

Huomionarvoista on myös se, että kun tiimi kuolee tai jos tietyissä avainkohdissa mokaa, peli päättyy game overiin. Tallennuspaikkoja on kuitenkin tarpeeksi monta, joten jos vain muistaa käyttää niitä itse tai nojautuu automaattitallennukseen, suurta tuskaa tuskin töpeksinnästä aiheutuu. Vaikeustasoa voi muuttaa milloin tahansa kesken pelin, jos sisältö ei tunnu kohtaavan omaa tasoa. BD 2 on varmasti haastava, jos vanhempi RPG-kanta ei ole tuttua.


Helpotusta taisteluihin tuo se, että hyökkäystä punovat viholliset on merkattu vuoron ollessa omalla tiimillä. Tällöin taktiikkaansa voi hioa odotettavissa olevaan vahinkoon perustuen. Aina taktikointi, etenkin jos olisi tarkoitus panostaa tiettyjen hahmojen ammattien tason nostoon, ei onnistukaan. Paitsi että viholliset osaavat joskus yllättää voimillaan, myös ryhmän vierailevat tähdet saattavat tehdä odottamattomia asioita taisteluissa, kuten tuhota mörön kesken kaiken hyvän mehustamisen. On mielestäni kuitenkin mukavaa, ettei kaikki etene hallitusti, vaan että haastetta voi ilmaantua yllättäen.



Vähäistä tönkköyttä tuo mukaan kohteena olevan hahmon valinta taistelun keskellä. Naputtelu kohteesta toiseen ei edennytkään sillä logiikalla mitä kuvittelin ja viholliset saivat vahingossa balsamia haavoihinsa. Automaattista taistelunkuljetusta ei myöskään ole kuten Bravely Default ykkösessä, vaan helpotkin taistelut täytyy manuaalisesti vain naputella läpi, joskin edellisvuoron toimintojen toistamista varten on oma nappinsa.


Pelin maailma on todella kauniisti rakennettu yhdistelmä dioraama-tyylisiä vesiväritaustoja ja söpöisiä, mutta puolitotisen oloisia 3D-hahmoja. Kartoilla liikkuminen on kolmiuloitteista ja sopivan rajatussa ruudussa, mutta yläkantissa olevaa kameraa voi kuitenkin pyöritellä miten huvittaa. Luolastoissa kamerakulma on lukittu ja hyvästä syystä, sillä meno on paikoitellen hyvinkin sokkeloista. Animaatio on pidetty yksinkertaisena, mutta efekteissä ei ole säästelty. Visuaalista komediaa löytyy ripauksittain sieltä sun täältä ja pelin valikot ovat selkeät, tyylillisesti mukavan yhteneväiset sekä kauniit.

Ääninäyttelyä on lähinnä hahmojen välisessä ryhmäkeskustelussa sekä välianimaatioissa, mikä auttaa tuomaan niihin hiukan oman näköistään syvyyttä. Muuten hahmot vaikuttavat melko tavalliselta kokoelmalta sankariarkkityyppejä, mikä ei ole konsepti huomioiden mikään huono asia. Seikkailua siivittää musiikki, jota ei kyllästy kuuntelemaan.



Hauskana lisäpointtina täytyy mainita, että BD 2 kätkee sisäänsä myös Gwent-tyyppisen korttipelin nimeltä Bind and Divide. Tähän sisältöön ei välttämättä edes törmää, jos pelin tohottaa kiireellä läpi mutta sivutehtäviä kasinolta etsimällä peli löytyy kyllä. 5 x 5 kokoisella ruudukolla tietokonevastustajia vastaan pelattava peli käydään kuuden kortin pakoilla ja se perustuu alueiden valloittamiseen. Pakat taas pohjautuvat erilaisiin hahmoihin ja vihollisiin varsinaisessa pelissä. Tallennus ennen hahmojen haastamista matseihin on enemmän kuin suositeltavaa, sillä korttipelissä hävitessä saattaa menettää juuri sen parhaan korttinsa.


Nimensä mukaisesti, Uskaliaan Oletuksen sisältö on virkistävää: peli ei pyri olemaan mitään säväyttävää, ennennäkemätöntä ja uusilla tempuilla massasta erottuvaa, vaan se ylläpitää rohkeasti lajityyppinsä perinteitä. Pidän siitä, kuinka se edustaa laadullisesti hyvää ja helposti lähestyttävää pelattavaa niille, joille RPG-genre on tuttu ja uutta, mekaniikaltaan haastavampaa seikkailua niille, jotka ovat vasta astumassa samalle tontille. Taktikointi ja oman tiimin ammattien ja varustusten pohtiminen on kelpo viihdettä, joka myös palkitsee henkisesti sopivalla aikajänteellä.