Timelie – tai Timeline, jos uskoo pelin sanoilla leikittelevää logoa – on thaimaalaisen Urnique Studion isometrinen hiiviskely-puzzlepeli, joka tekee yrittämisestä ja erehtymisestä tärkeän osan pelikokemusta. Sattumalta viimeisin arvostelupelini oli Mimimi Gamesin Desperados 3, joten korkeuksista kuvattua, hipihiljaista pulmanratkontaa ja iterointia on ollut tarjolla useammankin pelin edestä.



Selvistä samankaltaisuuksista huolimatta Timelie ja Desperados onnistuvat, ihme kyllä, erottumaan toisistaan jo ensimetreillä. Desperados ei kuitenkaan ole ainoa peli mistä Timelie minua muistutti, vaan kokemus on todella lähellä Square Enix Montrealin Go-oheispelejä: Lara Croft Go, Hitman Go ja Deus Ex Go ovat tyylillisesti lähes identtisiä Timelien kanssa. Uusi, sympaattinen pikku indie-peli onnistuu silti viihdyttämään aikansa, vaikka omaperäisimmän pelin palkinnot jäävätkin saamatta.


Timelien köykäisellä tarinalla ei ole juuri väliä. Nuori tyttö herää surrealistiseen maailmaan, jonka tieteiselokuvista kopioituja käytäviä vartioi pieni robottiarmeija. Vartijarobotteja vältellessä tyttö kohtaa ympäriinsä poukkoilevan, roboteille mouruavan kissan, ja karkurit lyövät hynttyyt yhteen. Juonta ei ole, symbolismi on tasoa “katsokaahan tätä häkkiä, huomaatteko että hahmotkin ovat teljettyjä”, eikä sankareiden taustoja syvennetä sen enempää. Alkeellinen kerronta ei tosin harmita, sillä pelin pääpaino on aivan muualla.



Nuoresta iästään huolimatta pikkutyttö ei ole neuvoton, sillä miniatyyrinen sankari osaa muokata aikaa eri tavoin. Tästä tulee myös pelin vaihtoehtoinen nimi timeline, eli aikajana. Jokaista kenttää pelatessa ruudun alareunaan syntyy aikajana, jota voi kelailla vapaasti. Jos – eli kun – hiiviskellessä lopulta mokaa, voi nappia painamalla hypätä aikajanassa taaksepäin haluamaansa kohtaan ja kokeilla erilaista lähestymistapaa. Tätä edestakaista jojoilua harrastetaan, kunnes oikea reitti löytyy taidolla tai tuurilla.


Jojoilu auttaa myös tytön ja kissan samanaikaista ohjaamista: ensin voi ohjata yhtä hahmoa, ja sitten hypätä ajassa taaksepäin ohjatakseen toista. Taaksepäin hyppääminen ei näet poista aiemmin annettuja käskyjä, vaan hahmot toistavat niitä kunnes heille annetaan uusia. Ajan jatkuva pysäyttely millintarkkaa hienosäätöä varten nousee sitä suurempaan osaan, mitä pidemmälle pelaa; samalla kasvaa myös turhautuminen ongelmiin, joiden ratkaisu on selvä, mutta toteutus takkuaa tuntemattomasta syystä. Eteneminen tyrehtyi useammin kuin kerran esimerkiksi johonkin kentän alkupäässä tehtyyn ylimääräiseen käännökseen tai askelmaan. Pientä virhettä sai sitten etsiä kissojen ja koirien kanssa, että lopullinen reitti toimisi.


Pääasiallisesti ajalla leikittely kuitenkin toimii hyvin. Game overia ei seuraa pitkä odottelu, vaan pikakelauksen voi aloittaa samalla sekunnilla, jolloin reittien iterointi on nopeatempoista. Kentät pysyvät myös miellyttävän tiiviinä, jolloin ongelmakohdissa ei jumitu pitkäksi aikaa.



Aikamekaniikan ulkopuolella Timelie on hyvin tavanomainen hiiviskely-puzzleilu. Hahmot juoksevat piilosta toiseen, rytmittäen etenemistä partiointireittien mukaan. Puzzletkaan eivät etenemistä juuri hidasta. Yksinkertaiset logiikkapulmat ovat lähempänä rytmipeliä kuin aivonystyröitä stimuloivia ongelmia: vipu avaa oven A, mutta sulkee oven B, joten pelaajan täytyy tajuta käydä huoneessa B ennen vivun vetämistä. Lopulliset pulmat ovat toki monimutkaisempia kokonaisuuksia, sisältäen useita vipuja, painolaattoja sekä vartijoita, mutta pulmien suunnittelufilosofia nojaa silti monesti rytmitykseen tai järjestykseen. Pelaaja joutuu siis hyvin harvoin tilanteeseen, missä ei olisi vähintään jotakuinkin selvää, mitä pitäisi tehdä.


Simppelimpi ote alkaa miltei häiritä, muttei ihan. Kaikkea olisi kyllä silti saanut olla vähän enemmän. Vivuista ja painolaatoista otetaan aikalailla kaikki eri variaatiot irti, mutta näin vähistä aineksista ei yksinkertaisesti saa kovin monipuolista soppaa: sekä kissalla että tytöllä on käytännössä vain yksi kyky, vihollisia on vain yhtä sorttia eikä ympäristöissäkään nähdä sen suurempaa variaatiota.


Yksinkertaisuuden antaa silti anteeksi, sillä Timelie on ennen kaikkea lyhyt välipalapeli. Harmillisesti peliä ei kuitenkaan ole saatavilla esimerkiksi tabletille, vaikka tämänkaltaiset pikku puzzleilut loistavat nimenomaan mobiilialustoilla: laadukkaita pelejä on vähemmän tarjolla, ja pelin mekaniikat istuisivat kosketusnäytölle kuin nyrkki naamaan. PC-puolella Timelien suosittelu on vähän vaikeampaa: ihan kivaa pikku pelailuahan tämä on, mutta markkinoilla on niin paljon muutakin pelattavaa, että Timelien on vaikea erottua edukseen. Noin 15 euron hintalappu helpottaa tilannetta, mutta olisin ihmeissäni jos peli löytäisi tiensä useampaankin ostoskoriin ennen mojovia alennuksia.