V2.fi:n toimituksen Jere kävi viime vuoden loppupuolella tutustumassa virtuaalisessa pressitilaisuudessa Clever Beansin kehittämään Gods Will Fall -peliin, jossa kahdeksan hengen soturijoukko yrittää parhaimpansa mukaan kaataa vihaiset jumalat. Nyt pääsimme tutustumaan, mitä kaikkea luolastoista löytyykään teoksen lopullisessa versiossa.






Gods Will Fallissa tavoite on hyvin selkeä: Sinun tulee valita kahdeksan hengen soturijoukosta yksi rohkea, joka astuu taistelemaan luolastoon jumalaa ja hänen kätyreitään vastaan. Mikäli koettelemuksesta selviää hengissä, voi jatkaa matkaa seuraavan jumalan kaatamiseen. Jos taas epäonnistuu, jää soturi odottamaan luolastoon pelastajaa muista sotureista. Helppoa, eikö? Ei todellakaan. Astuessaan luolastoon pelaaja ei tiedä etukäteen, millaiset viholliset alueella tällä kertaa odottavat, tai kuinka vaikeaa niiden listiminen on. Jos taas onnistuu menettämään kaikki soturit luolastoihin, alkaa peli kokonaan alusta. Uuden pelin aloittaminen tietää myös uutta satunnaisesti muodostuvaa soturijoukkoa. Tiimissä voi pelikerrasta riippuen olla paljon hyviä sotilaita tai kasa hyödyttömiä vätyksiä.


Minun roguelike-taidoillani oli turha haaveilla etenevänsä pelissä mihinkään ensimmäisen kolmen tunnin aikana. Kerran kun onnistuin painelemaan suoraan yhden jumalan luokse, se tökkäsi minua kerran, minkä jälkeen näin tähtiä. Se johti taas siihen, että luolaston ovella odottavat kaverini purskahtivat itkuun nähdessään minun jäävän loukkuun. Onneksi eräs sotilas vaati kostoa henkeen ja vereen, joten päätin pistää hänet luolastoon pelastamaan ystäväänsä. Kostoretki jäi lyhyeen, kun vihollinen työnsi minut ulos kentästä. Ajattelin, että ehkä kolmas kerta toden sanoo: Heitin vielä kolmannen uskollisen taistelijan luolastoon. Luulin jo melkein onnistuneeni, kunnes pääkalloasuun pukeutunut örkki tappoi minut kahdella iskulla. Puuh. Se siitä, suljin konsolin.



Gods Will Fall onnistui kuitenkin koukuttamaan, sillä palasin aina uudelleen ja uudelleen television ääreen ja jopa janosin kostoreissua jumalille. Yrittäminen kannatti, sillä kun ensimmäisen kerran sain kaadettua monta jumalaa peräkanaan, oli tunnelma kuin jääkiekon MM-finaaliin kultajuhlissa. Kertaus on tunnetusti opintojen äiti, ja vaikka kaikkea ei voi ennakoida, saati opetella ennakkoon, voi pelaaja treenata kikkoja, joiden avulla luolastojen läpäisy on nopeampaa. Myös nurkkien koluaminen kannattaa, sillä niistä voi löytyä apuvälineitä, kuten tikareita tai jousipyssy, jotka helpottavat huomattavasti taistelemista.


Ulkoasultaan Gods Will Fall muistuttaa hieman Raren kehittämää Sea of Thievesiä, kun taas pelimekaniikka tuo mieleen roguelike- ja souls-pelit. Vaikka seikkailussa ensisijaisena ei ole tarina, onnistuvat ystäviensä perään itkevät soturit olemaan sympaattisia. Kertojaäänen mystisyys tuo mukaan myös kehittäjien haluamaa viikinki-henkeä ja jumalallisuutta.


Kokonaisuus on toimiva pläjäys, sillä taistelu on pidemmänkin päälle mukavaa. Lisäksi pelin uudelleen aloittaminen on jouhevaa, sillä välivideot voi ohittaa yhdellä napin painalluksella. Pelaaja voi myös halutessaan skipata tutoriaalina toimivan luolaston, jolloin aikaa ei kulu turhaan ohjeita lukiessa. Gods Will Fallilla on myös uudelleenpeluuarvoa, sillä vaikka olisi onnistunut kaatamaan kaikki jumalat, voi seuraavalla kerralla käydä kokeilemassa onnistuuko niiden listiminen yhtä helposti kuin edellisellä kerralla. Jos jostain pitäisi kritiikkiä antaa, voisi jumalan kätyrijoukossa olla laajempi valikoima erilaisia vihollisia.


Gods Will Fallia voi ehdottomasti suositella souls-, roguelike- ja hack and slash -pelien ystäville. Kukkaroa kokemus verottaa noin 25 euron verran, ja tekemistä sillä rahalla saa noin 12-15 tunnin ajaksi. Minun “taidoillani” puuhaa riittää vielä pidemmäksikin aikaa.