Koronapandemian aikana olen kuluttanut aikaani katsoen erilaisia scifi-sarjoja suoratoistopalveluista. Sopivasti kesän lopussa julkaisunsa sai myös Destroy All Humans!, joka on varmasti osalle pelaajista tuttu, sillä kyseessä on vuonna 2005 julkaisunsa saaneen kulttiklassikon uusintaversio.



Uusintaversiot ovat siinä mielessä pelottavia, että aina on olemassa riski, ettei versiointi tee oikeutta alkuperäiselle. Joskus jokin menee mönkään ja varsinkin vanhemmat pelit nykyaikana voivat tuntua vanhentuneilta. Destroy All Humansin kohdalla huumori pelastaa paljon, minkä lisäksi Yhdysvaltojen hallitukseen liittyvät tarinat ovat usein ajankohtaisia. Vanhentuminen on havaittavissa lähinnä pelin kutsumisessa avoimen maailman peliksi, sillä nykykriteereillä sitä ei oikein sellaiseksi voi enää sanoa.


Koska en välttämättä ole ainoa, kenelle peli on tuntematon, tehdään pieni kertaus taustatarinaan: Avaruudessa asuvat muukalaiset ovat päättäneet, että Maa on valloitettava. Ensimmäisenä planeetalle saapunut hahmo kokee valitettavasti onnettoman lopun, minkä jälkeen tilannetta lähtee korjaamaan muukalainen Crypto-137. Furoneiksi itseään kutsuvat siniharmaat oliot haluavat kerätä ihmisiltä DNA:ta vaikka väkisin. Yllättäen ihmiset eivät ole kovin suostuvaisia asian suhteen, sillä Yhdysvaltain tummapukuiset miehet piilottelevat salaisuuksia samalla, kun kansalaisia aivopestään oikein urakalla.

Destroy All Humans! koostuu yhteensä reilusta 20:stä eri tehtäväkokonaisuudesta, jotka ovat kestoltaan melko lyhyitä, joten niiden suorittaminen on mukavaa ja näppärää. Taustalla kulkeva juoni ei ole kummoinen, mutta huumoria on tarjolla enemmän kuin tarpeeksi. Huomasinkin hekottelevani useamman kerran, esimerkiksi silloin, kun olin muukalaishahmollani ottanut vallanpitäjän kehon haltuun ja kerroin, kuinka naapurikylän asukkaat ovat idiootteja ja lehmät ovat syypäitä kaikkeen, eikä avaruusolioita ole oikeasti olemassa. Valitettavasti tehtävät toistavat melko nopeasti itseään, eikä peli tarjoa puolenvälin jälkeen mitään ihmeellistä. Välillä ärsytystä aiheuttavat myös toimeksiantojen vaihtelevat vaikeustasot, sillä osa on naurettavan helppoja, kun jotkut synnyttävät tuskanhikeä ja otsasuonen pullistumia.


Pelkäksi aivojen keräykseksi ja ajatustenlukemiseksi homma ei mene, sillä lisäsyvyyttä peli saa Crypton ominaisuuksien päivityksistä. Jokaisesta suoritetusta tehtävästä ansaitsee pisteitä, joiden avulla voi parantaa esimerkiksi aseiden ominaisuuksia. Tarinan edetessä muukalainen saa myös uusia vaatteita puettavaksi sekä aseita käytettäväksi. “Kykypuu” on suhteellisen simppeli, eikä valinnanvaraa ole liiaksi, mikä sopii pelin kokonaisuuteen kuin nenä päähän.



Destroy All Humansin uusintaversio on sujuva myös teknisesti. Grafiikat komeilevat näytöllä loisteliaasti, eikä DNA:n kerääminen vaadi teho-PC:tä . Minun myllylläni peli pyöri nätisti ultra-asetuksilla noin 100-120 FPS:n tahtiin, mihin voi olla tyytyväinen. Muutama bugi oli eksynyt matkalle ja ne koskivat lähinnä muita pelihahmoja, eikä niistä mikään ei häirinnyt pelaamista, joten virheiden suhteen voi olla armollinen.


Kieltämättä olin hieman yllättynyt kuinka hyvä peli on kyseessä, sillä vaikka kyseessä on vanhan teoksen uusintaversio, on se ääniraitojaan myöten edelleen pätevää ja mukavaa pelattavaa näin vuonna 2020. Onneksi en jäänyt paitsi tästä kulttiklassikosta! Ehdottoman iso suositus, mikäli et ole vielä Crypto-137:n saappaisiin astunut. Ja vaikka olisit, mene ihmeessä verestämään muistoja.

PC-tiedot: Nvidia GTX 1080 Ti, 11 GB, Intel Core i7-7700K CPU, 16 GB DDR4 3200MHz RAM