Pelien kehittäminen on aina jossain määrin kutsumustyötä, jota tehdään rakkaudesta ja intohimosta alaa ja kehityksen alla olevaa peliä kohtaan. Ilman tätä intohimoa kovinkaan moni kehittäjä tuskin jaksaisi kovin pitkään katsella pelialan työolosuhteita ja kehnoja palkkoja.


Tämänkin muistaen sitä vain joskus törmää peleihin, joista se intohimo ja rakkaus paistavat läpi erityisen voimakkaasti. Niitä pelatessaan voi aistia, että kehitystiimi on ottanut ylimääräisiä askeleita ja tehnyt pitkiä päiviä puhtaasti, koska aihepiiri ja projekti innostivat niin voimakkaasti. Ghost of Tsushima on yksi näistä peleistä.



Ghost of Tsushima pyörähtää liikkeelle dramaattisissa ja historiallisissa tunnelmissa. Kuten oikeastikin tapahtui, vuonna 1274 koko manner-Aasiaa hallitseva Mongolivaltakunta lähettää hyökkäyslaivastonsa valloittamaan myös Japania. Saarta puolustavat samurait kokoontuvat torjumaan sivistymättömien barbaareiden hyökkäystä ja kuolevat miltei viimeiseen mieheen brutaalien mongolien edessä.

Harvojen selviytyjien joukossa on saarta hallitsevan Sakai-klaanin viimeinen edustaja, nuori Jin Sakai. Mongolien valloittaessa vailla vastarintaa koko Tsushiman saaren, Jin hoitaa haavojaan varjoissa ja vannoo kostoa hänen kotimaataan julmasti hallitsevia mongoleita vastaan.


Kuten pelin alku teki selväksi, samuraiden pitkät perinteet ja jalot seremoniat eivät tässä taistelussa riitä, vaan Jinin täytyy kehittää kokonaan uusi tapa taistella. Muutos ei ole kivuton, sillä samalla hänen täytyy myös kääntää selkänsä ikiaikaisille perinteilleen ja isänsä muistolleen. Ghost of Tsushiman tarina käsitteleekin yhtäläisesti Jinin pyrkimyksiä löytää oma paikkansa ja identiteettinsä normien ja perinteiden asettamissa raameissa, kuin Tsushiman saaren vapautusta.

Ghost of Tsushima on avoimen maailman toimintapeli, joka yhdistelee mukaan myös kepeitä roolipelimäisiä elementtejä. Jinin valloittaessa mongolien tukikohtia, suorittaessa tehtäviä, vapauttaessa vankeja ja muuten edistäen kansansa asiaa hänen maineensa kasvaa ja pelaaja pokkaa tililleen kykypisteitä, joilla voi parannella Jinin kykyjä moninaisilla tavoilla.

Aluksi Jin ei hallitse kuin samuraiden perinteiset miekkailutaidot, jotka eivät auta hirveän pitkälle, kun vastaan tulee kilpien taakse piiloutuneita vihollisia tai vaikka kahden käden lekoja heiluttelevia, puhelinkopin kokoisia karpaaseja. Niinpä sen muun kehityksen ohella voi avata käyttöönsä kokonaan uusia miekkailumuotoja, joista kukin soveltuu tietynlaisten vihollisten kumoamiseen.


Taistelusysteemi on filosofisesti sukua Rocksteadyn Batman-peleille, mutta toki hieman jatkokehiteltynä. Viholliset puskevat päälle suurina laumoina, mutta toisin kuin Batmaneissa, eivät suinkaan odottele kiltisti vuoroaan. Niinpä meininki on hyvin hektistä, kun pelaaja saa jatkuvasti väistellä ja torjua hyökkäyksiä eri suunnista, yrittäen samalla etsiä tilaisuuksia vastaiskuille. Oppimiskäyrä on kohtalainen, mutta kun systeemin kanssa pääsee sinuiksi, pelaaminen on todella tyydyttävää. Kun torjuu vihollisen iskun viime hetken reaktiolla ja iskee tämän jälkeen kaverin salamannopealla iskulla kertalaakista vainaaksi, tuntuu palkitsevalta katsella, kun mongolisoturin kaverit perääntyvät samurain taitojen järkyttämänä taaemmas tai suorastaan heittävät aseensa maahan ja lähtevät pikamarssille kotijurttaa kohti.

Jälleen Batmanin hengessä Jin voi vaihtoehtoisesti myös hiippailla ympäriinsä, salamurhaten vihollisia varjoista, pudotellen ampiaispesiä näiden niskaan ja muuten harventaen mongolilaumoja ennen sitä lopullista välienselvittelyä. Joskus näin täytyykin tehdä, koska usein alueella on vangiksi jääneitä siviilejä, jotka pistetään hengiltä saman tien, jos Jin tulee havaituksi. Peli on kuitenkin reilu ja varoittaa, että joku mongoli on nyt menossa siviilien kimppuun, joten nopealla reaktiolla tilanteen voi tällöinkin pelastaa.

Tällaiset pienet oivallukset ovat hyvä osoitus siitä, miksi Ghost of Tsushiman pelattavuus toimii niin mainiosti. Kaikesta näkee, että Sucker Punchin tyypit ovat selvästi hyödyntäneet omaa Infamous-pelien myötä saamaansa kokemusta, mutta myös tarkastelleet kriittisesti muita saman tyylisiä pelejä. Mitä voimme oppia Spider-Manista? Mitä voisimme tehdä paremmin?

via GIPHY

Se varsinainen intohimo näkyy kuitenkin parhaiten itse pelin maailmassa ja tunnelmassa. Ennen Ghost of Tsushiman julkaisua pelin visuaalinen ohjaaja kertoi haastetteluissa, että hän ei halunnut Tsushiman saaren näyttävän tyypilliseltä pelimaailmalta. Tässä on onnistuttu, sillä peli on ällistyttävän kaunis.



Kehitystiimi on selvästi ammentanut inspiraatiota valokuvien ohella myös japanilaisesta taiteesta, sillä Tsushiman saari vaikuttaa fantastiselta ja satumaiselta paikalta. Valtavat värikkäiden kukkien muodostamat meret laineilevat tuulen mukana, laskeva aurinko heijastuu upeasti metsän puiden välistä luoden vahvaa kontrastia varjojen ja kirkkaan valon välillä, salamat valaisevat komeasti kaukaisia vuoria ja ympärillä olevia metsiä. Tämä kuulostaa ehkä kornilta, mutta Ghost of Tsushima tuntuu eloon heränneeltä haiku-runolta. Historiallisen tarkkuuden sijaan tiimi on halunnut välittää tunnelmia, muistoja. Miltä Tsushiman saari näyttää japanilaisen kulttuurin kollektiivisissa muistoissa.

Rakkaus ja intohimo paistavat läpi kaikkialta muualtakin, sillä kehitystiimi on ammentanut inspiraatiota japanilaisen kulttuurin moninaisista piirteistä. Jin kohtaa matkoillaan kuumia lähteitä, joihin voi istahtaa pohtimaan haluamiaan elämän suuria kysymyksiä (ja kasvattaa kestopisteitään), kauniita tai iskeviä maisemia, joiden eteen voi istahtaa säveltämään oman haikunsa (ja pokata näin itselleen uniikin kosmeettisen esineen), jumalten lähettiläinä pidettyjen kettujen koloja, joiden asukit johdattavat seuraajansa aarteiden luo ja ties mitä muuta. Kun valitsee kartalta itselleen kohteen, peli ei osoita oikeaa reittiä millään nuolilla tai muilla UI-elementeillä, vaan saaren tuulella; tuulet puhaltavat kohti määränpäätä heiluttaen kasveja ja puita, lennättäen kipinöitä tulesta ja liehuttaen lippuja.


Kaikki tuntuu yhtenäiseltä. Kaikki tuntuu uskottavalta ja maailmalle uskolliselta. Kokonaisuutena efekti on uskomattoman tehokas, sillä Ghost of Tsushima on peli, johon voi helposti hukata itsensä pitkiksi ajoiksi. Ei vain tekemään asioita ja jahtaamaan tavoitteita, vaan olemaan. Vaikka pelistä löytyy toki mahdollisuus pikamatkustaa jo löydettyjen paikkojen luo, itse vältin ominaisuuden käyttöä, koska oli paljon tyydyttävämpää kävellä tai ratsastaa pitkin upeita maisemia ja nauttia pelin tunnelmasta. Mikä muu peli on omistanut puhtaasti napin sille, että voi pysähtyä hetkeksi soittamaan huilua?

Jos haluaa sukeltaa vielä syvemmälle, voi kytkeä päälle niin sanotun Kurosawa-tilan, joka on tietenkin nimetty legendaarisen japanilaisen elokuvaohjaaja Akira Kurosawan mukaan. Yhdessä Kurosawan perillisten ja kollegoiden kanssa kehitetty tila muuttaa pelin mustavalkoiseksi ja filtteröi äänimaailman kuulostamaan enemmän Kurosawan elokuvilta. Kyse ei ole vain pelkästä halvasta ”vedetäänpä saturaatio nolliin” -efektistä, vaan sen eteen on selvästi nähty enemmänkin vaivaa, jotta kontrastit on saatu kohdilleen ja Ghost of Tsushima näyttää todella uskollisesti 1950-luvun mustavalkoiselta samurai-elokuvalta.

via GIPHY

Pelin teemoihin sopii hyvin se pieni symmetrinen yksityiskohta, että Sucker Punch sai tavallaan sekä aloittaa että lopettaa PlayStation 4:n sukupolven. Firman Infamous: Second Son oli PlayStation 4:n ensimmäinen suuri yksinoikeuspeli, kun taas Ghost of Tsushima on se viimeinen. Eikä sukupolvi voisi enää paljon paremmissa merkeissä vaihtua.


Ghost of Tsushima on yksinkertaisesti mestariteos. Sen pelattavuus on A-luokkaa ja maailma hakee vertaistaan. Toki pientä nipotettavaa löytyisi, koska mistä pelistä muka ei löytyisi? Mutta töksähtelevästä tekoälystä valittaminen tuntuisi esimerkiksi täysin turhalta, koska nämä pienet ongelmat eivät lopulta vaikuttaneet pelikokemukseeni.

En odottanut peliltä ennakkoon oikeastaan yhtään mitään, joten yllätys oli sitä suurempi ja iloisempi, kun paketista paljastui paitsi yksi PlayStation 4:n parhaista peleistä, myös peli, joka nousee sille omalle kaikkien aikojen parhaat pelit -listalleni.

via GIPHY