Monster Jam Steel Titans julkaistiin vuonna 2019, mutta joillekin pelaajille se aiheutti silloin pettymyksen, sillä mukana ei ollut paikallista moninpeliä eikä verkkomoninpeliä. Nyt Rainbow Studios on tehnyt muutoksia muun muassa edellä mainittuihin asioihin ja tuonut markkinoille Monster Jam Steel Titans 2:n.





Muistan Monster Jam -näytökset jo lapsuudesta, sillä tv:ssä pyöriviä mainoksia ei voinut olla huomaamatta. Hartwall Areenalla en ole kuitenkaan koskaan käynyt katsomassa hirviöautojen hulinaa, eikä sarjan aiempia osia ole tullut pelattua. THQ Nordic ilmoitti vuoden 2018 Gamescom-messuilla hankkineensa Monster Jam -sarjan oikeudet, minkä jälkeen yhtiö on julkaissut kaksi Monster Jam Steel Titans -peliä. Molempien kehittäjänä on toiminut Rainbow Studios, joka on tunnettu myös MX vs. ATV -sarjan tuotannosta.


Monster Jam Steel Titans 2 on tahkottavissa joko yksin tai kaksin samalta sohvalta ja halutessaan voi myös poiketa verkkomoninpelin puolella. Kokonaisuus koostuu yksinpelattavasta avoimen maailman uratilasta sekä moninpelipuolen haasteista toisia pelaajia vastaan. Mukana on yhteensä viisi maailmaa eli ulkoaluetta: Camp Crushmore, Bark Park, Highlands, Haunted Forest ja Wastelands. Pelaajan tehtävänä on suorittaa jokaisella alueella haasteita ja olla aina vähintään kolmen parhaan joukossa, jotta pääsee käsiksi seuraaviin koitoksiin.


Uratilassa haasteosioita on tarjolla yhteensä 21, joten tekemistä riittää useamman tunnin ajaksi. Toki vain, mikäli jaksaa suorittaa kaikki missiot. Valitettavasti meno käy nopeasti tylsäksi, sillä erilaisia haasteita on tarjolla ainoastaan viisi erilaista. Toki tehtävien sisältö voi vaikeutua esimerkiksi niin, että ajokisan rata on haastavampi tai Freestyle Stadiumin AI-tekoälyautojen saavuttamat pistemäärät ovat korkeammat, jolloin niiden päihittäminen on vaikeampaa. Vaihtelevuutta ei ole kuitenkaan tarpeeksi ja noin puolessa välissä uratilaa mielenkiintoni loppui.



Monsteriautoilla on mahdollisuus suorittaa kuuluisia stuntteja, mutta ikävä kyllä sarjaan vihkiytymättömälle jäi epäselväksi, miten stuntteja voisi tehdä. Päädyin katsomaan YouTubesta videoita monsteriautojen tekemistä tempuista, jotta voisin tehdä niitä pelissä. Olisi ollut hauskempaa, jos jossain vaiheessa olisi ollut tarjolla kunnollinen stunttikoulutus. Temppujen harjoitteluun löytyy kyllä areenoja, mutta varsinaisia ohjeita niiden tekemiseen ei anneta. Hassua, että näin olennainen osa on jätetty minimaaliseksi. Pelin alkuun on kuitenkin tungettu tutoriaali, jossa opetellaan eteenpäin ajamista ja jarruttamista. Typerän tutoriaalin olisi voinut korvata kunnollisella stunttiopastuksella, jossa olisi varmasti samalla oppinut jarrun ja kaasun käytön.


Ajoneuvojen ohjaaminen on arcademaista, eivätkä autot tunnu poikkeavan toisistaan tarpeeksi. Vastustajien monsterit kyllä puskevat radalta ulos ja oma kilpuri tuntuu hyttyseltä kilpakumppanin auton kyljessä. Epäreilua sanon minä. Autot eivät myöskään tunnu hajoavan millään, joten kisat pääsee loppuun vaikka viimeisenä. Päädyin käyttämään pitkään ensimmäistä monsteriautoa, sillä lähes puolivahingossa sain kehitettyä sen ominaisuuksia parhaiksi mahdollisiksi. Kilpureiden kehittäminen jää silti paitsioon, eikä se tunnu tarpeelliselta. Huomasinkin, että valitsin ajokin lähinnä ulkoasun perusteella. Monsteriautojen faneille on luvassa iloisia uutisia, sillä mukana on yhteensä 38 lisenssoitua autoa, joten käyttämään pääsee muun muassa El Toro Locoa ja Grave Diggeriä. Crazy dog ladyna minua kiehtoivat lähinnä Monster Mutt -sarjalaiset.


Kehitettävää löytyy myös ratasuunnittelusta ja AI-teköälystä. Joissain tehtävissä radalta ei saa poiketa yhtään tai joutuu palaamaan pienen matkan taaksepäin, jotta voi jatkaa taas ajamista. Toisissa tehtävissä radoilta saa poiketa runsaammin, mikä mahdollistaa huijaamisen. Mikäli pelaaja tietää paikat, joissa saa ajaa virallisen radan ulkopuolella, saattaa hänellä olla pieni voittoon yltävä etu takataskussaan. Tämä tekee kisoista epäreiluja ja asiasta voi saada kilpakumppanin kanssa mehevät riidat aikaiseksi. Myös tekoäly-monsterit aiheuttaa harmaita hiuksia. Joskus ne nököttävät yhdessä kasassa keskellä kenttää kietoutuneena toisiinsa pääsemättä maaliin, kun itse pyyhältää ruutulippujen ohi. Seuraavassa haasteessa kaikki kiesit taas viilettävät kaukana horisontissa ja tehtävän läpäisy vie useita yrityskertoja.


Graafisesti Monster Jam Steel Titans 2 on kurjaa katsottavaa. Isot avoimet ulkoalueet ovat tylsiä ja niissä on vähän sisältöä, vain muutama puu ja rakennus siellä täällä. Ulkoasullisesti pelissä on taannuttu 2000-luvun alkupuoliskolle. Pahinta oli, etteivät edes sisätilat eli areenat loista. Lisäksi pelisarjalla ei ilmeisemmin ole oikeuksia areenoiden oikeiden nimien käyttämiseen. Rälläilymestat kulkevat pelissä paikkakunnan nimellä, mutta ehkä kunnon fanit saattavat tunnistaa “Salt Lake City”-areenan sisätilat Vivint Smart Home Arenaksi. Tapahtumapaikoista puuttuu silti kaikki se loistokkuus, jota Monster Jam -tapahtumissa koetaan ja nähdään. Istumapaikoilla oleva yleisö on pikselimössöä, eikä voittopokaali kädessä aiheuta riemua, sillä kunnolliset fanfaarit puuttuvat. Pientä iloa silmille tuovat itse autot, sillä ne ovat värikkäitä ja mallinnettu todella hyvin. Pinkki Monster Mutt Poodle ja värikäs Sparkle Smash oikein loistavat Camp Crushmoren laakeilla alueilla.


Äänimaailmassakaan ei ole kehuttavaa, sillä se ei jytise tarpeeksi. Missä ovat autojen moottoreiden jyrinät ja show-musiikki? Katsoessani YouTube-videoita virallisista tapahtumista, kuumottivat autojen äänet korvia eikä jäänyt epäselväksi, mitä areenalla tapahtuu. Välillä tehtävien suorittamisen taustalta kuuluu ala-arvoista elektronista musiikkia, jonka mielelläni vaihdoin omaan Spotify-soittolistaan pelailun ajaksi. Lisäksi jäin kaipaamaan kommentaattoria ja selostajia, jotka olisivat aktiivisesti kommentoineen kisoja tuoden aitoa kisatunnelmaa.


Monster Jam Steel Titans 2 -peliä voisi suositella koville monsteriauto-faneille, jos pelkkä autojen katsominen tuottaa iloa. Mikäli odottaa realistista show-tunnelmaa, kannattaa teos noukkia mukaansa vasta alelaarista. Arcademenoa arvostaville luvassa on 40 euron hintaan tyydyttävä kokemus. Varsinkin yhdessä kavereiden kanssa pelailu on mukavaa ja korona-aikana kisailu perheenjäsenten kanssa samalta sohvalta on erinomaista tekemistä. Verkkomoninpelin puoleltaki löytyi heti julkaisupäivänä seuraa, joten yksinpelailua ei tarvitse harrastaa, mikäli ei halua.