Itänaapuristamme kantautuu kopterin pärinää. Nyt ei kuitenkaan ole kyseessä valtionrajoja etsivä naapurivatkain, vaan maineikkaan venäläisen simulaatiopajan Eagle Dynamicsin uusin tuotos, joka kantaa nimeä Digital Combat Simulation: Black Shark. Pelimaahantuojan edustaja varoitteli jo saatteessa, että "tämä ei sitten ole mikään helppo peli", mikä osoittautuikin ihan aiheelliseksi huomautukseksi.





DCS: Black Shark on simulaatio isolla ässällä, ja simuloinnin kohteena on Ka-50, venäläisvalmisteinen yksipaikkainen taistelukopteri. Voin helposti kuvitella, että yksin taisteluhelikopterin puikoissa istuminen ei ole maailman yksinkertaisinta hommaa, mutta kun siitä tehty simulaatiokin menee niin vaikeaksi kuin DCS: Black Shark, en voi muuta kuin hattua kohotella. Vaikka itseltäni löytyy kokemusta virtuaalilentelyn puolelta, en ole vastaavanlaiseen haasteeseen aiemmin joutunut. DCS: Black Shark nimittäin simuloi kopterilla lentämistä erittäin realistisesti. Ohjaamonäkymä laittaa ensikertalaiselle helposti sormet nyrkkiä myöten suuhun, sillä miltei jokainen vipu ja painike on käytettävissä. Vipuja voi väännellä joko käyttämällä näppäimistön pikakomentoja, joita pelissä on useampi sata kappaletta, tai vaihtoehtoisesti hiirellä ohjaamon sisänäkymästä käsin. Usean päivän opettelun ja testauksen jälkeenkin huomasin, että suurin osa toiminnoista on vielä ihan täyttä utopiaa. Aloittelevalta kopteripilotilta menee helposti ensimmäinen päivä pelkkää kopteria käynnistellessä. Näin kovan luokan simulaation lähestymiskynnystä madaltaisi kummasti hyvin toteutettu tutoriaali. Valitettavasti DCS: Black Sharkissa se on erittäin köykäinen. Ohjeet tulevat siten, että opettajapilotti ottaa kopterin haltuunsa ja pelaaja katselee sivusta, missä järjestyksessä mitäkin vipuja pitää väännellä halutun lopputuloksen saamiseksi. Kuitenkin kärsivällisyys lopulta palkitaan, ja toistojen kautta kopteri on mahdollista saada ilmaan, ja jos onnea on niin ehjänä myös alas. Kopterin ohjaaminen on toteutettu erittäin tarkasti, ja pienoisetkin sivutuulet tuntuvat ohjauksessa totentuntuisesti.

Pelkkään ilmailun iloon olisi tässä jo peruskurssi käytynä, ja homma jollain tasolla hallussa. Kuitenkin kun kyseessä on taistelusimulaatio, on vastassa muitakin kuin kilttejä lennonjohtajia. Taisteluvälineiden hallinta muun lentotoiminnan ohella aiheuttaa seuraavan tuskastumisen. Vihollisten toiminta on myös toteutettu kiitettävästi, ainakin jos omaan kopteriin tulleita osumia lasketaan. Vaikeustaso on pidetty kokonaisvaltaisesti hyvin korkeana, ja ilman kunnollista kopterin hallinnan opettelua on taisteluihin täysin turha lähteä. Aloittelevien taistelupilottien onneksi DCS: Black Sharkissa on valittavana myös helpompi pelitila, jossa kopterin hallintaa ja aseiden käyttöä on yksinkertaistettu. Tämä on todella tervetullut ominaisuus näin kovan luokan simulaatioon, sillä aloittelijatilassa kopterin hallinnan ja taistelutaktiikoiden opettelu on huomattavasti tutoriaalia mielenkiintoisempaa.





DCS: Black Shark on hyvin pitkälti virtuaalilentämistä harrastaville suunnattu peli, sillä lentoharrastuksen aloittaminen tämän avulla vaatii paljon hermoja ja istumalihaksia. Kuitenkaan se ei ole missään tapauksessa mahdoton opeteltava, ja näinkin haastavan pelin oppiminen palkitsee. Taitojen karttuessa kykyjään voi mittailla tehtäviä suorittamalla. Valmista sisältöä pelissä on kuitenkin yllättävän vähän. Peli tarjoaa pelattavaksi kampanjan, joka kuitenkin on hyvin sekava ja huonosti toteutettu tehtäväpaketti. Aihealueeksi peliin on otettu yllättävän arka tulevaisuuden visio, jossa Venäjän vastapuolelle asettuu Georgia ja muutamia NATO-maita. Taisteluita käydään luonnollisesti vain Venäjän riveissä yhden kopterin puikoissa. Pelaajan ei kuitenkaan tarvitse lähteä taistoon yksinään, vaan mukana on 1-4 kopterin iskujoukko. Erikseen suoritettavia tehtäviä tarjolla on kymmenkunta, joista yllättävän moni keskittyy taistelun sijasta lentohaasteisiin; tarjolla on mm. vuoristossa yli 4 kilometrin korkeudessa olevien joukkojen noutamista. Valmiiden tehtävien - ja varsinkin hyvin toteutettujen sellaisten - puute on kuitenkin korvattu erittäin laadukkaan oloisella tehtäväeditorilla. Toistaiseksi pelaajien luomia tehtäviä on tarjolla hyvin vähän, mutta niiden valmistuessa nousee pelin mielenkiinto entisestään. Pelissä on myös mukana moninpeli, josta on tässä vaiheessa vaikea sanoa mitään, sillä serverit loistivat poissaolollaan.

Graafisesti DCS: Black Shark on varsinkin korkeuksista katseltuna miellyttävän näköistä. Matalalla lennettäessä eivät maaperä-tekstuurit häikäise loistavuudellaan, mutta laaja peliympäristö huomioon ottaen ei pikkutarkkoja yksityiskohtia liiemmin kaipaakaan. Yleensä kun helikoptereillakin taistelut käydään ilmasta käsin. Pelimaailmaan on saatu eloa liikkuvilla siviileillä, jotka tosin pysyttelevät visusti ajoneuvoissaan, sillä jalankulkijoita ei ainakaan minulle vastaan tullut. Peli on suhteellisen raskas ja varsinkin isommissa yhteenotoissa saa koneen kyykähtämään hyvinkin helposti. Äänipuoli on hoidettu kohtalaisesti, tosin pienoista ongelmaa havaitsin kuvakulmista toiseen siirryttäessä. Esimerkiksi ulkokuvista takaisin ohjaamoon siirtyessä äänentasot heittelivät, ja tuntui että ohjaamossa istuttaessa mikrofoni unohtui välillä koneen ulkopuolelle. Myös ohjaamon sisäkamera tuntui nukahtelevan samassa tilanteessa, sillä ulkoa sisään tullessa ei hiirellä kontrolloitava kamera suostunut liikkumaan ennen valikoissa käymistä.

Kokonaisuutena Digital Combat Simulator: Black Shark on hyvin kunnioitettava tekele. Uskon että peli tyydyttää kovemmankin luokan virtuaalilentäjän nälän, mutta samalla kynnys uusille piloteille nousee harmillisen korkeaksi. Kovasta kynnyksestä huolimatta voin suositella Black Sharkin pariin uppoutumista, sillä pelin ja lentämisen opettelu ja lopulta sen oppiminen palkitsee. Sisällön osalta peli kärsii vielä pienestä vajauksesta, mutta korjauksia lienee luvassa hyvän tehtäväeditorin ansiosta.

Teksti: Tero Hyttinen