Japanilaisen Atlusin Persona-pelisarja on jo useiden vuosien ajan kuulunut myös minun suosikkipelieni listalle. Mytologiaa, arkipäiväistä elämää ja puhdasta japanilaishulluutta yhdistelevät pelit tarjoavat kokemuksia, jollaisia ei irtoa oikeastaan mistään muista peleistä.


Jos lähdetään kysymään sarjan ystäviltä heidän suosikkiaan vuosien varrelta, yleisin vastaus lienee Persona 4. Alkujaan PlayStation 2:lle julkaistu sai vuonna 2011 uusintaversionsa, Persona 4 Goldenin, jonka pelaaminen vaati vielä aivan viime viikoille saakka PlayStation Vitan. Kesäkuun alussa Sega ja Atlus tekivät kuitenkin vuoden kulttuuriteon julkistamalla ja sitten julkaisemalla Persona 4 Goldenin Steam-version yhden hämmentävän perjantain aikana.

Niinpä on taas kerran aika suunnata Inabaan ratkomaan mysteereitä Scooby Doo -jengin animeversion kanssa. Koska Persona 4 Golden ei varmasti ole kaikille tuttu, istutaanpa hetkeksi julistamaan sen ilosanomaa ja puhumaan PC-versiosta.



Persona 4:n tarinan keskipisteessä on nimetön teinipoika, joka lähetetään enonsa luokse Inaban pikkukaupunkiin suorittamaan lukiota loppuun samalla kun vanhemmat reissaavat maailmalla. Pikkukaupunkia riivaa outojen ja yliluonnolliselta vaikuttavien murhien sarja, jota paikalliset poliisit eivät tietenkään kykene selvittämään.
Murhien keskipisteessä on outo rinnakkainen maailma, johon vain harvoilla ja valituilla on pääsy televisioiden ruutujen kautta. Yhdessä ympärilleen keräämiensä kavereidensa kanssa sankarimme sukeltaa kerran toisensa TV:n sisään pelastamaan murhaajan urheja sekä ratkomaan Inaban murhamysteerin taustoja.


Pelaajan ympärille kasaantuu tarinan aikana kokoelma erinomaisen hyvin kirjoitettuja ja monipuolisia hahmoja, joilla kaikilla on tietenkin omat demoninsa kohdattavanaan. Joku pyrkii sovittamaan omaa identiteettiään yhteiskunnan asettamiin hyväksyttävän maskuliinisuuden raameihin, toinen etsii omaa tilaansa sukunsa odotusten ja vaatimusten keskellä, kolmas taas pyrkii peittämään tunteensa ja kipunsa huumorin ja kepeän persoonallisuuden alle.

Merkittävä osa pelistä kuluu pelaajan viettäessä aikaa kunkin kaverin kanssa, syventäen ystävyyssuhteita ja auttaen kavereitaan hyväksymään itsensä ja oman identiteettinsä. Laajan hahmovalikoiman joukosta löytyy varmasti persoonallisuustyyppejä, jotka kolahtavat niin sanotusti vyön alle, jolloin myös tarinaan tuntee huomattavasti enemmän henkilökohtaista kiintymystä kuin monissa muissa peleissä.


Persona 4 lainailee käsitteitä muun muassa jungilaisesta persoonallisuuspsykologiasta, ja vaikka se tarjoileekin nämä lainatut käsitteet vauhdikkaan animehenkisessä muodossa, viesti välittyy läpi kirkkaasti ja on juuri se syy, miksi Persona 4 toimii niin uskomattoman hyvin: jokaisen meistä on pystyttävä riisumaan naamio kasvoiltaan ja kohtaamaan itsensä epävarmuuksineen ja vikoineen, sekä hyväksyttävä itsensä kokonaisena pakettina, jos aikoo saada elämästä irti muutakin kuin kipua ja ahdistusta.



Persona 4 Golden on erinomaisen hyvin suunniteltu videopeli. Lukiovuosi vyöryy eteenpäin päivä kerrallaan ja pelaajan merkittävin homma onkin hallita ajankäyttöään, kuin japanilaisissa kouluroolipeleissä konsanaan. Tarjolla on miljoona erilaista aktiviteettia ja harrastusta, joista jokaisella on omat hyötynsä, mutta jokaisena päivänä pystyy tekemään vain muutamia asioita. Viettääkö aikaa kavereiden kanssa, tehdäkö osa-aikaisia töitä, lähteä ajelemaan skootterin kanssa, hoitaa puutarhan kasveja tai vaikka lähteä kavereiden kanssa TV-maailmaan murhaamaan demoneita?


Persona 4 Golden heittää ensikertalaisille ison luun tarjoamalla joka päivä mahdollisuuden nähdä, mitä muut pelaajat ovat milloinkin tehneet. Näin pystyy ainakin hahmottamaan, mitä milloinkin on mahdollista tehdä, sillä jotkut aktiviteetit ovat avoinna vain tiettyinä päivinä, tiettyinä sääolosuhteina ja niin edelleen.
Kolikon toinen puolisko on JRPG-henkistä luolastoseikkailua. Peli heittää eteen kunkin potentiaalisen uhrin persoonallisuutta heijastavia luolastoja, jotka pitäisi aikarajojen puutteessa putsata, tai peli päättyy epäonnistumiseen. Satunnaisesti generoidut luolastotasot sisältävät aarteita ja salaisuuksia, mutta tietenkin myös runsaasti vihollisia.

Persona-pelien taistelusysteemi on aina ollut erinomaisen toimiva, eikä Persona 4 tee poikkeusta. Vuoropohjainen taistelu toimii pääpiirteittäin kuten kaikki muutkin JRPG:t. Pelaajan tiimi ja viholliset hutkivat toisiaan vuorotellen, ja omalla vuorollaan voi tehdä yhden toiminnon: lyödä vihollisia, käyttää esineitä, aktivoida erikoiskykyjä ja niin edelleen.

Jutun jujuna on, että sekä pelaajan ryhmällä että vihollisilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, joita pitäisi osata hyödyntää. Otetaan esimerkiksi vihollinen, jonka vahvuutena ovat tulielementtiä hyödyntävät loitsut ja heikkoutena taas jääloitsut. Jos vihollista yrittää kurittaa tuliloitsulla, tuloksena on onnettoman kevyt määrä vahinkoa. Jos taas kolauttaa perille jääloitsun, vihollinen lennähtää iskun voimasta kanveesiin ja pelaaja saa ylimääräisen toiminnon.


Samaan aikaan pitää muistaa, että myös kaikilla pelaajan tiimikavereilla on prikulleen samat mekanismit, joita viholliset hyödyntävät armotta. Jos tiimissä on tuliloitsuille heikko kaveri, heikkoudet on syytä paikata nopeasti, tai muuten se aiemmin mainittu vihollinen kohdistaa tulihyökkäyksensä heikkoon kohtaan joka vuorolla.
Näiden heikkouksien manipulointi onkin taistelusysteemin selkärankana ja suuri syy sille, miksi pelaaminen on niin hauskaa. Vihollisten heikot kohdat täytyy selvittää kokeilemalla tai päättelemällä ja sitten rakentaa tehokkaat kombot, joilla niistä saadaan suurin mahdollinen hyöty irti.

Mukana on myös paljon muita mukavan moderneja ideoita. Taistelut eivät ole satunnaisia, vaan pelaaja näkee kaikki viholliset luolastoissa ja voi halutessaan kiertää taistelut kokonaan, jos vain on tarpeeksi nopea. Tiimikavereita voi joko komentaa itse, tai jättää niiden ohjastamisen pätevän tekoälyn hoitoon. Jos edessä on triviaalin helppo taistelu, koko roskan voi pikakelata läpi muutamassa sekunnissa ja niin edelleen.

Persona 4 Goldenin pelaaminen on todella miellyttävää ja mukavaa.



Tarinoiden mukaan myös alkuperäisen pelin kehittänyt Atlus hoiti itse Persona 4 Goldenin PC-version käännöksen, minkä kyllä uskoo. Tuloksena on nimittäin laadukas käännös. Kaikki tekstuurit ja 2D-elementit on käsitelty näyttämään paljon alkuperäistä paremmilta suurillakin resoluutioilla, joten Persona 4 Golden näyttää PC-ruudulla hyvältä. Ei nyt miltään aivan modernilta peliltä tietenkään, mutta paljon paremmalta kuin Vita-versio.


Peli tuntuisi tukevan myös monipuolisesti jos jonkinlaisia resoluutioita ja eri kuvasuhteiden monitoreja. Pelata voi joko näppäimistöllä ja hiirellä tai pad-ohjaimella, ruudunpäivitys on vikkelää ja mukana on täysi valikoima Steam-saavutuksia, kerättäviä keräilykortteja ja muuta tilpehööriä.

Mukana on myös pieniä nipotuksenaiheita, kuten se, että tekstiä syöttäessään ei voi kirjoittaa suoraan näppäimistöllä, vaan ainoastaan kursoria nuolinäppäimillä tai ohjaimella liikuttamalla, mutta toisaalta Persona 4 Goldenissa kirjoitetaan ehkä pari kertaa koko pelin aikana, joten ongelma ei todellakaan ole suuri.

Persona 4 Golden on joko kaikkien aikojen suosikkipelini, tai ainakin aivan kärkisijoilla. On siis selvää, että myös hyvin tehty PC-versio saa minulta aika varauksettoman suosituksen. Ostin itse pelin aluksi lähinnä kannatuksen nimissä, mutta nopea testailu vaihtui nopeasti koko viikonlopun syöneeseen pelisessioon ja väistämättömään lopputulokseen: on aika pelata taas Persona 4 Golden läpi.


Pelin tarina on aina ollut hyvin lähellä sydäntäni, sillä sen keskeiset teemat – itsensä hyväksyminen, ongelmien käsitteleminen ja kipeistä asioista puhuminen – ovat myös auttaneet minua paljon omien ongelmieni kanssa. Uskon, että nämä samat teemat vetoavat miltei jokaiseen meistä, sillä prosessit ovat väistämätön osa jokaisen elämää ja aikuistumista. Kun nämä teemat yhdistetään erinomaisen hyvin kirjoitettuihin ja sympaattisiin hahmoihin, oikeasti viihdyttävään ja toimivaan tarinaan sekä JRPG-pelien parhaisiin kuuluvaan taistelusysteemiin, miten tuloksena voi olla muuta kuin ehdoton huippupeli?

Jos hakusessa on helposti toista sataa tuntia viihdyttävä eepos vaikka kesälomaviihteeksi, Persona 4 Golden saa minulta kaksi jättikokoista peukkua. Ja kuka tietää, ehkä sen ostamalla innostaa Atlusta julkaisemaan toisen suosikkipelini, Persona 5 Royalin, myös PC:lle?