Jokaisella taiteen alalla on hyvä olla niin sanottuja “tähtipareja” ja videopelien parissa yksi sellaisista on ehdottomasti John ja Brenda Romero. John Romero tunnetaan Doomin sekä Wolfensteinin kehittäjänä ja hänen vaimonsa Brenda on tehnyt erittäin pitkän ja palkitun uran videopelien parissa, esimerkiksi Wizardy-pelisarjan parissa. Romerot perustivat 2015 yhdessä Romero Games -pelistudion Irlantiin ja nyt joulukuussa 2020 julkaistu Empire Of Sin on pelistudion tähän mennessä suurin ja kunnianhimoisin pelijulkaisu. Paradox Interactiven julkaisema Empire Of Sin on strategiapeli, joka sijoittuu kieltolain aikaiseen Chicagon alamaailmaan.



Empire Of Sin sijoittuu ajallisesti 20-luvulle. Niin siis 1920-luvulle. Sitähän melkein unohtaa, että siitä on jo 100 vuotta ja elämme taas kerran 20-lukua. Elämä 100 vuotta sitten Chicagossa oli hyvin erinäköistä ja sitä se oli varsinkin rikollispomon silmien läpi. Empire Of Sinissä pelaaminen aloitetaan valitsemalla yksi 12 rikollispomosta, jotka kaikki pohjautuvat todellisen historian hahmoihin. Valikoimasta löytyy muun muuassa Stephanie St. Clair, Goldie Garneau, Angelo Genna ja tietty myös muuan Al Capone.


Kun hahmo on valittu, voi imperiumin rakennus alkaa. Kieltolaki jyllää, gangsterit taistelevat vallasta ja raha tehdään alamaailmassa kasinoilla, kapakoilla, ilotaloilla ja rötöksillä. Näiden parissa puuhastellaan Empire Of Sin:ssä jatkuvalla syötöllä. Peli ei varsinaisesti pelkää syyllistyvänsä kliseisiin mitä tulee pelin kirjoitukseen, maailmaan ja aktiviteetteihin.



Gameplayn puolella Empire Of Sin tarjoaa monipuolisia strategisia elementtejä, kuten vuoropohjaista taistelua, joukkojen managerointia, hahmojen kehitystä ja imperiumin kasvatusta avaamalla kaikenlaisia baareja ja muita “yrityksiä”. Taistelua käydään muita rikollisjengejä, poliisia, varkaita, ynnä muita vastaan. Välillä puolustetaan omia tiluksia, välillä käydään ryöväämässä muilta mestat ja tehdään niistä omia juottoloita, ilotaloja, viinatislaamoita tai muita bisneksiä.


Taisteluissa jokaisella ohjattavalla hahmolla on joka vuorolla käytettävissä kaksi “toimintapistettä”, joiden avulla voi suorittaa erilaisia toimintoja. Yhdellä vuorolla voi esimerkiksi liikkua ja ampua, tai ladata ja ampua tai ihan vaikka ampua vaan tuplasti. Kavereita voi myös elvyttää, käyttää esineitä ja pelin edetessä käyttää kaikenlaisia uusia erikoiskykyjä. Vaihtoehtojen puolesta taistelu on ihan miellyttävää ja jopa hetkellisesti koukuttavaa. Ilon kuitenkin pilaa turhan usein melko kehnosti suunniteltu vihollisten tekoäly. Vihut liikkuvat minne sattuu, eikä niiden strategiasta aina meinaa ottaa oikein selvää. Aseiden variaatio on ihan kelvollinen ja uusia aukeaa sopivaan tahtiin auki. On myös mielekästä, että niitä pystyy vaihtamaan jengin jäsenten kesken päittäin.

Miksi pelissä sitten taistellaan? Aluevaltauksien lisäksi pelissä on lukuisa määrä erilaisia tehtäviä, joita tuntuukin pelin alussa aukeavan eksponentiaalista tahtia ja välillä hieman päätä huimaa, että mitäs tässä seuraavaksi sitten tekisi. Hirveä kiire olisi kaikkialle neuvottelemaan, auttamaan ja sotimaan. Tehtävien taso ja mielekkyys eivät myöskään päätä huimaa. Ja jos ei taisteluissa tai tehtävissä ollut vielä tarpeeksi puuhaa, löytyy kunnon simulaatio-strategiapelin tapaan pelinsisäisistä valikoista toinen maailma tutkittavaksi. Kaikille omistamille “mestoille” voi hankkia erilaisia päivityksiä. Rahavirtoja on tarkkailtava. Alkoholin tuotantoa on myös tarkkailtava. Muita gangstereita on syytä pitää silmällä, rekrytoida ja pitää kirjaa niiden keskinäisistä suhteista. Unohtamatta diplomatiaa sekä poliisin, että muiden jengipomojen kanssa.



Tuntuu, että Romero Games on lähtenyt haukkaamaan tässä hieman liian isoa palaa kerralla ja samaan aikaan Paradox Interactive on hoputtanut kehitystiimiä turhan paljon. Peliä myöhästytettiin jo muutamaankin otteeseen, mutta olisi voitu vielä lisääkin. Kaiken alla on erinomainen peli-idea, moni asia on tehty jo hyvin, mutta surullisen monen osa-alueen tasapaino on vähän sinne tänne. Fokusta kaivattaisiin peliin lisää. Lisäksi peli oli julkaisussa ikävän buginen (joulukuun 2020 trendi?) ja vaikka sitä ollaan jo muutamaan kertaan pätsäilty, esiintyy pelissä edelleen harmittavan paljon bugeja, erityisesti liittyen UI-elementtien päällekkäisyyksiin, puheiden tuplaantumiseen ja vihollisten erikoiseen käyttäytymiseen.

Peli ei loista myöskään käytettävyyden ja UX:n saralla. Valikot eivät ole sieltä selkeimmästä päästä ja heti pelin alkuun esimerkkinä käyttäjäkokemuksen heikkoudesta tuli vastaan se, että vaikeustasoa valittaessa peli ei kerro ollenkaan mihin vaikeustaso pelissä vaikuttaa tai mitään muutakaan informaatiota valintaan liittyen. Kameran toimivuus ei myöskään loista aina ja sen myötä on välillä hankala nähdä mitä kentässä tapahtuu ja oikeiden hahmojen kliksuttelu on turhauttavan haastavaa.



Audiovisuaaliselta anniltaan Empire Of Sin ansaitsee enemmän kehuja, kun kenties muilta osa-alueilta. Strategiapeliksi maailma on kaunis, hahmot uskottavan sekä persoonallisen näköisiä ja erityisesti kaikki tekstuurit ovat huippulaatuisia. Pelin tyyli on upea, värimaailma harkittua ja valaistuskin yllättävän kiinnostavaa strategiapeliksi. Visuaaliselta puolelta kehnointa antia oli pelin animaatiot, jotka kärsivät yhä satunnaisista bugeista ja ovat muutenkin harmittavan kankeita.


Ääniosasto ansaitsee isot kehut myös. Pelin soundtrack soi hienosti siihen sopivissa kohdissa ja juottoloiden bändit vievät pelaajan 1920-luvun tunnelmaan. Mutta vielä suuremman arvostuksen ansaitsee pelin ääninäyttely. Pelin kaikilla 12 päähahmolla on oma ääninäyttelijänsä, jonka lisäksi lukuisilla muilla sivuhahmoilla on myös omat äänensä. Ääninäyttelysuorituksissa piisaa persoonallisuutta ja luonnetta, vaikka kirjoitettu dialogi ei aina ole timanttisinta. Pelin lopputekstien tekijälistassa pisin osio oli myös ehdottomasti ääninäyttelijät, niihin oli tässä tuotannossa panostettu!

Todettakoon kuitenkin myös, että olisipa taistelun aikana kuultaviin äännähdyksiin ja huudahduksiin panostettu samalla tavalla kun välivideoiden ääninäyttelyyn..



Pelissä piisaa tekemistä, originaalia ideaa, mielekästä strategointia ja hauskoja hahmoja. Mutta pelistä puuttuu sen verran sitä viimeistä viimeistelyä, että en voi täysillä suositella peliä sen 40 euron hintaan. Toivottavasti kehitystiimi korjaa bugeja vielä ja mahdollisesti lisää myös elämänlaatua helpottavia tekijöitä peliin. Kun lisäksi pelin hintaa kenties vielä lasketaan hieman tulevaisuuden alennusmyynneissä, on pelin hinta-laatusuhde enemmän kohdillaan. Olisikohan ollut myös toivottavaa, että julkaisija Paradox Interactive olisi antanut kehittäjille hieman vielä lisäaikaa ennen julkaisua…


Jos kuitenkin gangsterit, alamaailma, strategiapelit ja kaikki muu pelistä löytyvä kovasti kutkuttelee, niin ehdottomasti sitten vain Empire Of Sin hankintaan jossain kohtaa! Peli on saatavilla Playstation 4:lle, Xbox Onelle, Nintendo Switchille sekä PC:lle.

Arvostelussa käytetyn PC:n tiedot: Nvidia GTX 1070, Intel Core i5-7600K, DDR4 2666 MHz 16 Gt