Team Ninjan kehittämä Nioh-kaksikko on mielestäni edustanut aina sitä parasta Dark Souls -perillisten tarjontaa. Siinä missä moni muu kopioija pyrki sellaisenaan toistamaan From Softwaren mestariteosten kaikki piirteet, Team Ninja teki hieman toisenlaisen ratkaisun: mitä jos tekisimme uuden Ninja Gaidenin, joka olisi Soulsborne-vaikutteinen?


Tuloksena oli nopeatempoinen toimintaroolipeli, joka nojaa esikuviaan enemmän kombotteluun, sisältää runsaasti erilaisia uniikkeja asevaihtoehtoja, Diablo-henkistä väritettyä loottia ja todella huuruista tarinankerrontaa, jossa Japanin historian ja mytologian hahmot törmäävät toisiinsa viihdyttävin seurauksin.

Kummatkin Niohit olivat toki jo aiemmin ihan pelikelpoisia myös tuoreella PlayStation 5 -konsolilla, mutta kyllä ”pelikelpoisesta” voi aina parantaa. Ja juuri tämä on ollut ohjesääntönä Nioh Collectionia suunniteltaessa.



The Nioh Collection on kokoelma, joka kasaa yhteen pakettiin kaksi pienempää kokoelmaa: Nioh – Complete Editionin ja Nioh 2 – Complete Editionin. Kuten nimistä voi päätellä, kahden pelin ohella paketista löytyy molempien pelien aiemmin maksulliset lisäsisällöt. Tämä on aika hyvä diili, koska Nioh 2:n uusimmat lisäsisällöt julkaistiin vain muutamia kuukausia sitten, joten kyse ei ole mistään vuosia vanhojen juttujen kierrätyksestä.


Lisäsisällöt tuovat jo ennestään valtavan kokoisiin peleihin useamman kymmenen tunnin edestä uutta pelattavaa, uusia asetyyppejä ja ties mitä pienempää kilkettä, joten ostoksellaan saa helposti yli 100 tunnin edestä tekemistä. Vieläpä äärimmäisen laadukasta sellaista, sillä minun kirjoissani Nioh 2 oli vuoden 2020 parhaita pelejä, eikä alkuperäinen Niohkaan paljon huonommaksi jää.

Siinä sivussa pelit on masteroitu uudelleen hyödyntämään PlayStation 5:n ominaisuuksia. PlayStation 4 -versiot pistivät pelaajat valitsemaan 60 FPS:n ruudunpäivitysnopeuden ja 4K-resoluution välillä, mutta enää niin ei tarvitse tehdä. Molemmat pelit pyörivät 4K/60-näyttöasetuksilla pehmeästi ja ilman merkittäviä ruudunpäivitysnopeuden notkahduksia. Jos PlayStation 5 on kytketty kiinni AMD FreeSync -teknologiaa hyödyntävään näyttöön, eli pelimonitoriin tai vaikka LG:n moderniin OLED-televisioon, peleistä löytyy myös 120 FPS:n pelitila, jossa resoluutio tosin putoaa 1080P:hen.


Kokeilin itse kumpaakin tilaa ja kyllähän tällainen nopeatempoinen ja reaktioita vaativa peli oli 120 FPS:n nopeudella aika huikea kokemus. PC-pelimaailmassa tällainen ei tietenkään ole mikään uusi juttu, mutta konsoleiden kautta koettuna yli 60 FPS:n nousevat ruudunpäivitysnopeudet ovat vielä uusi ja hieno juttu.

Valitettavasti Nioh 2 ei pärjää vertailussa aivan yhtä loistavasti kuin edeltäjänsä, sillä se on graafisesti vaativampi peli, mikä näkyy myös uusintaversion suorituskyvyssä. 120 FPS:n pelitilassa ruudunpäivitysnopeus tipahtelee välillä, joskin kiitos variable refresh rate -teknologian notkahdukset eivät näytä yhtä pahoilta kuin voisi kuvitella.


Rempseämmän grafiikan ohella PlayStation 5 -versio hyödyntää myös DualSense-ohjaimen aiempaa tarkempia tärinäefektejä, sekä liipaisinten dynaamista vastustuskykyä. Esimerkiksi jousilla ammuskellessaan tuntee hauskasti liipaisimen jännitteen kiristyvän jousen mukana, ja vaikka tällaiset pienet jutut voivat kuulostaa vähäpätöisiltä, ne saavat pelit tuntumaan taas tuoreemmilta.



The Nioh Collection on hillittömän kova paketti, ei siitä pääse mihinkään. Molemmat pelit ovat edelleen genrensä kärkikastia ja ehdottomasti pelaamisen arvoisia. Kaksi huippupeliä entistä nätimpinä, hauskoilla uusilla efekteillä ja miltei silmänräpäyksen kestoisilla lataustauoilla tuunattuna?

Miten en muka antaisi tälle paketille kahta peukkua?