Warhammer 40K on viime vuosina toiminut inspiraationa lukemattomille peleille, joista valtaosa on luonnollisesti ollut täyttä tuubaa. Kun vastaan sitten tulee peli, joka paperilla vaikuttaa olevan XCOM 40K-universumiin siirrettynä, olisi helppo kuvitella, että asialla on taas joku pyrkyri, joka yrittää ratsastaa rikkauksiin muiden ideoilla.


Warhammer 40K: Mechanicus on kuitenkin hyvin kaukana halvasta rahastuksesta tai jopa XCOM-kopiosta, sillä vaikka peleillä vaikuttaisikin olevan paljon yhteistä, Mechanicus on lopulta hyvin omaperäinen ja erinomaisen viihdyttävä peli.



Vaikka Warhammer 40K sijoittuukin kymmeniä tuhansia vuosia tulevaisuuteen ja sisältää paljon lennokasta ja futuristista teknologiaa, todellisuus on paljon karumpi. Kaikkialle avaruuteen levittäytynyt ihmisten imperiumi on jättänyt kultaisen aikansa kauas taakseen ja siinä sivussa unohtanut valtaosan edeltäjiensä keksinnöistä.

Koko imperiumi pyöriikin käytännössä tuhansia vuosia sitten rakennettujen automaattisten tehtaiden varassa, sillä uutta teknologiaa ei ole kehitetty aikoihin, eikä sitä vanhaakaan todella ymmärretä. Tehtaat vain puskevat ulos lasertykkejä, käveleviä tankkeja ja avaruusaluksia, joita sitten ylläpidetään uskonnollisten riittien avulla.


Ihmiskunnan teknologian vartijat ovat Marsissa majailevat teknologiapapit, jotka eivät palvo ihmiskunnan ikuista (valtaistuimellaan keinotekoisessa puolielämässä ylläpidettyä) keisaria, vaan konejumalaa. He uskovat, että jokaisen koneen sisällä piilee koneen henki, ja ihmiskunta voi saavuttaa pelastuksen vain muuttumalla itsekin koneiden kaltaisiksi. Niinpä papit ovatkin korvanneet suuria osia tomumajastaan teknologialla ja kommunikoivat keskenään puhtaalla konekielellä. Muu imperiumi suvaitsee arveluttavia kaapuhemmoja vain, koska ilman heitä koko roska romahtaisi ruosteiseen kekoon alta aikayksikön.

Tekkipapit ovat pääosassa myös Mechanikuksessa. Kuolleeksi luultua planeettaa tutkimaan lähtenyt pappien seurue katoaa jälkiä jättämättä, joten paikalle lähetetään isompi ja raskaammin aseistettu tutkimusporukka selvittämään, mitä dyynien alla oikein tapahtuu. Vastaus on yllättävä ja kuolettava: autioksi luultu planeetta onkin yksi jättimäinen hautaholvi, jonka sisuksissa piilee loputon armeija necroneita, aikanaan koko galaksia hallinneita superkehittyneitä ja sodanhimoisia avaruusegyptiläisiä, jotka myös jättivät lihaisat ruumiinsa taakseen ja siirsivät tietoisuutensa konekehoihin. Necronit halusivat nukkua läpi loputtomien vuosituhansien ja herätä, kun galaksiin on kehittynyt uutta valloitettavaa elämäää.

Mikäli holviplaneetta saa suoritettua loppuun herätystoimenpiteensä, jo ennestään loputtomien vaarojen kanssa painiva maailmankaikkeus tulee murskautumaan necroneiden rautaisen kantapään alle.

Joten ehkä koitamme tehdä asialle jotain?



Mechanikuksen yleinen pelilooppi on aika samanlainen kuin XCOMissa. Pelin keskipisteenä toimii tekkipappien katedraalialuksen komentosilta, jossa pappien eri suuntauksia edustavat johtohahmot tarjoavat pelaajalle erilaisia tehtäviä ja tavoitteita. Aika raksuttaa tasaista vauhtia eteenpäin kohti necronien heräämistä, joten ensisijaisena tavoitteena olisi jatkuvasti löytää keinoja hidastaa prosessia tai jopa pysäyttää se.

Samalla moni muukin tulipalo odottaa sammuttamistaan, sillä pelaajalle jaellaan tehtävistä palkkioiksi uusia aseita, varusteita ja yksikkötyyppejä, joita ilman pelaaminen tyssää alta aikayksikön. Niinpä pitäisi koko ajan yrittää tasapainotella erilaisten tavoitteiden välillä. Siinä sivussa hallitaan operaation keskipisteenä toimivia tekkipappeja, jotka keräävät tehtävästä toiseen kokemuspisteitä, avaavat uusia kykyjä useista kykypuista ja pulttaavat ruumiisiinsa uusia ja parempia varusteita.


Tekkipapit ovat pelaajan tehokkain yksikkötyyppi, mutta samalla myös se korvaamattomin. Kun pappi kaatuu taistelussa, hän on pysyvästi mennyttä. Tilalle saa toki uuden innokkaan uskonsoturin, mutta paljon kokemattomampana versiona. Nimettyjen pappien ohella käytössä on loputon legioona erilaisia kätyreitä; tahdottomat servitor-kyborgit saavat seurakseen pappeja avustavien legioonien sotureita ja muita yksikkötyyppejä, joita voi aina ostella lisää entisten kaaduttua taistelussa.

Näitä iloisia seurueita lähetellään sitten tutkimaan necroneiden hautaholveja jos jonkinlaisten tavoitteiden perässä. Joskus pitäisi vaikka kuljettaa pyhää ja puhdistavaa suitsutusastiaa läpi koko katakombin, toisinaan pelastaa jumiin jääneitä pappeja tai kerätä dataa tuhoamalla tietyn tyyppisiä necron-sotureita taistelussa. Pelaaja etenee huoneesta toiseen kohdaten niissä usein pieniä valintoja ja tarinanpätkiä. Jäädäkö tutkimaan kiinnostavan oloisia hieroglyfejä ja koneita, vai pitäisikö sittenkin mennä hopulla eteenpäin?

Jokaisen siirron jälkeen pelaajan tunkeutumisen havainneet necronit aktivoituvat enemmän ja enemmän, jolloin vastaan tulee enemmän ja kovempia vihollisyksiköitä. Ja ennemmin tai myöhemmin onkin sitten aika taistella.



Mechanikuksen taistelu on vuoro- ja ruutupohjaista, joten on helppo nähdä, miksi peliä verrataan niin usein XCOM-peleihin. Mutta rehellisesti sanoen ne yhtäläisyydet jäävätkin sitten suunnilleen siihen, sillä Mechanicus on oma pelinsä.

Ruudun ylälaidassa on aikajana, joka näyttää selkeästi, missä järjestyksessä pelaajan ja vihollisten yksiköt tulevat toimimaan. Niinpä ei koskaan tarvitse yllättyä esimerkiksi siitä, että kuoleman partaalla ollut pappi ei ehdikään tehdä mitään, ennen kuin lähellä leijuva necroneiden elävä taisteluvaunu tykittää tämän seuraavaan elämään. Mechanicus ei myöskään harrasta mitään osumaheittojen kaltaisia juttuja. Kun joku tekee hyökkäyksen, se osuu joka kerta.

Niinpä pelaaminen onkin vähemmän XCOM-henkisten pelien tapaista sormet ristissä rukoilemista ja enemmän tarkkaa suunnittelua ja eri yksiköiden kykyjen kombottelua, jotta koko ajan katastrofin partaalla tasapainotteleva tilanne pysyy jotenkin hallinnassa.

Hauskana erikoisuutena pelaajan yksiköiden perustoiminnot ovat lähtökohtaisesti todella heikkija. Perustason pyssyt tekevät vain pisteen tai pari vahinkoa, eikä niillä necroneita kellistetä. Taistelukentältä voi kerätä useilla tavoilla tekkipappien arvostamaa informaatiota, joka toimii myös valuuttana kaikille kovemmille aseille ja erikoiskyvyille. Informaatiota voi imaista joka vuoro taistelukenttää täplittävistä necron-tietokoneista, mutta lisäksi vihollisten tuhoaminen ja niiden hyödyttömien tykinruoka-yksiköiden ottama vahinko kerryttävät infopottia. Tekkipapit kuitenkin oppivat aina jotain hyödyllistä, kun necronin vaiheistykki höyrystää puolet servitorista!


Yksiköillä ei ole myöskään mitään suoranaisia toimintapisteitä, vaan joka vuorollaan voi liikkumisen ohella paukuttaa menemään vaikka kaikilla eri aseilla ja heitellä päälle vähän suojakilpiä ja buffeja. Pelaajalla on siis paljon työkaluja, mutta niitä myös tarvitaan, sillä necronit ovat todella tappavia vastuksia. Jo alun perus-rivimiehet niittävät tekkipapin kumoon parilla hyökkäyksellä, eikä mene aikaakaan ennen kuin vastassa on jo paljon laajempi ja tappavampi valikoima metallikalloisia pahiksia.

Taistelut ovat taktisesti haastavia ja palkitsevia, sekä miellyttävän syvällisiä. Onkin todella kiva nähdä, että joku on uskaltanut vielä nykypäivänä tehdä taktiikkapelin, joka ei ole vain XCOM-kopio ilman alkuperäisiä sarjanumeroita.



Mechanicus ilmestyi alkujaan PC:lle jo pari vuotta sitten, ja arvostelussa onkin nyt varsinaisesti pelin konsolikåäännös, joka julkaistiin kesällä 2020. Konsoliversio heittää mukaan myös PC-version saaman maksullisen Heretek-lisäsisältöpaketin, joten ainakin tekemistä riittää.

Konsoliversio on myös teknisesti oikein toimiva, yhdellä pienellä varauksella. Mechanicus suunniteltiin alkujaan pelattavaksi hiirellä ja näppäimistöllä, joten konversio padille ei ole ollut täysin ongelmaton. Eri toiminnot vaativat olkapäänappien ja muiden kontrollien yhteispainalluksia, ja valikoissa rassaaminen toimii välillä analogitikulla, toisinaan ristiohjaimella. Ei peli tähän kaadu, sillä kyllä kontrollien kanssa pärjää, mutta jos valita saisi, pelaisin kyllä paljon mielummin hiirellä.

Muuten kyseessä onkin sitten yksi niistä paremmista Warhammer 40K -peleistä. Kehitystiimi on saanut aikaiseksi omaperäisen ja toimivan taktiikkapelin, joka viihdyttää ja haastaa.