Tämä arvostelu on osa V2.fi:n PlayStation 5 -julkaisupelispesiaalia, katso muut arvostelut täältä:
Spider-Man: Miles Morales
Demon's Souls (PS5 Remake)

Eräs Sonyn harvoista niin kutsutuista maskottihahmoista on jo PlayStation 3:n ajoista saakka ollut ruskea Sackboy, joka on tähän saakka tähdittänyt Little Big Planet -pelejä. Sarja tuli tunnetuksi yhtenä ensimmäisistä moderneista peleistä, joissa monipuoliset tee-se-itse-työkalut olivat kokemuksen keskipisteessä. Siinä sivussa oli helppo antaa anteeksi se, että se itse tasohyppely ei sarjassa koskaan ollut mitenkään hirveän toimivaa.


Nyt on kuitenkin toisin, sillä vaikka Sackboy on yhä pelin päähenkilö, Sackboy: A Big Adventure ei sisällä kenttien rakentelua tai kustomointia, vaan ainoastaan valmiiksi purkitettujen kenttien läpäisemistä, kuin perinteisissä tasohyppelypeleissä konsanaan.

Niinpä nyt sen tasohyppelyn olisi sitten syytä vihdoin olla kunnossa.



Paha avaruusvelho Vex ei pidä luovuudesta, joten hän hyökkää käsitöiden luvattuun maahan ja pöllii kaikki sitä asuttavat lankaotukset laukkuunsa. Kaikki, paitsi Sackboyn. Niinpä pienen säkkisällin täytyy tietenkin lähteä eeppiselle matkalle pelastamaan kavereitaan ja koko luovuuden käsitettä.


Käytännössä tämä tarkoittaa matkaa läpi viiden eri teemojen ympärille rakennetun maailman – joskin välillä toki rönsyillään runsaasti sivupoluillekin. Pelien ikiaikaisia sääntöjä noudattaen maailmat seuraavat niitä perinteisiä ”täällä on jäätä, tuolla on tulta” -linjauksia, mutta kehitystiimi on saanut puristettua ideoista irti runsaasti tuoretta mehua. Vaikka tällä kertaa pelaajat eivät pääsekään itse rakentelemaan mitään, peli näyttää ja tuntuu silti Little Big Planetilta. Vaikka maailma saattaa näyttää vaikka jäiseltä talviparatiisilta tai kasvien täyttämältä viidakolta, kaikki sen sisältö koostuu kotoisista aineksista, kuten pahvista, paperista tai vaikka vessapaperirullista.

Hurmaavan visuaalisen ilmeen ohella tällainen askarteluaihe on antanut tiimille myös hyvät tilaisuudet muokata maailmaa lennosta. Jos nykäisee vaikka taustaa oikeasta narusta, koko seinä saattaa kaatua, avaten uuden etenemisreitin tai piilopaikan, jossa odottaa vino pino löydettäviä salaisuuksia.

Välillä kehitystiimi on antanut luovuutensa liitää kunnolla, sillä jo aivan pelin alkuvaiheilla tulee vastaan kenttä, jossa koko maailma svengaa Mark Ronsonin Uptown Funk -kappaleen tahtiin ja jopa pelaajan eteneminen on sidottu kappaleen tiettyihin kohtiin. Hauskaa!



Pelaaja liikkuu pitkin maailmaa kartalla, kuin Super Mario Worldissa konsanaan. Kun läpäisee kenttiä, niistä haarautuu uusia sivupolkuja, jotka voivat avata uusien kenttien ohella vaikkapa bonuskenttiä, Sackboyn kustomointiin tarvittavia vaatteita myyviä kauppoja, tai kokonaan uuden pelitilan, jossa pelataan remixattuja versioita aiemmista kentistä tiukkojen aikarajojen puitteissa.

Sackboy tuntuu olevan hieman nuoremmalle yleisölle suunnattu peli, sillä kaikki sisältö on teemoiltaan ja tunnelmaltaan aika kepeää kamaa. Ei siis kannata olla kauhean huolissaan vaikka turhan tujun tarinankäänteen aiheuttamista painajaisista. Tämä mielessä onkin todella kiva, että koko pelin saa puhuttuna ja tekstitettynä myös suomeksi, sillä se optio tuntuu turhan usein unohtuvan nuoremmalle väelle suunnatuista peleistä.



Sackboy: A Big Adventure on todella sujuva ja letkeä tasohyppelypeli, jossa ne yllätykset ja lennokkaat ideat saavat paljon vastuuta. Itse pelattavuus kun on hyvin simppeliä. Tämä ei ole automaattisesti huono juttu, sillä kyllä todella hehkeän näköiselle ja kuuloiselle pelille on tilausta, vaikka pelattavuus olisikin virtaviivaista ja kepeää. Luonnollisesti enemmän syvyyttä kaipaaville jää tässä vaiheessa käteen luu, mutta aina ei voi voittaa.


Pelin kehittänyt Sumo Digital on vihdoin onnistunut tekemään Little Big Planet -pelin, jossa tasohyppely tuntuu hyvältä. Sackboy liikkuu tarkasti ja sopivan ripeästi, eikä peli enää pääty jatkuvasti kuolemiin, jotka tuntuvat olevan enemmän pelin kuin pelaajan vika. Samalla kehitystiimi on saanut mukaan sitä alkuperäisen pelin tuntua. Sackboy voi tarttua kiinni vaikkapa kentistä löytyviin raketteihin tai kärrynpyöriin, jotka sitten vierittävät tai singauttavat tämän kokonaan uusille alueille. Kentistä keräillään muun kilkkeen ja roippeen ohella uusia asusteita, eleitä ja ilmeitä oman Sackboynsa (tai Sackgirlinsä) kustomointia varten.

Kenttien tutkiminen ja niissä liikkuminen onkin hauskaa, mutta vihollisten ja muiden otusten kanssa puuhailu ei niinkään. Vihollisten muksiminen tai niiden päälle hyppiminen muuttuu nopeasti tylsäksi, eikä asiaa auta se, että jo alkumetreiltä lähtien vastaan heitellään vihollisia, joita voi kurittaa vain tietyillä tavoille. Peli ei kommunikoi näitä vaaroja aina kovinkaan selkeästi, joten on turhauttavaa kuolla kun yritti läpsäistä vääränlaista vihollista, kun olisi pitänyt tajuta hypätä.



Sackboy: A Big Adventure on ihan asiallinen tasohyppelypeli. Matala vaikeustaso varmasti jättää jotkut kylmäksi ja pelattavuus voisi olla monipuolisempaa, mutta toisaalta toteutus on muuten kauttaaltaan laadukasta. Peli pyörii ripeästi, näyttää ja kuulostaa todella kivalta ja hyödyntää DualSense-ohjaimen haptista palautetta kivasti. Ei siis mikään vuoden paras peli, mutta ihan kiva perustason tasohyppely. Sellainen, jolle olisi kyllä uuden konsolin julkaisupelien valikoimassa oma paikkansa. Mutta Sackboy ei ole markkinoilla yksin.


Ihan kiva perustason tasohyppely 70 euron hintaan ei olekaan niin hirveän houkutteleva tarjous, kun sen samaisen konsolin mukana tulee ilmaisena kylkiäisenä Astro’s Playroom, joka ei ole vain ihan kiva perustason peli, vaan täysin epäironisesti (joskin yllättävästi) yksi parhaista tasohyppelypeleistä miesmuistiin.

Veikkaan, että Sackboy viihdyttää kyllä varsinkin nuorempaa väkeä oikein mukavasti, mutta rehellisesti sanoen jättäisin sen odottamaan alennusmyyntejä tai vähintään sitä, että Astro’s Playroom on koluttu puhki. Niin kiva peli kuin Sackboy onkin, se ei nimittäin tässä vertailussa pärjää kovinkaan hyvin.