Hidetaka Suehiro, taiteilijanimeltään SWERY, on vuosien varrella kehittänyt tiiminsä kanssa useita todella persoonallisia ja erikoisia pelejä, jotka ovat ongelmistaan huolimatta keränneet yleensä todellisen kulttimaineen. Näiden kulttiklassikoiden kärjessä töröttää selkeästi Deadly Premonition, SWERYn versio David Lynchin legendaarisesta Twin Peaks -tarinasta.


Deadly Premonition oli pelattavuudeltaan tönkkö, mutta äärimmäisen hurmaava etsiväpeli, jossa periskummallisen outo ja mielikuvitusystävälleen puhuva FBI-agentti Francis York Morgan saapuu pieneen kylään tutkimaan outoa murhaa mutta huomaa joutuvansa keskelle yliluonnollisia tapahtumia ja eriskummallisia sattumia – kuten kahvikuppeihin ilmestyviä viestejä.

Deadly Premonition nousi underground-hitiksi, koska juuri kukaan ei ennakkoon odottanut peliltä mitään, joten sen hämmentävä outos pääsi hurmaamaan pelaajat kuin salavihkaa. Sen jatko-osa, Deadly Premonition 2: A Blessing in Disguise ei ilmesty ollenkaan samoissa tunnelmissa. Se on kulttihitin seuraaja, pelin hardcore-fanien vuosia odottama seuraava luku Francis York Morganin tarinassa. Suuret saappaat täytettäväksi, ja valitettavasti homma on mennyt pieleen aika tarkkaan niin totaalisesti kuin mennä voi.



Deadly Premonition 2 ei varsinaisesti ole jatko-osa Deadly Premonitionille, ainakaan kokonaan. Peli kyllä alkaa tulevaisuudesta, jossa nyt Francis Zach Morganiksi itseään kutsuva etsivämme istuu roskien ja kaaoksen täyttämässä asunnossaan kahden FBI-agentin haastateltavana. Morganin läpimurtotapauksessa on vuosia myöhemmin ilmennyt ongelmia, joten etsivät ja Morgan palaavat muistojen avulla takaisin aikaan ennen edellistä peliä, pieneen Le Carren kaupunkiin. Valtaosa pelistä kuluukin muistojen maailmassa, joskin tarina hyppii ajassa sinne sun tänne edetessään.


Itse tarina ei valitettavasti nouse lähellekään alkuperäistä peliä, sillä tuntuu, kuin SWERY olisi ehkä oppinut alkuperäisen pelin menestyksestä ne väärät läksyt. Deadly Premonition 2 on taas murhatarina, joka sijoittuu pieneen ja hyvin outoon kaupunkiin, mutta siinä missä ne ensimmäisen pelin outoudet tuntuivat vähän överiksi meneviltä viittauksilta ja kunnianosoituksilta Twin Peaksille, nyt SWERY on maistellut ehkä vähän turhankin innokkaasti omia keitoksiaan. Deadly Premonition 2 kun vetää kaiken aivan överiksi jo alkumetreiltä, omaksi tappiokseen.

Morgan tuntuu kuin alkuperäisen pelin versionsa parodialta. Alkuperäinen Morgan oli hieman eksentrinen heppu, joka tykkäsi puhua mielikuvitusystävälleen 80-luvun elokuvista. Jatko-osan Morgan selittää vakavalla naamalla kaikille vastaantulijoille kuulevansa ennustuksia hienostuneelta luurangolta, uskoo silmiään räpäyttämättä vaihtoehtoisiin ulottuvuuksiin ja voodoo-magiaan ja käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa täysin vailla minkäänlaista tilannetajua.


Muut pelin hahmot ovat samaa tasoa. Jo alussa vastaan tulee sen jo mainitun hienostuneen luurangon – joka asuu taulussa ja jonka vain Morgan voi nähdä – ohella seriffi, joka puhuu miltei yksinomaan elokuvien mainoslauseita käyttäen, hotellin kaikkia virkoja valeasujen ja -nimien avulla täyttävä heppu, kirjaimellisesti 24 tuntia päivässä keilaileva eläkeläismuori ja ties mitä muuta.

Ongelmaa voi kuvata vaikka näin: sopivasti käytettynä mausteet tuovat ruokaan lisää makua ja nostavat sen uudelle tasolle, mutta jos jauhelihakastikkeen päälle dumppaa kilon suolaa ja paprikaa, lopputuloksena ei ole tuhat kertaa parempi jauhelihakastike.



Deadly Premonition 2:n tarinan ongelmat kalpenevat pelin teknisten ongelmien rinnalla. SWERY tiimeineen vaihtoi alkuperäisen pelin taustalla pyörineen oman pelimoottorinsa Unityyn, ja homma on kauniisti sanoen mennyt perseelleen. Deadly Premonition 2 ei koskaan pyöri hirveän hyvin, mutta kun ulkona liikkuessa ruudunpäivitysnopeus on kirjaimellisesti yksinumeroisilla luvuilla, puhutaan jo pelistä, jota ei olisi pitänyt tässä kunnossa edes julkaista.


Kyse ei ole pelkästä hifistelystä, vaan ongelmasta, joka tekee pelaamisesta usein miltei mahdotonta. On hyvin hankala taistella vihollisia vastaan, kun nämä teleporttailevat mihin sattuu tähtäimen liikkuessa myös joko aivan liian hitaasti, tai suurilla hyppäyksillä. Monet minipelit vaatisivat tarkkaa ajoitusta, mikä on nyt täysin mahdotonta.

Sama löperö toteutus jatkuu läpi pelin. Deadly Premonition 2 sisältää useita todella vakavia bugeja. Omasta pelistäni käyttöliittymä katosi välillä totaalisesti, vaatien koko pelin käynnistyksen uudelleen. Pari kertaa peli veti Switchini kokokaan jumiin, enkä nettipuheiden perusteella ole yksin. Peli kyllä automaattitallentaa kohtalaisen aktiivisesti kun tekee tarinatehtäviä, mutta jos esimerkiksi grindaa lopulta turhiksi osoittautuneita sivutehtäviä, näin ei suinkaan ole. Jos ei ole itse muistanut tallentaa harvakseltaan pitkin maailmaa ripotelluilla puhelinkopeilla, sinne meni tunti tai pari etenemistä.

Pelisuunnittelu on muutenkin hämmentävän kankeaa. Miltei kaikki pelin tehtävät – oli kyse sivutehtävistä tai tarinatehtävistä – on sidottu tiettyihin aikoihin ja viikonpäiviin. Et voi puhua hotellin virkailijan kanssa huoneen vesiongelmista kuin arkipäivinä kello 8-10. Et voi tehdä tätä tarinatehtävää kuin tiistaina kello 21-22 välisenä aikana. Mutta mitä jos nyt on keskiviikko? Sitten on odotettava seuraavaan tiistaihin.


Tähän ei ole mitään hirveän hyviä keinoja, ainoastaan hotellihuoneessa nukkumista (ja nukkumisen jälkeen syömässä käymistä) tai tupakan polttelua takapihalla. Paitsi että niinkään ei oikeastaan voi tehdä, koska hotellihuone ja syöminen maksavat, eikä rahaa saa paitsi grindaamalla. Joten siitä odottelusta tulikin sitten vähän pitempi operaatio.

Öisin kaupungin kadut täyttyvät hirviöistä, jotka spawnaavat loputtomasti ja tauotta. Kun yhden saa ammuttua, uusi ponnahtaa esiin sen tilalle. Hirviöiden tappamisesta saa Morganin ominaisuuksien paranteluun käytettävien amulettien vaatimia raaka-aineita, mutta muuten ne ovat vain ärsyke, jos sattui lähtemään yöllä ulos.

Alkuperäisessä pelissä Morganin Zachille pitämät esitelmät vanhoista elokuvista ja niihin liittyvästä triviasta olivat hauskoja ja sympaattisia, mutta nyt erilaisia esitelmiä on niin vähän, että ne alkavat toistaa itseään jo aivan pelin alkumetreillä.



Deadly Premonition 2 on pelivuoden 2020 karvaimpia pettymyksiä. Haluan korostaa, että muistan kyllä hyvin, miten kankeaa alkuperäisen pelin pelattavuus oli, miten pahasti sen ruudunpäivitys välillä tökki ja miten tarinakin oli välillä todella rosoinen. Siitä huolimatta sanoisin, että alkuperäinen peli on kokemisen arvoinen ja ongelmistaan huolimatta – ja osittain niiden takia – todella kiehtova ja ainutlaatuinen pelikokemus. Emme puhu nyt samasta jutusta.


Deadly Premonition 2 ei ole hiomaton timantti, se on huono peli. Se ei ole niin huono, että se olisi hauska, eikä se ole huono peli, jossa on kultainen sydän. Se on vain huono peli. Sen pelaaminen on ärsyttävää ja kankeaa, eikä tarina nouse lähellekään sitä tasoa, että se paikkaisi pelisuunnittelun ja teknisen toteutuksen ammottavia ongelmia.

Kehitystiimi on luvannut, että teknisiä ongelmia tullaan paikkaamaan, mutta arvostelujakson aikana julkaistiin jo yksi päivitys, jonka piti korjata huonoa ruudunpäivitysnopeutta, ilman minkäänlaisia havaittavia tuloksia. En siis pidättäisi henkeäni sen suhteen, että tilanne tästä mihinkään muuttuu, eikä se lopulta edes peliä pelastaisi.

Vaikka SWERY tiimeineen julkaisisi huomenna jeesuspäivityksen, joka humauttaisi ruudunpäivitysnopeuden 60 FPS:ään ja avaisi Switchistä kätketyn 4K-resoluution, Deadly Premonition 2 olisi yhä vain kalpea varjo siitä persoonallisesta ja hurmaavasta outoudesta, jota alkuperäinen peli oli täynnä.